Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Kohti uutta vuotta

Kuva
Vuosi 2013 oli meille odottamisen, jännityksen ja uuden opettelun vuosi. Edellisen vuoden viimeisinä päivinä teimme päätöksen siitä, että nyt meille oikeasti on uusi karvainen perheenjäsen tosi tervetullut. Siitä alkoi kuumeinen kasvattajiin tutustuminen, sheltteihin perehtyminen ja ihan konkreettinen koirasta haaveilu. Helmikuun lopussa Sirpa-kasvis laittoi tekstarin Äkäslompolon komeisiin maisemiin: nyt ne on syntyneet! Palmusunnuntaina kaarsimme ensimmäistä kertaa Pilvimarjalan pihaan katsomaan pieniä pennunpalleroita. Ne oli aika söpösiä <3 Pikkujätkä viikon vanhana © Sirpa Kaksiviikkoinen kääpiölauma © Sirpa Maanantaina 15.4. kävimme uudelleen moikkaamassa jo aika kovasti kasvanutta pentulaumaa. Silloin sovittiin siitä, koska Noppa haetaan kotiin. Ja voihan nenä, saimme luvan hakea sen jo saman viikon perjantaina, 19.4. Iik! Noppis ekoja päiviä omassa kodissa Alkukankeuksien (arkuus ja syömättömyys) selvittyä pentuarki lähti toden teolla rullaamaan kaikkine iha

Joululomalaiset

Kuva
Hamlet, Noppa, Selma & Siiri. © Sara Eilen saatiin tänne maalle yökylävieraiksi Juho, Sara ja Hamppu-pamppunen. Ihan mahtavaa, miten hienosti koirat (edelleen) tulivat keskenään juttuun ja elelivät sulassa sovussa! Erityisen ylpeä olen mummokaksikosta, joka sieti ihmeellisen hyvin kakarakoirien tempauksia. Mustempi ja pystykorvaisempi kakarakoira kyllä tänään tempaisikin ja yllätti meidät kaikki katoamalla kesken metsälenkin peräti kaksi kertaa. Viuh noin vain, ihana haju, minä seuraan sinua, korvat unohtuivat tykkänään. Poissa Pomppis oli kummallakin kerralla viitisen minuuttia ja ilmestyi esiin ihan toisesta suunnasta, mihin oli lähtenyt, umpiläkähtyneenä. Voi kurjuuksien kurjuus, tähänkö nämä hihnattoman huolettomat metsäretket nyt sitten jäävät. Teille ei nimittäin ole nyt oikein asiallista poiketa. Rapa roiskuu, kura lentää ja koirat ovat parin metrin jälkeen jo umpikuraisia. Jokin hyvä puoli lumettomuudessa siis on: pelloilla ja metsissä pääsee kulkemaan missä t

Hyvää joulua!

Kuva
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin hiljennymme joulun viettoon koko sakki. Joulukorttiviritelmämme Rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille, turvaisaa ja pelotonta vuodenvaihdetta ja uusia tuulia vuodelle 2014!

Joulukuussa...

Kuva
... ollaan puuhattu kaikkea ihanan arkista ja tavallista. Välillä ihan kivaa sekin. Tokoilla ei olla nimeksikään (paitsi tänään otettiin sisällä paikkamakuutreeni takapalkalla, ja hienosti sujui! Etäisyyttä oli parhaimmillaan ~3 metriä ja aikaakin 15 sekuntia!) Lenkkeilty on kovasti, koirapuistoiltu kavereitten ja uusienkin tuttavuuksien kanssa, tänään reippailtiin puolisentoista tuntia Haltialassa ihanassa pakkassäässä. Huomenna Noppa kulkeutuu Hampun luokse hoitoon kun ihmisväki suuntaa nenänsä Messariin. Ja maanantai-iltana otetaan Nopan kanssa suunnaksi Etelä-Karjala ja lähdetään kolmeksi viikoksi (<3) joululoman viettoon. Huraa! Tähän loppuun nyt sitten runsas kuvasaldo viime päiviltä: Viime vkloppuna maalla: oli lunta! Noppa suoritti kaivauksia. Hyvä näkyvyys: orbiloc-valo ja hihan&pannan heijastimet! Uusi puistotuttavuus: 11-viikkoinen valkkarityttö Lumi <3 Kelipoliittinen tilanne Helsingissä 13.12. Buu. Temppuilijakoira ja kova tuuli.

MUSH Jouluiloa!

MUSHilla on tänä jouluna kampanja, jossa jokaisesta MUSHin Facebook-sivun tykkäyksestä twiitistä #mushjouluiloa2013 blogipostauksesta blogiin/omalle nettisivulle lisätystä kampanjabannerista Instagram-kuvasta, jossa on käytetty tagia #mushjouluiloa2013 tulostetusta ja esiin laitetusta kampanjailmoituksesta lahjoitetaan yksi  MUSH B.A.R.F. Vaisto® -annospala kodittomille koirille ja kissoille. Helppo tapa auttaa; tähän mennessä on lahjoitettu 92053 annospalaa eli 2876 kokonaista Vaisto-pussia. Ojentakaapa siis auttavat kätenne ja tassunne :) Ohjeet löytyvät helposti esimerkiksi täältä . Jouluiloa ihan itselle ja kaikille muillekin saa shelttijoulukalenterista , jota ainakin täällä seurataan innokkaasti :)

Tempputaituri, osa 1

Kuva
Saimin hommaillessa tokoa sun muuta virallista me pojat aloitettiin oma juttumme, temppujen opetteleminen. Noppa on kovasti Saimin perään ja satunnaisesti jopa pelkää meikäläistä, joten yhteinen harrastus on varmastikin hyväksi. Ensimmäinen temppu, anna tassu , oli Nopalle helppo. Houkuttelin koskettamaan tassulla avointa kämmentäni ja palkkasin. Pian Noppis viuhtoi käpäläänsä hyvin innoissaan ja käskysana tuli mukaan kuin itsestään. Videolla näkyvään vaiheeseen päästiin muutamassa päivässä ja melko pian siirryttiin seuraavaan temppuun. Kieriminen tuntui hyvältä jatkolta, koska se on eroaa selvästi tassun annosta ja Noppa kierii vähän väliä itsekseen. Saimi lainasi kirjastosta Pienen koiratemppukirjan (Gerilyn J. Bielakiewicz), jossa on hyvät vaihe vaiheelta -ohjeet monenlaisiin temppuihin ja sivutolkulla teoriaa koiran kouluttamisesta. Aloitettiin sillä, että houkuttelin herkun avulla Noppasen kyljelleen, selälleen ja ympäri takasin jaloilleen ja palkkasin joka vaiheesta. Taas ide

Missä se lumi viipyy?

Kuva
Viikko alkoi pikkupakkasella! <3 Viime päivät ollaan seilattu ylös ja alas lämpötilojen suhteen. Juuri, kun ilahtuu kuuraisesta pakkasaamusta, saa jo seuraavana aamuna herätä vesisateeseen ja viiteen plusasteeseen. Eikä sääennuste ainakaan vielä lupaa parannusta tilanteeseen tulevaksi... Tiistaina käytiin Hampun ja Taika-villiksen kanssa senaatintorilla lemmikkien joulusiunauksessa. Sitä ennen leikittiin Taikan ja Nopan kanssa ihan kunnolla kaupunkilaisia ja matkustettiin metrolla Kamppiin kahvilaan ja Mustiin&Mirriin. Oli hiukan väsynyt pikkukoira illalla, aika rankkaa vissiin tuo kaupunkikoiran elämä! Eilen raahauduttiin hallille tokon omatoimitreeneihin. Kummasti porukkaa tippuu kerta kerran jälkeen pois :D Tällä kerralla meitä oli Nopan ja mun lisäksi vain sakemanniherra ja kolme vipukkaa, joista jälkimmäiset keskittyivät näyttelytreeneihin, joten meille tokoilijoille jäi aika lailla vapaat kädet ja tilat treenailla. Mitäkö tehtiin -enpä kunnolla muistakaan. Ei m

9 kk

Kuva
9 kuukautta tänään. Painoa perjantaisen vaa'alla käynnin mukaan edelleen se 7,2 kg, mutta korkeus oli kotimittauksen mukaan noussut sinne 40 senttimetriin. Pahus, lopettakoon jo tuon kasvamisen :D Painosta en oikein osaa sanoa, pitäisikö sen olla jopa vähän korkeampi. Turkin alta on vähän hankala nähdä, miltä kyljet näyttävät... Enkä oikein tiedä, onko se kokeilemallakin vähän hoikassa kunnossa. Ruoka kyllä maistuu, no problem sen suhteen.

Kaksin aina kaunihimpi

Kuva
Torstai-illasta sunnuntai-iltaan meillä oli hoidossa cavapoika Hamlet Noppiksen kaverina. Nyt kun Noppakin alkaa olla jo iso poika, niin Hamletia ei ihan kamalasti kiinnosta leikkiä sen kanssa, mutta tosi hyvin pojat kyllä juttuun tulevat vieläkin. Kerran tuli vähän totisempi ärinäkohtaus, jolloin touhuun piti puuttua, mutta siihen se jäikin. Rinnakkaiselo sujui siis varsin rauhaisasti, kun Noppakin tajusi, ettei Hamletista saakaan 24/7-leikkikaveria. Ollaan viime päivinä taas koirapuistoiltu pitkästä aikaa. Hyvin Noppa tulee edelleen kaikkien kanssa juttuun. Lauantai-iltana rohisevaa ranskispoikaa piti hetki ihmetellä, mutta loppujen lopuksi siitä tuli Nopalle niin rakas ja hyvä leikkikaveri, että uusintatreffitkin on jo sovittu. Tänään puiston pienten puolella oli meidän hurtat mukaanlukien kymmenen koiraa, ja hienosti Noppa luovi sellaisessakin porukassa. Se ihan rakastui 15-viikkoiseen ranskispentuun (mistä näitä ranskiksia nyt oikein tulee? :D), huulet väpättivät ja koko koir

Kuulumisia sateen keskeltä

Kuva
Sataa, on synkkää ja pimeää, kaikki näyttää ankealta ja harmaalta, kuraa kulkeutuu väistämättä sisään hirveitä määriä (eteiseen ollaankin hankittu jäätävän kokoinen kuramatto...), illalla ennen nukkumaanmenoa saa lähestulkoon lakaista jalkapohjansa hiekasta. Buu. Marraskuu ei todellakaan kuulu lempikuukausiini. Noppakin kääntää yleensä aamulla kellon soidessa vain kylkeään.  Saanko kysyä, mitä pajunkissat tekevät pajuissa keskellä marraskuuta?! Ikävää ankeutta ollaan koitettu lievittää kaikenlaisella mukavalla puuhastelulla. Tällä viikolla ollaan tavattu normaalia enemmän koirakavereita -oikeastaan joka päivä. Sunnuntaina oli poikkeuksellisesti taivaallinen auringonpaisteinen päivä, ja silloin suunnattiin Tiinan ja suomenlapinkoiraherrojen Kurun ja Haltin kanssa Haltialaan tekemään melkein puolentoista tunnin lenkki -koirat luonnollisesti kirmailivat vapaina. Tosi hienosti Noppa pysyi messissä mukana, vaikka ihanasta ulkoilmasta olikin nauttimassa muutama muukin ulkoilija.