Kun koira tuli kotiin

Vuosi 2013 oli meille odottamisen, jännityksen ja uuden opettelun vuosi. Edellisen vuoden viimeisinä päivinä teimme päätöksen siitä, että nyt meille oikeasti on uusi karvainen perheenjäsen tosi tervetullut. Siitä alkoi kuumeinen kasvattajiin tutustuminen, sheltteihin perehtyminen ja ihan konkreettinen koirasta haaveilu. Helmikuun lopussa Sirpa-kasvis laittoi tekstarin Äkäslompolon komeisiin maisemiin: nyt ne on syntyneet! Palmusunnuntaina kaarsimme ensimmäistä kertaa Pilvimarjalan pihaan katsomaan pieniä pennunpalleroita. Ne oli aika söpösiä <3 Pikkujätkä viikon vanhana © Sirpa Kaksiviikkoinen kääpiölauma © Sirpa Maanantaina 15.4. kävimme uudelleen moikkaamassa jo aika kovasti kasvanutta pentulaumaa. Silloin sovittiin siitä, koska Noppa haetaan kotiin. Ja voihan nenä, saimme luvan hakea sen jo saman viikon perjantaina, 19.4. Iik! Noppis ekoja päiviä omassa kodissa Alkukankeuksien (arkuus ja syömättömyys) selvittyä pentuarki lähti toden teolla rullaamaan kaikkine iha...

Hamlet, Noppa, Selma & Siiri. © Sara Eilen saatiin tänne maalle yökylävieraiksi Juho, Sara ja Hamppu-pamppunen. Ihan mahtavaa, miten hienosti koirat (edelleen) tulivat keskenään juttuun ja elelivät sulassa sovussa! Erityisen ylpeä olen mummokaksikosta, joka sieti ihmeellisen hyvin kakarakoirien tempauksia. Mustempi ja pystykorvaisempi kakarakoira kyllä tänään tempaisikin ja yllätti meidät kaikki katoamalla kesken metsälenkin peräti kaksi kertaa. Viuh noin vain, ihana haju, minä seuraan sinua, korvat unohtuivat tykkänään. Poissa Pomppis oli kummallakin kerralla viitisen minuuttia ja ilmestyi esiin ihan toisesta suunnasta, mihin oli lähtenyt, umpiläkähtyneenä. Voi kurjuuksien kurjuus, tähänkö nämä hihnattoman huolettomat metsäretket nyt sitten jäävät. Teille ei nimittäin ole nyt oikein asiallista poiketa. Rapa roiskuu, kura lentää ja koirat ovat parin metrin jälkeen jo umpikuraisia. Jokin hyvä puoli lumettomuudessa siis on: pelloilla ja metsissä pääsee kulkemaan missä t...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin hiljennymme joulun viettoon koko sakki. Joulukorttiviritelmämme Rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille, turvaisaa ja pelotonta vuodenvaihdetta ja uusia tuulia vuodelle 2014!

... ollaan puuhattu kaikkea ihanan arkista ja tavallista. Välillä ihan kivaa sekin. Tokoilla ei olla nimeksikään (paitsi tänään otettiin sisällä paikkamakuutreeni takapalkalla, ja hienosti sujui! Etäisyyttä oli parhaimmillaan ~3 metriä ja aikaakin 15 sekuntia!) Lenkkeilty on kovasti, koirapuistoiltu kavereitten ja uusienkin tuttavuuksien kanssa, tänään reippailtiin puolisentoista tuntia Haltialassa ihanassa pakkassäässä. Huomenna Noppa kulkeutuu Hampun luokse hoitoon kun ihmisväki suuntaa nenänsä Messariin. Ja maanantai-iltana otetaan Nopan kanssa suunnaksi Etelä-Karjala ja lähdetään kolmeksi viikoksi (<3) joululoman viettoon. Huraa! Tähän loppuun nyt sitten runsas kuvasaldo viime päiviltä: Viime vkloppuna maalla: oli lunta! Noppa suoritti kaivauksia. Hyvä näkyvyys: orbiloc-valo ja hihan&pannan heijastimet! Uusi puistotuttavuus: 11-viikkoinen valkkarityttö Lumi <3 Kelipoliittinen tilanne Helsingissä 13.12. Buu. Temppuilijakoira ja kova tuuli. ...

MUSHilla on tänä jouluna kampanja, jossa jokaisesta MUSHin Facebook-sivun tykkäyksestä twiitistä #mushjouluiloa2013 blogipostauksesta blogiin/omalle nettisivulle lisätystä kampanjabannerista Instagram-kuvasta, jossa on käytetty tagia #mushjouluiloa2013 tulostetusta ja esiin laitetusta kampanjailmoituksesta lahjoitetaan yksi  MUSH B.A.R.F. Vaisto® -annospala kodittomille koirille ja kissoille. Helppo tapa auttaa; tähän mennessä on lahjoitettu 92053 annospalaa eli 2876 kokonaista Vaisto-pussia. Ojentakaapa siis auttavat kätenne ja tassunne :) Ohjeet löytyvät helposti esimerkiksi täältä . Jouluiloa ihan itselle ja kaikille muillekin saa shelttijoulukalenterista , jota ainakin täällä seurataan innokkaasti :)

Saimin hommaillessa tokoa sun muuta virallista me pojat aloitettiin oma juttumme, temppujen opetteleminen. Noppa on kovasti Saimin perään ja satunnaisesti jopa pelkää meikäläistä, joten yhteinen harrastus on varmastikin hyväksi. Ensimmäinen temppu, anna tassu , oli Nopalle helppo. Houkuttelin koskettamaan tassulla avointa kämmentäni ja palkkasin. Pian Noppis viuhtoi käpäläänsä hyvin innoissaan ja käskysana tuli mukaan kuin itsestään. Videolla näkyvään vaiheeseen päästiin muutamassa päivässä ja melko pian siirryttiin seuraavaan temppuun. Kieriminen tuntui hyvältä jatkolta, koska se on eroaa selvästi tassun annosta ja Noppa kierii vähän väliä itsekseen. Saimi lainasi kirjastosta Pienen koiratemppukirjan (Gerilyn J. Bielakiewicz), jossa on hyvät vaihe vaiheelta -ohjeet monenlaisiin temppuihin ja sivutolkulla teoriaa koiran kouluttamisesta. Aloitettiin sillä, että houkuttelin herkun avulla Noppasen kyljelleen, selälleen ja ympäri takasin jaloilleen ja palkkasin joka vaiheesta. Taas ide...