Kun koira tuli kotiin

Helleheinäkuuta on vietetty pitkälti mökillä. Mökin pihakeinussa kilahti myös puhelin, kun saatiin muutaman päivän varoitusajalla peruutuspaikka Hyvinkään rallytokokilpailuun. Onneksi suunnitelmissa oli muutenkin siirtyä viettämään loppulomaa kotiin, joten niinpä me otettiin paikka vastaan. Lauantaina 27.7. käytiin siis Nopan kanssa starttaamassa ekaa kertaa avoimessa luokassa, ja saatiin tulokseksi AVOHYV 84-pisteellä. Hyvä me! :) Kierrokset pysyi jälleen kerran melko sopivalla tasolla, eikä radalla ollut yhtään eteentuloa, jotka nostattaa eniten kierroksia. Ja käsimerkin avulla Noppa myös seisoi, vaikka se ei sitä varsinaisesti oikein osaakaan :D Sunnuntaina 28.7. oli puolestaan Nötöskän koitosten vuoro, kun suunnattiin metsästämään näyttelytulosta Vermoon, jossa järjestettiin Eukanuba Summer Show. Aikataulut myöhästelivät ja hellettä piisasi +35 asteen molemmin puolin, mutta mepä selvittiin neljän tunnin (odottelu-)urakasta kunnialla ja Nuttu sai avoimesta luokasta sen kaivat...

Ja Lystihän on! Tämä pieni, pippurinen paimensukuinen lapinkoiratyttönen muutti juhannuksen jälkeen maalle Ainun uudeksi ystäväksi ja pikkusiskoksi. Viimein mekin tällä viikolla ehdittiin häntä käydä moikkaamassa! Lysti, Nereaneidon Ilmassa Pieni Sydän , on kuin väriään (riistanvärinen vaalein merkein) lukuunottamatta kuin pieni kopio elämäni koirasta Siiristä. Niinpä se tuntuukin ihan ällistyttävän hienolta pieneltä tyypiltä. Lysti on hyvin voimakastahtoinen, todella ihmis- ja koirasosiaalinen, eritttäin kova käyttämään suurta ääntään, hurjan rohkea ja peloton vauhtimimmi. Kun kohdattiin sen kanssa ensimmäistä kertaa, se juoksi täyttä häkää suoraan syliini ja puraisi huulestani. Ja saman se on tehnyt myös muille tapaamilleen ihmisille (tuota puremisjuttua lukuunottamatta, onneksi :D). Se rakastaa Ainua yli kaiken (ja Ainu sitä), mutta se tutustui rohkeasti myös Noppaan ja Nuttuun. Nopasta on tainnut tulla vanha setämies, koska sitä ällötti koko pentu, ja pariin otteeseen se ...

Taas on muutettu! Edellisen kerran  muutettiin loppuvuodesta 2016 Helsingin sisällä, ja tällä kertaa muutto suuntautui naapurikaupunkiin. Kuten edelliselläkin kerralla, Noppa on tälläkin kertaa stressannut uudesta kodista ja joka paikan vallanneista muuttolaatikoista. Närästystä/oksentelua ei tosin tällä kertaa ole ollut, mutta aikamoista pöhinää rapun äänille kyllä. Ja myös yöllä. Mutta olipa helpottavaa lukea vanhasta muuttopostauksesta, että yöllisiä pöhinöitä oli edellisenkin muuton yhteydessä. Nyt suunnitteilla on kuitenkin hommata tyypeille haukunestopannat, sillä jonkin verran ne mölisevät myös yksin ollessaan. (Ei liity muuttoon, vaan tekivät sitä myös vanhassa kodissa.) Mutta katsellaan nyt ensin tämä alkujärkytys alta pois :) Nuttu on ollut ihan huipputyyppi. Yleensäkin ihastelen sen sopeutumiskykyä uusiin paikkoihin, mutta tässä muuttorumbassa ihastukseni on kasvanut ihan uusiin sfääreihin. Tyyppi etsii muitta mutkitta pienen kolon jostain laatikoiden ja vaatesäkki...