Kun koira tuli kotiin

Saatiin Zoolandian Susulta, Nefer-siskon hihnanjatkeelta, haasteen kuvailla elämäämme viiden päivän ajalta. Tästä siis lähtee! Eilen päivä kului seuraavissa merkeissä: Jaakko herää kuudelta töihin. Jos mulla alkaa työt vasta myöhemmin, käännämme me Nopan kanssa autuaallisesti kylkeä ja jatkamme koisimista. Kun alan sitten heräillä, ilmestyy viereen salamannopeasti innokkaasti uutta päivää odottava karvanoppa. "Huhuu, ootko jo hereillä?" Kömmittyämme (minä kömmin, Noppa loikkaa) sängystä ylös, suuntaamme pienelle aamu-ulkoilulle. Aurinkokin poikkeuksellisesti paistoi, aika luksusta! Tämä minilenkki aamuisin on sellainen rutiini, josta pyrin itse pitämään kiinni päivittäin. Vaikka olisi kuinka aikainen herätys, haluan silti itse käyttää Nopan aamulla ulkona, koska silloin päivä yksinkertaisesti vain alkaa paremmin. Kun tullaan sisälle, on vuorossa aamupala, joka eilen koostui Nopalla naudanmahasta ja Fixodida-yrttivalmisteesta. Aamupalaa syödessäni mulla on tapana ...

Niin paljon ihania kuvia on taas räpsitty, että osa niistä on jaettava täälläkin. Ja jottei koko postaus mene pelkäksi kuvaihasteluksi, niin kerrotaan myös hiukan viime aikojen puuhailuista. Lenkkisäät ovat todellakin hellineet meitä ihan urakalla. Kauniista kelistä inspiroituneina ollaan tehty pitkiä lenkkejä ja tutustuttu vähän uusiinkin lenkkipolkuihin. Tänäänkin pilvinen taivas kirkastui varsinaiseksi auringonpaisteeksikin illan koittaessa! Kevätkeleistä huolimatta ostin Nopalle pitkän pohdinnan tuloksena kurahaalarin. Mulle itsellenihän ajatus koiran pukemisesta on pitkään ollut hankala ja vieras. Jossain vaiheessa taivuin ostamaan Nopalle softshell-takin uintireissujen jälkeen päälle puettavaksi. Viime syksynä muistan kuitenkin moneen otteeseen kironneeni sitä, kun koko koira piti pyykätä useasti päivän aikana. Olin kuitenkin sitä mieltä, ettei oma mukavuudenhalu saa viedä voittoa siitä, mikä koiralle on kivointa. Ja blaah. Kurapuvun ostamisen viimeinen niitti oli se, että...

Viime sunnuntaina lähdettiin Paavon ja Saanan kanssa kohti Pilvimarjalaa ja kääpiömittiä. Vihdoin sitten pentulaatikkoaikojen koitti se hetki, kun kaikki seitsemän kääpiötä saatiin samaan aikaan samaan paikkaan. Huikeaa! Mukavaa oli nähdä ennestään tuttujen Paavon, Mysin ja Lukan lisäksi vähemmän tuttu Wii-sisko, blogituttu Nefer-sisko ja ihan uutena tuttavuutena Dali-veikka. Itse en muistanut enkä ehtinyt kaivaa kameraa esille koko aikana, mutta Neferin blogista löytyy onneksi myös kuvia seitsikosta. Kiitos siis kamera-aktiivisille Neferin ihmisille! :) Vähän harmittavana juttuna kävi ilmi, ettei Noppa nähtävästi oikein siedä samanikäisiä vieraita uroskoiria. Luka sai hetken tutustelun jälkeen Noppiksen niskanahkaansa kiinni, ja Dali-raukka ei tainnut kunnolla edes ehtiä moikata, kun Noppa jo tervehti sitä äkäisellä hammasrivistöllään. Tylsää. Seitsikon yhteinen elämä sujui kuitenkin saman katon alla siten, että Noppaa piti vain vahtia, enkä antanut Dalin tai Lukan tulla liian lähe...

Eilisestä Haltialan reissusta inspiroituneena päätettiin sunnuntaiaamu aloittaa uudella Haltialan reissulla, koska meillä oli autokin yökylässä. Noppa harjoitteli matkustamaan takapenkillä turvavyövaljaissaan, ja hyvinhän se meni. Haltialassa Noppa pääsi tuttuun tapaan juoksentelemaan vapaana. Aluksi se pysyikin hyvin messissä. Sitten se bongasi varmaan puolen kilometrin päässä kävelijöitä ja lähti koikkelehtimaan sinne päin. Ehdin kutsua sitä takaisin, ja se olikin jo melkein tulossa, kun äkkiä mutkan takaa ilmestyikin pari pyöräilijää. Se siitä sitten. Noppa ryntäsi pyöräilijöiden luo haukkumaan ja pomppimaan pyörien vierellä. Ei kuullut eikä nähnyt mua eikä Jaakkoa. Pyöräilijät eivät pysähtyneet, vaan jatkoivat matkaa. Noppa tietysti mukana. (Mä en kyllä varmaan pyöräilisi, jos korvaton koira pomppii koko ajan vieressä/edessä. Vähän hankaloittaisi matkan tekoa, veikkaan.) Noppa ja pyöräilijät loittonivat koko ajan, kunnes lopulta pysähtyivät, kun Jaakko karjaisi hiukan painokelvotto...

Tänään meillä on ollut kylästelemässä Hamppulainen. Noppa on kyllä aika äijä: Hampun kaikessa rauhassa syömä puruluu sai aikaan valtaisan rähinäkohtauksen, koska Nopan oli just sillä hetkellä saatava just se sama luu itselleen. Ollaan eletty siis puruluut tiiviisti koirien ulottumattomissa. Muuten kaksikolla sujuu ihan mukavasti. Rauhaisaa rinnakkaiseloa. Kävin iltapäivällä Nopan kanssa Haltialassa lenkkeilemässä Tiinan ja lappalaispoikien kanssa. Tiinan(kin) mukaan Noppiksessa on tapahtunut jotain henkistä kehitystä: tällä kertaa se oli tosi hyvin hollilla, ei jäänyt jumiin ihaniin hajuihin ja kulki kivasti messissä mukana. Itsekin mietin puolentoista tunnin lenkin aikana, että onpa mahtavaa, kun on tällainen pikkukaveri. Hienosti ohiteltiin muut peltoilevat koirat ja hiihtäjät, namitin vain ohi, eikä Noppis ollut kovinkaan kiinnostunut niistä. Kotiin tultua ollaan koko lössi lepäilty ja löhöilty -täydellinen lauantai siis. Viime päivinä ollaan muutenkin saatu huomata, että mur...

Hamlet, Noppa, Selma & Siiri. © Sara Eilen saatiin tänne maalle yökylävieraiksi Juho, Sara ja Hamppu-pamppunen. Ihan mahtavaa, miten hienosti koirat (edelleen) tulivat keskenään juttuun ja elelivät sulassa sovussa! Erityisen ylpeä olen mummokaksikosta, joka sieti ihmeellisen hyvin kakarakoirien tempauksia. Mustempi ja pystykorvaisempi kakarakoira kyllä tänään tempaisikin ja yllätti meidät kaikki katoamalla kesken metsälenkin peräti kaksi kertaa. Viuh noin vain, ihana haju, minä seuraan sinua, korvat unohtuivat tykkänään. Poissa Pomppis oli kummallakin kerralla viitisen minuuttia ja ilmestyi esiin ihan toisesta suunnasta, mihin oli lähtenyt, umpiläkähtyneenä. Voi kurjuuksien kurjuus, tähänkö nämä hihnattoman huolettomat metsäretket nyt sitten jäävät. Teille ei nimittäin ole nyt oikein asiallista poiketa. Rapa roiskuu, kura lentää ja koirat ovat parin metrin jälkeen jo umpikuraisia. Jokin hyvä puoli lumettomuudessa siis on: pelloilla ja metsissä pääsee kulkemaan missä t...