Kiireinen lokakuu
Lokakuu on lähtenyt kiireisesti käyntiin, ja samanmoisena tulee varmaan koko loppukuukin menemään. Siksipä tämänkin postauksen kuvat on otettu jo syyskuun puolivälin tienoilla, aurinkoisella Haltialan aamulenkillä. Vähän värejä ja valoa tähän harmauteen.
Ollaan eletty lokakuuta vasta viikko, ja hirveesti on jo puuhattu. Tavattu Sannia ja Paavoa parikin kertaa, lenkkeilty yhdessä Tiinan ja lappalaispoikien kanssa sekä haahuiltu rapiat seitsemän kilometriä Keskuspuistossa Saran ja Hamppaleenan kanssa. Huomiselle on suunnitteilla kimppatreeniä Ellan ja Pitan kanssa, ja torstaina päästään pitkästä aikaa puistoilemaan kera Taika-villapuudelin.
Lokakuuhun oman mausteensa tuo meikäläisen kolme yötä kestävä ulukomaanreissu! Koskakohan viimeks näin kiva juttu on päässyt käymään? Reissun jälkimainingeissa suunnataan vielä viikoksi maalle lomailemaan. Rauhaa ja hiljaisuutta, pitkiä metsälenkkejä ilman vastaantulijoita, tähtikirkasta taivasta ja syksyn tuoksuja sitä onkin jo ehtinyt kaivata.
Kaikkien näiden reissu- sun muiden suunnitelmien takia ei ehditä lokakuun aikana kuin kertaalleen agitreeneihin. Mutta on noita arjen irtiottoja niin paljon kaivattu ja suunniteltu, että ei siinä parin agikerran väliinjääminen tunnu missään! Marraskuu treenataan sitten sitäkin aktiivisemmin. Ja lokakuussakin harjoitellaan ahkerasti kotiläksyjä.
Viime perjantaina alkeiskurssi tosiaan starttasi. Ja voi miten hyvän mielen tuo eka teoriakerta toikaan! :) Siitä, kun viimeksi olen agia harrastanut, on tosi monta vuotta. Ja näkyy homma muuttuneen siinä ajassa ihan täysin. Hyvään suuntaan, minun mielestäni. Naksu tulee olemaan ahkerassa käytössä! Kurssilla opetellaan keppejä 2x2-menetelmällä, jota olin monen kaverin kertomusten perusteella ajatellut meillekin sopivimmaksi menetelmäksi. Ja kontaktit tullaan opettelemaan 2on2offilla, joka oli myyös pyörinyt mielessä ennen kurssin alkamista. Vaikka olenkin ihan täysin agilityummikko, olen kuitenkin järkeillyt, että pysäyttämällä (arvattavasti salamannopean) koiran kontakteille ehdin itse ottaa hiukan etumatkaa siihen. Joten summa summarum, kurssihan on ihan suorastaan mittatilaustyö meille! :)
Lokakuun loppupuolella Nobi pääsee/joutuu Pakilan Animagiin syynättäväksi. Terppatarkit odottavat! Samaan syssyyn nipsaistaan nuorelta mieheltä pallit pois. Miksi näin, siitä kirjoittelen varmaan myöhemmin ihan oman postauksensa.
Paljon on siis odotettavaa ja jännättävää tässä(kin) kuussa! Ei käy elämä tylsäksi ei :)
Ollaan eletty lokakuuta vasta viikko, ja hirveesti on jo puuhattu. Tavattu Sannia ja Paavoa parikin kertaa, lenkkeilty yhdessä Tiinan ja lappalaispoikien kanssa sekä haahuiltu rapiat seitsemän kilometriä Keskuspuistossa Saran ja Hamppaleenan kanssa. Huomiselle on suunnitteilla kimppatreeniä Ellan ja Pitan kanssa, ja torstaina päästään pitkästä aikaa puistoilemaan kera Taika-villapuudelin.
Lokakuuhun oman mausteensa tuo meikäläisen kolme yötä kestävä ulukomaanreissu! Koskakohan viimeks näin kiva juttu on päässyt käymään? Reissun jälkimainingeissa suunnataan vielä viikoksi maalle lomailemaan. Rauhaa ja hiljaisuutta, pitkiä metsälenkkejä ilman vastaantulijoita, tähtikirkasta taivasta ja syksyn tuoksuja sitä onkin jo ehtinyt kaivata.
Kaikkien näiden reissu- sun muiden suunnitelmien takia ei ehditä lokakuun aikana kuin kertaalleen agitreeneihin. Mutta on noita arjen irtiottoja niin paljon kaivattu ja suunniteltu, että ei siinä parin agikerran väliinjääminen tunnu missään! Marraskuu treenataan sitten sitäkin aktiivisemmin. Ja lokakuussakin harjoitellaan ahkerasti kotiläksyjä.
Viime perjantaina alkeiskurssi tosiaan starttasi. Ja voi miten hyvän mielen tuo eka teoriakerta toikaan! :) Siitä, kun viimeksi olen agia harrastanut, on tosi monta vuotta. Ja näkyy homma muuttuneen siinä ajassa ihan täysin. Hyvään suuntaan, minun mielestäni. Naksu tulee olemaan ahkerassa käytössä! Kurssilla opetellaan keppejä 2x2-menetelmällä, jota olin monen kaverin kertomusten perusteella ajatellut meillekin sopivimmaksi menetelmäksi. Ja kontaktit tullaan opettelemaan 2on2offilla, joka oli myyös pyörinyt mielessä ennen kurssin alkamista. Vaikka olenkin ihan täysin agilityummikko, olen kuitenkin järkeillyt, että pysäyttämällä (arvattavasti salamannopean) koiran kontakteille ehdin itse ottaa hiukan etumatkaa siihen. Joten summa summarum, kurssihan on ihan suorastaan mittatilaustyö meille! :)
Lokakuun loppupuolella Nobi pääsee/joutuu Pakilan Animagiin syynättäväksi. Terppatarkit odottavat! Samaan syssyyn nipsaistaan nuorelta mieheltä pallit pois. Miksi näin, siitä kirjoittelen varmaan myöhemmin ihan oman postauksensa.
Paljon on siis odotettavaa ja jännättävää tässä(kin) kuussa! Ei käy elämä tylsäksi ei :)
Kommentit
Lähetä kommentti