Kun koira tuli kotiin

Olen tällä viikolla, tarkemmin sanottuna neljän päivän sisällä, käyttänyt koiran eläinlääkärimaksuihin enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä. Onneksi on vakuutus, joka korvasi tämän päivän reissusta ihan mukavan määrän. Eilen Noppa oksensi klo 18-24 välillä yhteensä seitsemän kertaa. Tänään se oksensi kolme kertaa tunnin aikana. Siispä soitto lekuriin, jälleen kerran. Onneksi saatiin aika jo samalle päivälle, ihan muutaman tunnin päähän. Oksentelua lukuunottamatta Noppis on ollut pirteä kuin peipponen. Ulkona virtaa riittäisi liiankin kanssa, suunnilleen jokaiselle liikahtavalle lehdellekin on haukuttava. Ruoka maistuu, vaikka se hetken päästä palaakin samaa reittiä takaisin. Vatsan tunnustelussa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Noppa ei aristanut ollenkaan. Limakalvot ja imusolmukkeet kunnossa. Leikkaushaava oli siisti myös lääkärin mielestä. Lämpö oli hiukan koholla (39,4), mutta saattoi johtua ihan vaan stressistäkin. Sain valita, ruvetaanko hoitamaan saman tien...

Syyslomalla mulla oli aikeissa joka päivä puuhata jotakin agi-/tokojuttua. Haaveeksi jäi, yllätys sinänsä... Kolme kertaa ehdittiin treenailla: kahdesti hypyn tarjoamista, joka toisella kerralla alkoi jo sujuakin. Kerran tehtiin mökillä hyppytekniikkatreeniä. Vaan on se vaikea saada hyppyjen välit sopivan mittaisiksi! Noppa ainakin saman tien lennähtää kerralla parin hypyn yli, jos väli jää yhtään liian pieneksi. Mutta voivoi, ollaan hirween hurjasti jälkijunassa näissä agipuuhissa! Kotiläksyiksi on saatu hypyn tarjoamista ja hyppytekniikkatreeniä (check!), 2on2offin alkeita (ei olla aloitettukaan) sekä takaakierron opiskelua (ei puhettakaan, että tätä oltais ehditty tehdä. Vaikka tarpeeseen tulisi ainakin ohjaajalle, jolle suunnat ja itsestä poispäin suuntautuvat asiat on olleet aina vähän hankalia :D). Vielä missataan tämän viikon treenikerta, joten läksymäärä vaan kasvaa. Puuuuh. Onneksi Noppa-sairaslomalainen kaipaa puuhaa, niin koko ajan enenevissä määrin voidaan kotona puu...

... ja samaan syssyyn, kun ei vielä nukuta, kuvapläjäys viime viikon lomafiiliksistä ja maalaiselämästä. Ensin S&S piipahtivat Helsingissä kylästelemässä. Sitten me painuttiin Karjalan kunnaille. Selma näyttää tässä kuvassa munalta ja Noppa lapinkoiran kokoiselta. Joku perhana oli veden jäädyttänyt! Landella kepeilläkin on kokoa. Rakkaat lappalaiset. Karjalan Kuningas (myös omasta mielestään). Siiriä kakarakoira ehkä vähän kiroilutti. Selmaa puolestaan ihmetytti. Noppa kävi valloittamassa myös pienen kiviluodon. Tästä kuvasta teetetään joulukortti, jos lunta ei tule. Selma haaveili pääsevänsä luodolta pois. Siirikin välillä intoutui juoksemaan kakaran kanssa. Ja Selma leikitti. Ihan kamalan kovasti. Tämä kuva on ihan mun lemppari. Pyllyt ja syysaurinko.

Viime viikko vietettiin maalla syysloman merkeissä, siitä kuvakuulumisia myöhemmin. Nyt kuitenkin muutamia kuvia lokakuun alkupuolelta (en ole saanut aikaiseksi julkaista vielä yhtään kuvaa tältä kuulta; kertyneitä kuvia on siis aikamoinen määrä) ja tämänpäiväisen lääkärikäynnin kuulumisia. Tänään ohjelmassa oli nimittäin reissata Nopan kanssa Pakilan Animagiin kastrointia ja luustokuvia varten. Jo jonkin aikaa meillä (minulla?) on ollut aikomuksena Nopan kastraatio. Kun luonne ei ehkä ole jalostuskäyttöä ajatellen kovin ihanteellinen, koin parhaaksi vaihtoehdoksi hiukan helpottaa nuoren miehen stressaavaa elämää. Jospa nyt toisille uroksille uhoaminen ja ihanien tyttöjen hajut eivät kerryttäisi huimia ylikierroksia. Samalla reissulla Nopalta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä, sekä polvet tutkittiin. Röntgenkuvauksen suoritti ja kuvia tutkaili eläinläääkäri Ylva Ålander-Damsten. Lonkat näyttivät hänen mukaansa olevan mahdollisesti A/B, kyynärät ja polvet molemmat 0/0. Seläs...

Pikapäivitys ennen pitkään odotettuja yöunia: tänään oli agilitykurssin eka treenikerta meidän osalta! Muu poppoohan oli jo viime viikolla aloitellut, mutta mekin päästiin nyt messiin mukaan. 1) Hypyn tarjoaminen. Lamppu ei vielä Nobin päässä syttynyt. 2) Renkaan tarjoaminen. Meillä käytössä babyrengas, eli oikeaa muotoa siis haetaan. Tämän Noppa hiffasi nopeasti! Tosin yritti tietty nohevana poikana tarjota aluksi myös kaikkea mahdollista muuta, mm. täydellistä perusasentoa meidän kouluttajan sivulla. :D 3) Suora ja lyhyt putki. No problemos. Pari kertaa koutsi piti Nobia ja itse kutsuin toisessa päässä, lopuksi pystyin jo "lähettämään" sen putken toisessa päässä odottavalle targetille. 4) Hyppytekniikka. 1 bumpperi alussa, 3 siivekkeillä. Jeejee-meininki, vauhtia riitti ja namitargetti oli kova sana. Seuraavat pari kertaa joudutaan skippaamaan (koska loma, ah! <3), mutta kotiläksynä treenaillaan ahkerasti tuota hypyn tarjoamista + 2on2offia. Ollaanpa sitten täy...

Tänään tokoiltiin Ellan ja Pitan kanssa. Ja päässä jonkin aikaa hautunut ajatuslista loppuvuoden tokokuvioista sai lopullisen muotonsa. Tänä vuonna me keskitytään siis erityisesti seuraaviin juttuihin (pakko tehdä itselle listaa, kun muuten tuppaa treenit pyörimään vähän liikaa niiden helppojen juttujen ympärillä...): 1) Liikkeestä seisominen. Tämä liikehän on ollut meillä ihan alkutekijöissään. Se sai lisäsysäyksen eteenpäin, kun sain ystävällisen huomautuksen siitä, ettei Noppa periaatteessa ymmärrä, mitä käyttämäni käsky "stop" tarkoittaa :D Ryhdyn siis naksun avulla ensin merkkaamaan niitä arjen hetkiä, kun Noppa itsenäisesti pysähtyy. Sitten käskysana mukaan. Jossain vaiheessa aletaan peruutella, ja sitten kasvatetaan välimatkaa. Noppa on hoksaavainen nuorimies, joten uskon sen oppivan tämänkin liikkeen nopeasti. 2) Luoksepäästävyys. Kosketuskeppiä ollaan opiskeltu itsenäisesti. Tehty luoksepäästävyystreeniä niin, että jätän Nopan istumaan, kävelen sen luokse ja t...

Lokakuu on lähtenyt kiireisesti käyntiin, ja samanmoisena tulee varmaan koko loppukuukin menemään. Siksipä tämänkin postauksen kuvat on otettu jo syyskuun puolivälin tienoilla, aurinkoisella Haltialan aamulenkillä. Vähän värejä ja valoa tähän harmauteen. Ollaan eletty lokakuuta vasta viikko, ja hirveesti on jo puuhattu. Tavattu Sannia ja Paavoa parikin kertaa, lenkkeilty yhdessä Tiinan ja lappalaispoikien kanssa sekä haahuiltu rapiat seitsemän kilometriä Keskuspuistossa Saran ja Hamppaleenan kanssa. Huomiselle on suunnitteilla kimppatreeniä Ellan ja Pitan kanssa, ja torstaina päästään pitkästä aikaa puistoilemaan kera Taika-villapuudelin. Lokakuuhun oman mausteensa tuo meikäläisen kolme yötä kestävä ulukomaanreissu ! Koskakohan viimeks näin kiva juttu on päässyt käymään? Reissun jälkimainingeissa suunnataan vielä viikoksi maalle lomailemaan. Rauhaa ja hiljaisuutta, pitkiä metsälenkkejä ilman vastaantulijoita, tähtikirkasta taivasta ja syksyn tuoksuja sitä onkin jo ehtinyt kaivat...