Tempputaituri, osa 1
Saimin hommaillessa tokoa sun muuta virallista me pojat aloitettiin oma juttumme, temppujen opetteleminen. Noppa on kovasti Saimin perään ja satunnaisesti jopa pelkää meikäläistä, joten yhteinen harrastus on varmastikin hyväksi.
Ensimmäinen temppu, anna tassu, oli Nopalle helppo. Houkuttelin koskettamaan tassulla avointa kämmentäni ja palkkasin. Pian Noppis viuhtoi käpäläänsä hyvin innoissaan ja käskysana tuli mukaan kuin itsestään. Videolla näkyvään vaiheeseen päästiin muutamassa päivässä ja melko pian siirryttiin seuraavaan temppuun.
Kieriminen tuntui hyvältä jatkolta, koska se on eroaa selvästi tassun annosta ja Noppa kierii vähän väliä itsekseen. Saimi lainasi kirjastosta Pienen koiratemppukirjan (Gerilyn J. Bielakiewicz), jossa on hyvät vaihe vaiheelta -ohjeet monenlaisiin temppuihin ja sivutolkulla teoriaa koiran kouluttamisesta. Aloitettiin sillä, että houkuttelin herkun avulla Noppasen kyljelleen, selälleen ja ympäri takasin jaloilleen ja palkkasin joka vaiheesta. Taas idean juju selvisi nopeasti ja aloin palkkaamaan kokonaisesta suorituksesta ja liitin käskysanan - liian aikaisin, sillä nyt oli vaarana, että Noppa yhdistäisi herkkuavun käskysanaan.
Pian Noppa alkoi kuitenkin tarjota omatoimisesti kierimistä ja loppu olikin vain tämän vahvistamista. Intoa on melkoisesti mukana mitä ikinä pikkumies tekeekin, mikä tekee kouluttamisesta hyvin palkitsevaa - iloinen, intoa puhkuva koira on ehdottomasti yksi elämän pienistä iloista tässä taloudessa!
Ideana on jatkaa temppujen opettelemista hamaan tulevaisuuteen. Kirjan avulla päästään jo pitkälle, ja mielkuvitushan tässä on vain rajana. Edessä on myös "hyödyllisiä" temppuja, kuten lelujen kerääminen. Lelujahan Noppa-paralla ei vapaassa käytössä tällä hetkellä ole, koska se on tuhonnut niitä järjestelmällisesti, mutta luunpalasia lojuukin lattialla sitten senkin edestä...
Vanhoja temppuja ei tietenkään unohdeta, vaan kerrataan vähemmän häiriöttömissä olosuhteissa kuten lenkillä ja vieraissa paikoissa. Pääasia on kuitenkin se, että molemmilla on hauskaa, mitään sen suurempaa tavoitetta en ole asettanut. Jo nyt huomaa myös sen, ettei Noppa näytä enää pelon merkkejä kuin harvoin. Temppuilusta on siis apua!
Ensimmäinen temppu, anna tassu, oli Nopalle helppo. Houkuttelin koskettamaan tassulla avointa kämmentäni ja palkkasin. Pian Noppis viuhtoi käpäläänsä hyvin innoissaan ja käskysana tuli mukaan kuin itsestään. Videolla näkyvään vaiheeseen päästiin muutamassa päivässä ja melko pian siirryttiin seuraavaan temppuun.
Kieriminen tuntui hyvältä jatkolta, koska se on eroaa selvästi tassun annosta ja Noppa kierii vähän väliä itsekseen. Saimi lainasi kirjastosta Pienen koiratemppukirjan (Gerilyn J. Bielakiewicz), jossa on hyvät vaihe vaiheelta -ohjeet monenlaisiin temppuihin ja sivutolkulla teoriaa koiran kouluttamisesta. Aloitettiin sillä, että houkuttelin herkun avulla Noppasen kyljelleen, selälleen ja ympäri takasin jaloilleen ja palkkasin joka vaiheesta. Taas idean juju selvisi nopeasti ja aloin palkkaamaan kokonaisesta suorituksesta ja liitin käskysanan - liian aikaisin, sillä nyt oli vaarana, että Noppa yhdistäisi herkkuavun käskysanaan.
Pian Noppa alkoi kuitenkin tarjota omatoimisesti kierimistä ja loppu olikin vain tämän vahvistamista. Intoa on melkoisesti mukana mitä ikinä pikkumies tekeekin, mikä tekee kouluttamisesta hyvin palkitsevaa - iloinen, intoa puhkuva koira on ehdottomasti yksi elämän pienistä iloista tässä taloudessa!
Ideana on jatkaa temppujen opettelemista hamaan tulevaisuuteen. Kirjan avulla päästään jo pitkälle, ja mielkuvitushan tässä on vain rajana. Edessä on myös "hyödyllisiä" temppuja, kuten lelujen kerääminen. Lelujahan Noppa-paralla ei vapaassa käytössä tällä hetkellä ole, koska se on tuhonnut niitä järjestelmällisesti, mutta luunpalasia lojuukin lattialla sitten senkin edestä...
 |
| Noppa ja luunpalanen (limainen) |
Vanhoja temppuja ei tietenkään unohdeta, vaan kerrataan vähemmän häiriöttömissä olosuhteissa kuten lenkillä ja vieraissa paikoissa. Pääasia on kuitenkin se, että molemmilla on hauskaa, mitään sen suurempaa tavoitetta en ole asettanut. Jo nyt huomaa myös sen, ettei Noppa näytä enää pelon merkkejä kuin harvoin. Temppuilusta on siis apua!
Kommentit
Lähetä kommentti