Kun koira tuli kotiin

Etälaumassa juhlitaan! Tänään Selma saavuttaa veteraani-iän ja täyttää kahdeksan vuotta. Huomenna Siirin ikämittari heilahtaa yhteentoista vuoteen. Onnea rakkaat mustat muruset! <3 Selman uusi elämäntehtävä on jo jonkin aikaa ollut päivystää keittiön ikkunan alla olevalla sohvalla, mitä kaikkea ulkona tapahtuukaan. Se istuu siinä lähes koko sen ajan, mitä se sisällä viettää. Välillä on ulkoakin kamala kiire sisälle, katsomaan ikkunasta ulos... Hömelö piski! Useammin kuin pari kertaa Selma on aamuyöstä herättänyt koko talon kumealla vahtihaukullaan, kun yöllisellä pihalla hiippailee ties mitä otuksia. Kerran äiti yllätti Selman ja rusakon tuijotuskilpailusta. Selma tärisi sohvalla kiihtymyksestä ja piti kummallista urinaa, ikkunan toisella puolella istui rusakko ties kuinka pitkään. Semmosta aktiivielämää Selmalla! (ei kuulkaa pahemmin muita aktiviteetteja kaivatakaan, kun on tommonen 24/7-vahtivuoro käynnissä!) Siiri sai pääsiäisenä uuden pehmolelun Nopan tuhoamien tilalle. K...

Pääsiäisen vietimme maalaismaisemissa. Tehtiin pitkiä metsälenkkejä vaihtelevilla kombinaatioilla (koko lössi/Siiri ja Noppa/Noppa ja kylästelevä villispoika Bruno), mökkeiltiin (nelijalkainen perheenjäsen heitti talviturkin) ja olla möllöteltiin. Piti tokoillakin, vaan haaveeksi jäi. ;) Lenkkiseuralaiseni Selma kysyy Ässät <3 Virnistys Pärskis! Keppi rantautuu turvallisesti pelastajansa suussa Kuivatellaan Uljas Musta Nenäkkääni Siiri <3 Metsämies Nestetankkausta Ulkoilu vie pienen miehen kaikki voimat Selma ja kevätilta (myös kaksi joutsenta kuvassa! ;)) Niin komea!

Viime keskiviikkona haettiin näyttelytreeniä ESSien näyttelytreeneistä, joiden vetäjänä oli Sirpa-kasvis. Häkellyttävän hyvin meni! En olisi ikinä uskonut, että pöydällä seisottaminen onnistuisi kunnolla ja että Noppis antaisi monen vieraan ihmisen kopeloida itseään ja katsoa hampaat pöydällä. Wau. Opin itse esittämään Nopan pöydällä seisten itse sen edessä. Aiemmin olen arastellut siirtyä pois sen sivulta, koska arvelin sen tipahtavan pöydältä ilman mun tukea. Tajusin treeneissä kuitenkin, että seistessäni sen sivulla annan sille samalla mahdollisuuden nojailla muhun miten huvittaa. Kun seison sen edessä, sen on tavallaan pakko pysyä itse pystyssä. Vähän vastuuta sillekin tässä elämässä ;D Murheenkryyniksi muodostui kehän kiertäminen muiden koirien kanssa: piti vetää, poukkoilla, vähän haukkuakin ja pomppia. Torstaina suunnattiin sitten pääsiäisen viettoon maalle, ja sunnuntaina kello pärähti soimaan 6.30. Voi sitä pyhäaamun rauhaa... Pikainen lenkki koirien kanssa ja Nopalle puolik...

Aamuinen vesisade ei meitä lannistanut, vaan suunnattiin toivioretkelle Viikkiin mätsärihommiin. Lannistuttiin vasta perille päästyämme: sadetta olikin uhmannut meidän lisäksemme neljäkymmentä pientä aikuista (ennakko-oletuksemme oli maksimissaan n. parikymmentä...), ja jäätävän sateen lisäksi viiltävä tuuli osoitti vaatevarustuksemme kertakaikkisen riittämättömäksi. Eikä kehäreissukaan mieltä juuri ylentänyt. Kiltti tuomaritäti oli Nopasta vallan arveluttava, ja yrittipä mokoma kurkistaa pikkuherran suuhunkin. Siinä vaiheessa Noppa oli kiivetä pöydältä mun hartioille asti turvaan... Tuomari oli onneksi varsin asiansaosaava, eikä väkipakolla yrittänyt katsoa Nopan hampaita. Siinä annettiin Noppiksen rauhoittua pöydälle uudestaan niin, että sain lopulta itse vilautettua sen hampaita ja tuomarikin sai silitellä sen kuonoa. Sininen nauha saatiin käteen, ylläriylläri, eikä sinisten kehässä mainittavaa menestystä irronnut. "Äääää mua pelottaaaaaa!" Kotiinviemiseksi saat...

Niin paljon ihania kuvia on taas räpsitty, että osa niistä on jaettava täälläkin. Ja jottei koko postaus mene pelkäksi kuvaihasteluksi, niin kerrotaan myös hiukan viime aikojen puuhailuista. Lenkkisäät ovat todellakin hellineet meitä ihan urakalla. Kauniista kelistä inspiroituneina ollaan tehty pitkiä lenkkejä ja tutustuttu vähän uusiinkin lenkkipolkuihin. Tänäänkin pilvinen taivas kirkastui varsinaiseksi auringonpaisteeksikin illan koittaessa! Kevätkeleistä huolimatta ostin Nopalle pitkän pohdinnan tuloksena kurahaalarin. Mulle itsellenihän ajatus koiran pukemisesta on pitkään ollut hankala ja vieras. Jossain vaiheessa taivuin ostamaan Nopalle softshell-takin uintireissujen jälkeen päälle puettavaksi. Viime syksynä muistan kuitenkin moneen otteeseen kironneeni sitä, kun koko koira piti pyykätä useasti päivän aikana. Olin kuitenkin sitä mieltä, ettei oma mukavuudenhalu saa viedä voittoa siitä, mikä koiralle on kivointa. Ja blaah. Kurapuvun ostamisen viimeinen niitti oli se, että...

Hiukan tokokuulumisia viime viikoilta, olkaa niin hyvät: Tiistaina tokoiltiin niin vitsin kivasti Viikin kimppatreeneissä, että vieläkin hymyilyttää. Edelliskerran maata nuohoavasta teinipellestä ei ollut näköhavaintoakaan, vaan tällä kertaa mulla oli mukana hienopätevä tokokoira. Tehtiin aluksi tosi helppoja juttuja, perusasentotreeniä ja säpäkkää liikkeestä maahanmenoa, mistä palkkasin Nopan superleikeillä. Siitä jäi päälle aika makea into, joka pysyi hienosti yllä treenin loppuun saakka. Seuraaminen tuntuu jo aika mukavalta -vähänhän tuo edelleen edistää satunnaisesti, varsinkin ennakoidessaan palkaksi-mahdollisesti-lentävää-lelua, joten olen palkannut tosi vaihtelevasti seuraamisesta. Välillä namittanut muutaman askeleen välein ja vahvistanut seuraamisen paikkaa, välillä palkannut namilla vasta koko seuraamispätkän jälkeen. Välillä lelu lentää eteen, välillä taakse, välillä oikeasta, välillä vasemmasta kädestä, välillä vasemmasta kainalosta. Ollaan vahvistettu myös perusasentoa j...

Viime viikon loppupuolella saatiin peräti kahtena peräkkäisenä iltapäivänä retkeilyseuraa Sarasta ja Hampusta -kiitos siitä! :) Perjantaina otettiin suunnaksi vanhat kunnon Kalkkikalliot, lauantaina (kun olin ensin istunut kuusi tuntia koulutuksessa, kääk) lähdettiin samoilemaan Haltialaan. Molemmille päiville sattui onneksi ihan mahtava ilma, joten mikäs siinä käppäillessä, valokuvaillessa ja evästellessä. Eväät oli retkien kohokohdat, luonnollisesti. Lukijoiden iloksi kuvakertomusta retkien varrelta. Kuvista iso kiitos Saralle! Metsän siimekseen Nobin johdolla Perillä! Nättiä oli taas. Söpöin kuva meistä! <3 Onnistunein yhteiskuva koirista... :D Hampsulainen oli kunnon retkikoira.   Noppaa vähän kiinnosti eväiden syönti. Ja Haltialasta: Retkeläiset <3 Asiallisen kokoinen kepakko Ihana keppi Jeeeeee!!!   Ihan maailman suloisin pikkuotus.

Tänään on vapaapäivä ihan koko perheellä! Harvinaista luksusta. :) Suunnattiin siis nauttimaan auringonpaisteesta Kalkkikallion luonnonsuojelualueelle . Ja siellähän oli hulppeaa. Suunniteltiin jo kesäistä piknikreissua tuonne <3