Kun koira tuli kotiin

Taas on muutettu! Edellisen kerran  muutettiin loppuvuodesta 2016 Helsingin sisällä, ja tällä kertaa muutto suuntautui naapurikaupunkiin. Kuten edelliselläkin kerralla, Noppa on tälläkin kertaa stressannut uudesta kodista ja joka paikan vallanneista muuttolaatikoista. Närästystä/oksentelua ei tosin tällä kertaa ole ollut, mutta aikamoista pöhinää rapun äänille kyllä. Ja myös yöllä. Mutta olipa helpottavaa lukea vanhasta muuttopostauksesta, että yöllisiä pöhinöitä oli edellisenkin muuton yhteydessä. Nyt suunnitteilla on kuitenkin hommata tyypeille haukunestopannat, sillä jonkin verran ne mölisevät myös yksin ollessaan. (Ei liity muuttoon, vaan tekivät sitä myös vanhassa kodissa.) Mutta katsellaan nyt ensin tämä alkujärkytys alta pois :) Nuttu on ollut ihan huipputyyppi. Yleensäkin ihastelen sen sopeutumiskykyä uusiin paikkoihin, mutta tässä muuttorumbassa ihastukseni on kasvanut ihan uusiin sfääreihin. Tyyppi etsii muitta mutkitta pienen kolon jostain laatikoiden ja vaatesäkki...

Itsenäisyyspäivän aamuna 2018 Hei hoi joulukuu! Uusia työtuulia on nyt takana parisen viikkoa, ja yhtä pitkä aika on edessä häämöttävään joululomaan! :) Uudet työkuviot ovat tarkoittaneet koirille 5.45 herätyksiä arkiaamuina, ja täytyy kyllä sanoa, että kovin innokkaita herätyskelloja ne eivät ainakaan vielä ole olleet ;D Koirien yksinolopäivät venyvät nykyään järjestään sinne 7-8 tuntiin, mikä toki aluksi tuntui ikävältä (aiempi vuorotyö mahdollisti koirille lyhyempiä päiviä yksin), mutta onneksi nuo eivät ajankulua taida oikein ymmärtää. Ja toisaalta päästään ajoissa, joskus jopa ennen pimeän tuloa, lenkille, ja vapaat illat (ja viikonloput) tuntuvat ihan luksukselta. Viime viikonloppuna oltiin Nutun kanssa huippisleirillä Hurtta Areenalla. Perjantai-iltana ohjelmassa oli huippumielenkiintoinen luento mentaalivalmentautumisesta, ja lauantaina päästiin treenaamaan, kuulemaan ruokintaluentoa (joka oli myös ihan super!) sekä asettamaan tavoitteita seuraavalle treenijaksolle. Tr...

Tämä marraskuu on ollut varsin mainio. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan marraskuu on tuntunut kuluvan nopeasti: mukavaa puuhaa on riittänyt, ja yhtäkkiä kuukausi alkaakin vedellä jo viimeisiään! Olen ollut lähes koko marraskuun lomalla, sillä olen vaihtamassa työpaikkaa, ja onkin ollut ihan mahtavaa, kun on päässyt päivittäin valoisaan aikaan ulkoilemaan koirien kanssa! Marraskuun aikana ollaan saatu Sanni ja Paavo yökyläilemään kaksi kertaa, yhteensä neljän yön verran. Nopasta on Nutun tulon jälkeen tullut selvästi hiukan tarkempi omista resursseistaan (ja Nutusta), mutta asioita ennakoimalla (esim. koirien ruokailut eri tiloissa ja tyhjien kuppien kerääminen pois heti ruokailun jälkeen) tällaisen isommankin koiralauman yhteiselo on sujunut varsin mallikkaasti. Ja kyllä Noppa ja PP edelleen toisistaan pitävät: niin iloiset juoksuleikit ne aloittivat joka kerta lenkillä irti päästessään. Nuttu puolestaan on ollut tässä(kin) laumakombinaatiossa helpoista helpoin kaveri....

Tänään on vietetty parin viikon kesäloman viimeistä päivää. Meillä ei ollut lomalle mitään suuria suunnitelmia, mutta jälkikäteen katsottuna huomaa, että onhan me tehty vaikka ja mitä! Ensimmäinen lomaviikko vietettiin mökillä. Koirista parasta, kun saa luuhata päivät pitkät vapaana! Sää oli jo hiukkasen syksyinen; hellelukemiin ei (onneksi) päästy enää, mutta onneksi oli myös aurinkoisia ja lämpimiä hetkiä, niin Noppakin pääsi polskimaan! Helsinkiin palattiin siis loman puolivälissä, ja sitten olikin ohjelmassa huippiksen aloituspäivä ja Nutun ekat aksatreenit ! Helsinkiin saimme myös pariksi yöksi perheenjäseniä yövieraiksi, ja sekös jos jokin on koirista superiisiistiiiparasta. Lisäksi ollaan treffattu Hamppua&Hugoa (mikä meidän koirista on hauskaa, Hampusta ja Hugosta ei niinkään). Muuten on keskitytty kuluttamaan vanhoja tuttuja lenkkipolkuja (johan niitä viikossa ehtikin jo tulla ikävä!), mutta perjantaina hypättiin bussiin ja huristettiin Espoon Kalajärvell...

Olenkohan ainut koiraharrastaja, joka potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei vietä montaa iltaa viikossa treenikentällä ja suhaa viikonloppuisin kisoissa, kimppatreeneissä ja valmennuksissa? Veikkaan, että en. Siksipä Sporttirakin teksti "Koiraurheilijan synninpäästö" kolahtikin aika kovasti. Ei ole pakko treenata, jos pipo kiristää jo valmiiksi. Ei oikein kannatakaan. Ei ole pakko treenata, jos vaikkapa työt imaisee kaiken energian (toki niinhän ei tietenkään pitäisi olla, mutta välillä asioita vain tapahtuu); jos elämässä on huolia ja murheita; jos helle painaa ja väsyttää; jos sohvan kutsu voittaa kaiken muun. Ei ole pakko treenata, eikä ole missään nimessä pakko kokea huonoa omaatuntoa treenaamattomuudesta. Kuva: Juho&Sara Minulla on jo pitkään ollut sellainen fiilis, että ei vaan nappaa koko treenaaminen. Takaraivossa pieni ääni on naputtanut, että pitäisi tehdä sitätätätota, Nuttu ei osaa ikäänsä nähden mitään, Nopan pitäisi olla jo vähintään useamman koulut...

Moikka! Pitkästä aikaa elonmerkkejä tältäkin suunnalta! Helle on totisesti hellinyt myös Helsinkiä, ja meilläkin sisälämpötila on huidellut siinä +28 asteen molemmin puolin, ulkolämpötilatkin samoissa lukemissa. Ollaan laamailtu siis ihan koko kesä. Kotona on lenkkeilty pääosin aikaisin aamulla ja myöhään illalla, mutta nekin lenkit ovat pääsääntöisesti jääneet aika minikokoisiksi, sillä trooppisia öitä on riittänyt. Koirat ovat herkutelleet mehujäillä (kinkulla tms höystettyä jäädytettyä vettä) ja käyneet tahtomattaan suihkussa vilvoittelemassa. Vähän on myös retkeilty ja käyty ennen helteiden alkamista Uutelassa poimimassa tuliaisiksi valtava punkkikatras... Pari kertaa on ehditty myös mökkeilemään. Saimaan rannalla on liikuttu yhtä helteisissä lämpötilalukemissa kuin Helsingissäkin, mutta veden äärellä pääsee onneksi polskimaan aina halutessaan. Noppa onkin hyödyntänyt tätä mahdollisuutta runsain mitoin, ja Nuttukin on joutunut suorittamaan uimamaisterin tutkintoa....

Ylläolevan fb-päivityksen tein keskiviikkona, kun fiilis vaan oli niin loistava. Takana oli aurinkoinen vapaapäivä, pitkä lenkki pitkin Helsingin rantoja ja useita lähipäivien arkionnistumisia. Sinänsä poikkeuksellinen sometus, sillä harvoin olen muille kuin koiratutuille puhunut Nopan reaktiivisuudesta; blogi on ollut enemmänkin sen käsittelypaikka. Noppa on nyt viisivuotias ja on pakko sanoa, että sen kanssa on ihan hirvittävän mukava olla. Joskus sen ollessa junnumpi kirosin sitä monta kertaa viikossa ja hakkasin päätä seinään, kun mikään ei onnistunut ja joka ikisellä lenkillä tuli paha mieli. Noppa on tokikin saanut ikää ja varmuutta lisää, mutta ihan yhtä paljon olen itse oppinut olemaan just Nopalle hyvä ihminen ja ymmärtämään sen aivoituksia. Noppa on kotona aikamoinen vässykkä. Se jonottaa illalla makkariin, kun alkaa olla sen mielestä nukkumaanmenoaika, ja aamulla se on yleensä viimeinen, joka sängystä kömpii pois. Se käy edelleen kuuntelemassa rappukäytävän ääniä, m...

Kevät kohisee jo Helsingissä (ja ilmeisesti myös muualla Suomessa), mutta palataan tässä postauksessa vielä vähän taaksepäin ja ihastellaan Saran ottamia kuvia Repovedeltä, jossa käytiin pääsiäislauantaina patikoimassa reilu kymppi. :) Myö Pääsiäinen vietettiin tosiaan landella nukkumisen ja pitkien lenkkien merkeissä, ja yhtenä päivänä käytiin äitini ja Helsingistä saapuneiden Juhon ja Saran kanssa Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa. Molemmat xeltit olivat mukana, samoin kuin Hugo&Hamlet, ja lisäksi napattiin Ainukin mukaan messiin. Nuttukin jaksoi pitkän retken ihan muitta mutkitta, ja molemmat koirat ylittivät mennen tullen Lapinsalmen riippusillan ihan omin jaloin! Koti- ja harrastusrintamalla on ollut viime aikoina vähän hiljaista, kuten aina keväisin, kun työmäärä töissä lisääntyy eksponentiaalisesti. Ollaankin siis lähinnä lenkkeilty niin yksin kuin yhdessä koirakavereiden kanssa ja suunniteltu tulevia seikkailuja. Viikko sitten Nuttu pääsi elämänsä ensimmäistä ...