Kun koira tuli kotiin

© Sara Tänään käytiin taas treenailemassa kopelointia ja kehäkäytöstä, kun Cavaljeerit järjestivät mätsärin Koivuhaassa. Alun perin ajattelin, että mennäänpä mukaan vain kannustamaan Hamppua, mutta päätin sitten kuitenkin ilmoittaa myös Nopan. Hyvähän sitä kopelointia on treenata, vaikkei näyttelyissä ikinä enää tullakaan käymään. © Sara Reissu noudatteli tuttua kaavaa: kehään, sininen nauha, kehään, kiitos ja heihei. Mutta mulla oli tällä kertaa mukana kehässä taitava pikkumies, joka kesti nätisti pöydälläkin! Vähän vaan jännitti, eikä korvia tohtinut liiemmin näyttää, mutta mitäpä siitä. Iloinen fiilis jäi. © Sara Reissun tarkoituksena oli myös harjoitella häkissä odottamista. Alkuprotestoinnin jälkeen Noppa jäikin sinne ihan mukavasti, mutta ei kyllä yhtään osannut rauhoittua sinne esim. syömään luuta. Nenäkkääni. Porukan varsinainen yllättäjä oli Hamppupamppunen, joka pokkasi punaisen nauhan ja päälle päätteeksi vielä sijoittui pienten punaisten neljänneksi...

Viikko sitten elettiin normaalia elämää. HSKP:n mätsäristä ei mainittavaa menestystä herunut, vaikka liikkeet sujuivatkin mallikkaasti. Pöytä oli liian jännä, jälleen kerran, ja syli vaikutti turvallisemmalta. Viime sunnuntaina käytiin iltaleikeillä Paavon ja Sannin huudeilla, pojat rakastivat toisiaan taas ihan hirveen hurjasti. Sanniakin toki rakastetaan, kuinkas muuten. Maanantaista alkaen ollaan kuitenkin Nopan kanssa opeteltu elämään ilman perheen toista ihmisjäsentä. Onnettomuudet kun tapaavat sattua noin vain, yllättäin. Ne myös ilmoittavat itsestään yhtäkkisesti, kesken onnellisen vapaapäivän vieton. Mutta Jaakko on yhä olemassa, ja se on pääasia. Parantelee nyt itseään sairaalassa niin kauan kuin tarvis on, kyllä me Nopan kanssa arki pyöritetään. Kulunut viikko on kaikesta väkisinkin viljellystä optimistisuudesta huolimatta ollut yhtä päänsisäistä kaaosta ja reissumiehen elämää. Noppa on nukkunut kokonaista kaksi yötä kotona, muuten erinäisissä kyläpaikoissa. ...

Aamuinen vesisade ei meitä lannistanut, vaan suunnattiin toivioretkelle Viikkiin mätsärihommiin. Lannistuttiin vasta perille päästyämme: sadetta olikin uhmannut meidän lisäksemme neljäkymmentä pientä aikuista (ennakko-oletuksemme oli maksimissaan n. parikymmentä...), ja jäätävän sateen lisäksi viiltävä tuuli osoitti vaatevarustuksemme kertakaikkisen riittämättömäksi. Eikä kehäreissukaan mieltä juuri ylentänyt. Kiltti tuomaritäti oli Nopasta vallan arveluttava, ja yrittipä mokoma kurkistaa pikkuherran suuhunkin. Siinä vaiheessa Noppa oli kiivetä pöydältä mun hartioille asti turvaan... Tuomari oli onneksi varsin asiansaosaava, eikä väkipakolla yrittänyt katsoa Nopan hampaita. Siinä annettiin Noppiksen rauhoittua pöydälle uudestaan niin, että sain lopulta itse vilautettua sen hampaita ja tuomarikin sai silitellä sen kuonoa. Sininen nauha saatiin käteen, ylläriylläri, eikä sinisten kehässä mainittavaa menestystä irronnut. "Äääää mua pelottaaaaaa!" Kotiinviemiseksi saat...

  (C) Sara Niin paljon on taas ehditty puuhailemaan, että tässä välissä on pakko listailla blogiinkin kaikkia uusia juttuja, ennen kuin ne ihan pääsevät unohtumaan! Tiistaina käytiin Koneen kentällä Suomen Schapendoes Ry:n järjestämässä mätsärissä. Pentuja oli taas ilmoitettu hurjasti, päälle viisikymmentä. Muita ryhmiä ei ollut niinkään paljon, joten pentujen arvostelukin saatiin jaettua kahdelle tuomarille, ja homma sujui ihan sutjakkaasti. Noppa pääsi kehään parinaan sileäkarvainen noutaja (?). (C) Sara Homma alkoi mennä pieleen jo siinä, kun parikehässä Noppa joutui liikkumaan huomattavasti nopeamman parinsa edellä. Flattihan meni ymmärrettävästi ohi, ja pasmat pikkukoiralla lähtivät menemään sekaisin. Suoraan tästä kaoottisesta fiiliksestä nostin Nopan pöydälle, joka olikin tällä kertaa sitten aika pelottava juttu, samoin kuin mukava tuomaritäti. Tuomari silitteli Noppaa pöydällä kaikessa rauhassa ja sanoi, ettei edes yritä katsoa hampaita, jotta Nopalle ei jä...

Torstaina koko viikon Helsingin yllä riippuneet sadepilvet hälvenivät ja aurinko alkoi porottaa. Täydellinen ilmastonmuutos siis illan mätsäriä ajatellen! Suuntasimme siis kulkumme Tuomarinkartanoon avustajakoirien hyväksi järjestettyyn match showhun. Saman ajatuksen oli saanut päähänsä myös aika moni muu, mukaan lukien Mysi-sisko ja Paavo-veli .  Mätsäri oli toteutettu niin, että koirat jaettiin FCI-ryhmien mukaan, ja kustakin ryhmästä arvosteltiin ensimmäisenä pennut. Kerrankin hyvä tuuri, ei tarvinnut kauaa odotella! Ykkösryhmään oli ilmoitettu 20 pentua, joten oma vuoro koitti nopeasti. Aiemmin päivällä harjoitellessamme Noppa ei yllättäen enää muistanutkaan seisomisen jujua, joten jälleen kerran päätettiin ottaa koko lysti hauskanpidon ja harjoittelun merkeissä. Noppa osasi kuitenkin hienosti ja marssi parikehässä hyvin tomerasti parinsa perässä. Pöydällä seisominenkaan ei ollut yhtään niin jännää kuin viimeksi, ja vaikka itse vähän jännitin Nopan suhtautumista miestu...

Tässä vielä uunituoreita Juhon ja Saran ottamia kuvia eilisestä mätsäristä. Antaa kuvien puhua siis puolestaan :)

Eilen oli tosi puuhakas päivä, pientä koiraa vietiin koko päivä ympäri ämpäri. Aamulla Sara tuli hakemaan meillä viisi yötä kyläilleen Hamletin . Päätettiin siitä yksissä tuumin suunnata kauppakeskus Jumboon ikkunaostoksille ja sosiaalistamaan koirapoikia. Noppa ei ollut parkkihallista saati suuresta kauppakeskuksesta kuulutuksineen moksiskaan. Mukana kulki touhukkaasti! Jumbossa.     Koska Jumbon Faunattaressa ei ollut vaakaa, ja päivän yhtenä teemana oli jälleen dokumentoida Nopan kasvua, oli vaaka etsittävä muualta. Pienen mutkan kautta löysimme lopulta Tammiston Mustiin&Mirriin. Automatka Jumbo- Musti&Mirri olikin sitten hyvin legendaarinen. Kuuma auto ja mutkaiset tiet ==> Noppa oksensi autoon elämänsä ensimmäistä kertaa. Samoin teki myös Hamlet, sillä tosin ei ollut kyse ekasta kerrasta. Perille kuitenkin päästiin ja punnituksen ( 5,5 kg ) lisäksi ostin Nopalle uuden hihnan. Mukaan lähti turkoosin värinen, heijastava Pro Dog -talutin sekä herkkuja. ...