Kun koira tuli kotiin

Syyskuun eka Täällä ollaan! Kiireinen työsyksy on vienyt mukanaan, ja välillä blogi on tehnyt mieli pistää romukoppaan. Muut somekanavat kun ovat nykyään niitä ensisijaisia väyliä päivittää kuulumisia. Ja välillä tulee kieltämättä olo, että itselleenkö sitä tässä kirjoittelee. Mutta toisaalta, vaikka itse olisinkin blogin ainut lukija, niin on tämä silti hyvä keksintö. On niin helppo palata vaikka vanhempiinkin juttuihin, jos on tarvis tarkistaa jotain. Ja onpahan joku väylä, mihin tuutata täysin pelkkää koirajuttua, ilman suodattimia :D Joten täällä ollaan, ainakin toistaiseksi! Edellisen kerran kirjoittelin heinäkuussa . Silloin oltiin Nopsun kansa haettu eka AVO-tulos rallysta, ja Nuttu oli saanut näyttelytuloksen. Mutta mitäs sen jälkeen... Nutulla on edelleen agilitytreenit maanantai-iltaisin. Lisäksi ollaan käyty ja jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin 1-2 kertaa kuussa perjantai-iltaisin Sporttiksella Kariniemen Sannin treeneissä. Nutun estefokus ja itsenäinen etenemine...

Postaustauko saa nyt luvan katketa Nöttiksen aksakuulumisten muodossa! :) Agilitytreenit on jatkuneet maanantai-iltaisin, ja erityisesti ollaan keskitytty Nutun kanssa estefokuksen kasvattamiseen. Nuttu kun on vähän sitä mieltä, että hypyt on hyvin turhia esteitä, joiden kiertäminen kannattaa aina. Ollaan jatkettu myös juoksariprojektia ja aloiteltu keinua sekä tehty vähäsen hyppytekniikkaa. Olen varmaan ennenkin sanonut, mutta sanonpa uudelleen: Nutusta on tullut hurjasti rohkeampi ja itsenäisempi koira agilitytreenien myötä. Se on aikamoinen rääväsuu ja rrrrrakastaa aksaa. Nyt pitäisi sitten saada vähän aivojakin mukaan kuvioon, ettei tekeminen olisi vaan hulvatonta räiskimistä. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että Nuttu on aika tyhmä koira, mutta alan pikkuhiljaa kallistua kuitenkin sille kannalle, että se on vähän turhankin fiksu. Se ei opi samalla tavalla suoraviivaisesti kuin Noppa. Nuttu ajattelee paljon ja sen mieli kulkee mutkikkaita polkuja. Mun pitäisi vaan päästä sen...

No huhhuh, jopa on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Ei oteta tätä tavaksi ;) Nytpä siis pikakelauksella kuluneen reilun kuukauden kuulumiset! Nutun kanssa pentukursseiltiin siis ESSien järkkäämällä pentukurssilla syys-lokakuussa neljä kertaa. Ihan hirveästi ei opittu mitään, mitä muille esitellä (koska kurssin ulkopuolinen treenaaminen meinasi aikatauluhaasteiden takia unhoittua), mutta paljon opittiin silti: yhdessä tekemisen meininkiä, treenifiilistä ja leikkimistä. Hyvä kurssi siis kaikin puolin! :) Oppia on ammennettu myös marraskuussa Taitoa tassuihin -koirakoulun arkitottiskurssilta. Kyllä se vaan niin on, että haastavissa aikatauluasioissa omatoimitreenaaminen meinaa jäädä tyystin pois päiväjärjestyksestä, joten erilaiset kurssit tekevät meille tosi hyvää. Kalenterissa lukee, että tuolloin treenataan, ja silloin myös treenataan :) (Toki ne omatoimitreenitkin voisi kalenteriin kirjoittaa...) Treenailut alkavat Nöttösen kanssa tuottaa tulosta! Se on jo aika tait...

Maanantaina Lahteen lähteminen tuntui melkein ylivoimaiselta. Rankan viikonlopun jälkeen pitkä ja fyysisesti rankka työpäivä, ja kotona oli ruhtinaalliset 20 minuuttia syödä jotain lämmintä, pakata treenikamppeet mukaan ja suoriutua ulos odottamaan Karitaa ja Flingaa. Automatkalla pimeyden halki mutustettin lakuja minkä ehdittiin, aikomuksena nostaa verensokeria niin korkealle, että pysyttäisiin hereillä kotiin asti. Lahdessa hallin pihalla oli pimeää ja kylmää ja yhyy. Onneksi ne treenit alkoivat siitä sitten sujua. Hallissa tuntui lämpimämmältä kuin edellisellä kerralla, ja me oltiin Nopan kanssa treenivuorossa ekoina. Ja mulla oli paljon taitavampi koira kuin kaksi viikkoa aikaisemmin! Ensin tsekki seuraamisen ja perusasennon suhteen: nyt on paikka oikea, jes! Laajalla ympyrällä kokeilin lisätä seuraamiseen vauhtia ja kappas - seuraamisesta tuli aiempaa puhtaampaa, kun vauhti oli niin reipas, että Noppa pääsi ravaamaan. Eipäs siis hissutella ollenkaan! Tästä eteenpäin jatketaan ...

Tokokärpänen on vihdoin herännyt talviuniltaan ja tullut meille pörräilemään. Hämmästyksekseni oon huomannut, että mullahan alkaa olla koevalmis koira. Ollaan treenattu itseksemme ja mahdollisuuksien mukaan myös erilaisissa koirahäiriöissä, ja esimerkiksi paikkamakuussa alan jo luottaa tuohon pikkupiskiin. Että kyllä se siellä pysyy. Toki kaikkea pikkusälää on aina hiottavana: seuraaminen meinaa välillä lähteä keulimaan, luoksetulon perusasento ei aina ole suora, ja kapulanpidossa tekee mieli mukeltaa kapulaa. Mutta noinniinkuin periaatteessa kaikki alkaa olla kunnossa. Nopalla on hyvä draivi hommien tekemiseen, ja meillä molemmilla on hauskaa. Ja vieraiden kopeloitavana oleminenkin on yhtäkkiä alkanut sujua. Ei se vieläkään kivaa ole, mutta sitä ei myöskään tarvitse väistää kilometrien päähän. Hiukan olen jo kesän koekalenteria kuikuillut, mutta vielä on yksi mutta. Nimittäin se, että ihan kamalasti haluaisin käydä vielä yhdessä möllitokossa tsekkaamassa koko pal...

Lauantaiaamun aksahommissa tehtiin tänään(kin) kokonaisia keppejä ohjureilla. Saatiin vihdoin hommaa videollekin:    Ihan jees. Ensimmäiset toistot oli ihan ei-Noppaa, videon kuvannut treenikaverikin vähän ihmetteli. Selvästikään ei keppihomma ole Nopalla vielä kirkkaana mielessä, koska toisto toiston perään meno oli sutjakampaa ja loppua kohti myös vauhti kasvoi. Jatketaan siis harjoituksia! Keppien lisäksi juostiin pientä kahdeksan esteen rataa, jossa mahdollisina kompastuskivinä takaakierto+valssi ja hyppyjen hakeminen vinoista linjoista. Noppa osaa, omat linjaukset hakee vielä paikkaansa, mutta kivoja suorituksia tehtiin.

Viime lauantaina korkattiin kesän agilitytreenit Koiviksen kentällä. Kivasti saatiin täksi kesäksi remmiin mukaan myös Paavo, ja ensimmäisellä treenikerralla meillä olikin vahva shelttiedustus: treenaamassa olivat vain Paavo ja Noppa. Rakenneltiin pieni radanpätkä, josta allaoleva video:   Kiitos Saanalle kuvaamisesta! (Videolla ei luonnollisestikaan tämä asia näy), mutta Noppa irtoaa jo tosi hienosti myös niille hypyille, jotka eivät ole kohtisuorassa linjassa sen kanssa. Lisäksi olin siitä (ja itsestäni myös :D) tosi ylpeä, koska Noppa pystyi mun sähläyksistä huolimatta jatkamaan rataa.  Ratatreenin lisäksi tehtiin keppejä, kun vihdoin päästiin taas ohjureiden kanssa samalle kentälle. Ensin puolikkaat kepit molemmin puolin, ja sitten monen kuukauden tauon jälkeen kokonaiset kepit. Hiukan haparoivaa menoa ja vauhtia puuttuu, mutta suunta on hyvä! 

     Nopan kaveriporukka on kasvanut yhdellä uudella jäsenellä. Jackrusselltyttö Nyytille oli ehtinyt kertyä ikää jo huimat 11 viikkoa, kun se pääsi esittämään huljan taistelukoilan taitojaan Nopalle.  Nyyti on Jaakon koulukaverin uusi perheenjäsen (eli ei suinkaan meidän yllärihauvavauva, hahah), josta toivottavasti tulee Nopallekin tarpeellinen epäsheltti-leikkikaveri. Tai tulihan siitä jo hyväkin kaveri, kuten videolla näkyvästä painista on havaittavissa. Halitauko! Mua kieltämättä vähän jännitti viedä 8,5-kiloinen Noppa tapaamaan 2,5-kiloista pikkupirpanaa. Noppa ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut ketään noin pientä/nuorta tyyppiä, joten en yhtään tiennyt, miten se mahtaisi pentuun suhtautua. Mutta huoli osoittautui täysin turhaksi: Nopasta tuli Nyytille mahtavan hieno leikkisetä! Se suhtautui täydellä ymmärryksellä pennun totiseen hammasteluun, antoi sen roikkua kaulakarvoissaan koko kaksijapuolikiloisen pikkumonsterin painolla...

Lauantai-iltana päivitin tavoistani poiketen facebookiin agilitytreenikuulumisia. Suurin osa fb-kavereistani kun on ei-koiraihmisiä, niin olen ajatellut, että koiraihmiset saa lukea kuulumiset blogista. Viimeisimmät agilityt kumminkin saivat aikaan niin suuren ahaa-elämyksen, että se oli pakko jakaa koko kansalle: Koirapäivitys! (Eli älä lue, jos agility ja pohdiskelut ei kiinnosta.)  Tänään treenattiin ohjauskuvioita. Hyvä niin, koska viime viikkojen onnistuneet  melko simppelit juoksenteluradat oli leijuttaneet mut pilvilinnoihin ja  kuvittelin, että mehän osataan. Tänään siis paluu maan pinnalle! Ei me osata. Mä olen aina myöhässä, liian hidas ja eksyn matkalla esteeltä seuraavalle.  Noppa on nopea ja sillä palaa käpy kun sitä ei osaa ohjata.  Mutta vaikka treenikaverit saattoikin tänään luulla, että meidän sohellukset harmitti  mua, niin näin ei ollut. Pitkästä aikaa mulle heräsi ihan supersuper kipinä  treenaamiseen, ...

 Kun minuun oltiin lokakuun loppupuolella yhteydessä Faunattaresta ja tiedusteltiin halukkuutta ottaa tammikuussa 2016 lanseerattavat Focus-merkkiset valjaat kokeiluun, ei tosiaankaan pitänyt kahta kertaa miettiä. Valjasta kuvailtiin erityisen ergonomiseksi ja koiran päällä hyvin istuvaksi, ja koska valjas on meidän huushollissa jokapäiväinen käyttökapine, hain innolla uutuuden testiin. Valjaat ovat nyt olleet meillä kaksi viikkoa päivittäisessä käytössä. Niitä on kokeiltu tavallisen hihnan ja fleksin kaverina, vapaana juostessa, treeneissä, frisbeehommissa, juoksulenkillä, pimeällä ja valoisalla. Kaikessa siinä käytössä, missä sen pitääkin toimia. Ja kyllä, minun mielestäni kyseessä on varsin toimiva valjas. Se istuu koiran päälle hyvin, vaikkakin Nopalle muuten tosi hyvin sopivaa kokoa xs joutui kiinnityskohdasta lyhentämään aika kovasti. Tykkään itse tuosta mustasta väristä. Se on hillitty ja miellyttää silmää, ja yllättävän hyvin sopii mustallekin koiralle. Muutenkin...

Viime viikko oli aikamoinen touhuviikko. Meillä oli koko arkiviikon auto lainassa, ja tottahan sitä piti sitten hyödyntää niin paljon kuin autosta irti lähti ;) Maanantaina huristeltiin päivälenkkeilemään Leinelän metsiin ja Kulomäen täyttömäelle. Ihanaa lenkkimaastoa erityisesti päiväsaikaan (ja pienellä sadekelillä), kun ei nähty parin tunnin lenkin aikana yhtään ihmistä.  Laitoin Nopalle tuon oranssin huomioliivin, mikä olikin hyvä veto, sillä metsässä oli niin harmaata ja synkkää, että Noppiksen näkyvyys parani huomattavasti! Märkä ja väsynyt lenkkeilijä Tiistaina kylästeltiin illalla Hamletin luona ja käytiin siellä lenkillä. Keskiviikkona käytiin ekaa kertaa Purinalla vapaatreenailemassa. Oltiin sisällä hallissa, kun siellä oli mukava hyppy-putki-pyöritys valmiiksi rakenneltuna. Tehtiin ensin pari toistoa helppoa radanpoikasta ja tauon jälkeen muistuteltiin mieleen pimeää putkikulmaa. Muutaman toiston jälkeen se alkoi sujua, tosin ihan täysin pimeää kulmaa ei vi...

Ollaan puuhailtu Nopan kanssa taas agilityjuttuja, kun pääsimme vääränrotuisena parivaljakkona lappalaiskoirien kesän kimppistreeneihin. Pari lauantaiaamun treenikertaa on jo takana, ja ai hitsi kun tykkään. Vannoutuneena lappalaiskoiraihmisenä (se piirre ei minusta tuu mihinkään lähtemään, vaikka kuinka sheltinomistajia tässä ollaankin) olo on treeniporukassa ollut kotoisa ja tekemisen meininki oikea. Kukin taaplaa tyylillään, joku tarvitsee enemmän omaa tilaa kuin toinen, ja kullakin on ne omat kommervenkkinsä. Jokainen tekee sitä, mikä itselle ja omalle koiralle tuntuu hyvältä, jollakulla on tavoitteet korkeammalla kuin toisella.  Ensimmäisellä treenikerralla muistuteltiin esteosaamista mieleen ja tehtiin lyhyttä hyppy-hyppy-putki -suoraa ja kokeiltiin rengasta. Sain kanssatreenaajilta kommenttia, että "ei hitsi se menee lujaa", "apua mikä vauhti" ja "huhhuh". :D Kaahotus oli melkoinen, ja pari kertaa oli kivempi loikata putken päälle kuin su...

Noppa noutaa! Tokotauko teki sille näemmä ihan valtaisan hyvää. Eilen tokoiltiin aamulenkin ohessa, ja yllätyin ihan tosissaan, kun se a) odotti sivulla kapulan lentäessä, b) palautti kapulan perusasentoon ilman erillistä käskyä ja c) irrotti otteensa vasta käskystä. Tänään pitikin sitten nakittaa Jaakko kuvaushommiin, jotta saatiin moinen ihme videollekin. (Jostain syystä käytän videolla noutokäskynä sanaa hae . Mistä lienen senkin repäissyt, kun oikeasti se käskysana on meillä tuo .)

Rähjääjien ja arkatassujen kurssilta tuli vinkki, että kannattaisi pitää pienimuotoista päiväkirjaa meidän arjesta. Minkälaisia virikkeitä koiralle tarjotaan, millaista ja kuinka paljon ulkoilua? Jos syntyy ei-toivottua käytöstä, niin mitä ko. tilanteessa sekä sitä ennen ja sen jälkeen tapahtui? Mikä laukaisi käytöksen? Kuinka kaukana käytöksen kohde oli? Ja niin edelleen. Koska tässä gradutuskassani minulle tuottaa suuria vaikeuksia kirjoittaa mitään muuta kuin blogia, rustailen myös näitä viikkopäiviksiä nyt sitten tänne :) Tämä eka postaus näköjään paisui ihan älyttömän pitkäksi, joten yritänpä jatkossa olla niukkasanaisempi! (Kuvat otettu pääosin jo edeltävänä viikonloppuna, jolloin Noppa oli Hamppulassa hoidossa.) Maanantai 16.3. Herätys 6.45. Nopalle aamuruoka (possun palalihaa, jugurttia ja nutrolinia) kupista sillä aikaa kun tein itse aamutoimia. Hihnalenkki 7.15-7.45. Lenkillä kolme onnistunutta (nakin kanssa) koiraohitusta, ei tosin yksikään ihan kohdakkain tapahtunut. Yk...

Meillä oli vikalla treenikerralla kolme viikkoa sitten alkeiskurssin päätöskilpailut, joissa tehtiin pientä temppu-/toko-/agilityrataa. Päästiin menemään rata kahteen otteeseen, ja ratojen välillä piti päättää, mitä aikoo itse petrata. Itse päätin kiinnittää huomiota ohjaamiseen, mutta videoita katsoessani en kyllä juurikaan huomannut eroavaisuuksia :D Yhtä kaikki, kisatreenit on aina tervetulleita, koska jännitän jopa niitä aika kovasti! Ja oli kiva huomata, miten ältsin taitavaksi mun pikkumies on muutaman hassun treenikerran aikana kehittynyt. Toisessa videossa se suorittaa alun putket niin jouhevasti, että meinasin niiden jälkeen ruveta itkemään, ja totaalisesti meni pasmat sekaisin :D Joten olkaapa hyvät, meidän räpellyksiä marraskuun lopulta! Videoista kiitos kanssatreenaajille! :) (Videot linkkeinä, koska eivät omia.) Eka kierros Toka kierros Tänään suunnattiin iltalenkillä kauimmaiseen lähikoirapuistoon mielessä pieni agitreeninpoikanen. Puistot, isojen ja pienten aitauk...

Käväistiin Noppiksen kanssa ihan elämämme ekassa möllitokossa maanantai-iltana Tuomarinkartanossa. Lämmintä oli varmaan kolmekymmentä astetta, joten vähän emmitytti lähteä. Pakattiin kumminkin pari isoa vesipulloa mukaan, että riitti juomista sekä koiralle että meille, ja jäipä vedestä osa Nopan kastelemiseenkin. Olin ilmoittanut Nopan etukäteen nakkiluokkaan, koska siinä sai palkata koiraa niin paljon kuin lystäsi, ja osa liikkeistäkin oli vähän helpotettuja. Halusin tästä ekasta koekäynnistä (ja erityisesti ventovieraalle tuomarille tehdystä luoksepäästävyydestä) meille molemmille mukavan kokemuksen. Paikan päällä selvisi, että olimme luokkamme toisiksi viimeinen koirakko (yhteensä 11 koirakkoa). Kuuma sää, odotteluaika ja oma osaamattomuus koiran virittelyssä ennen kehään menemistä näkyivät Nopan tekemisessä, joka oli normaaliin nähden melkoisen laiskanpulskeaa. Lisäksi myös meille sattui näitä kuuluisia "ei se koskaan kotona" -juttuja ;) Noppa osasi käyttää od...