Kun koira tuli kotiin

Päivänä eräänä käytiin Saran ja Hamletin kanssa nautiskelemassa auringosta ja keväthangista Kalkkikalliolla. Sara juoksi. Hamppu juoksi. Noppa juoksi. Keppi juoksi. Hamppu ja Noppa juoksi. Noppa pönötti. Hamppu yritti. Mekin pönötettiin Noppa-Päteväisen kanssa. Tämä päivä kului töissä ja agilitytreenit jäivät väliin. Ensi viikolla taas treenihommiin, ja tokonkin saralta kuulumisia lähiaikoina!

Heipat täältä Helsingistä! Kotiuduimme Nopan kanssa takaisin piäkaupuntin hulinoihin tiistai-iltana melkein kuukauden maaseutulomailun jälkeen, ja viime päivät ovatkin kuluneet Helsinki-rutiineiden muistelussa ja ihmis-ja koiraohituksia vahvistaessa. Torstaina paistoi aurinko, ja tammikuun lumi näytti ihan maaliskuiselta keväthangelta. Silloin siis hankijumppaa frisbeen kanssa! Perjantaina treffattiin Sannia ja Paavoa yli kuukauden tauon jälkeen, ja riemuhuudot kajahtelivat pitkin Leinelän metsiä :D Eilen päästiin tauon jälkeen taas aksailemaan Sporttikselle. Rakennettiin pitkästä aikaa kiva juoksurata, jossa sai itsekin pinkoa minkä töppösistään pääsi. Kaikkien odotusten vastaisesti Noppa oli Pätevä Piski. Olin ihan varma, että sillä kiehahtaa aksariemu yli äyräidensä, mutta tälläkin kerralla mulla oli mukana korvallinen ja kuuliainen kaveri. Niinkuin on ollut ihan joka kerta, kun olen etukäteen jännännyt treenien sujumista. Olisikohan aiheellista ruveta jo vihdoin luot...

Vuosi 2016 sai hyvän alun, kun Sara ja Hamlet ajelivat Helsingistä meidän kavereiksi tänne maalle. Eilen raikkaasta pakkaskelistä (-15 astetta) huolimatta toteutettiin jo kauan suunnitteilla ollut reissu Repoveden kansallispuistoon Kouvolaan. Mukaan pääsivät koirista vain Noppa ja Hamlet, Siirin ja Selman jäädessä onnellisina pitkän aamulenkin jälkeen kotiin huilailemaan. Tällä vuoden ensimmäisellä retkellä ei ihan kaikki mennyt putkeen. Etukäteen olimme suunnitelleet kiertävämme viiden kilometrin pituisen Ketunlenkin, jonka loppupäässä olisi pitänyt ylittää vesi lossin avulla. Vahva veikkaus oli, ettei lossireittiä pidetä talvisaikaan auki, mutta olihan se silti käytävä katsomassa. Jos se vaikka olisi kovalla virtauspaikalla, eikä olisi jäätynyt ollenkaan. Ja hah, lossi ei luonnollisestikaan ollut käytössä, joten saimme tallustella omia jälkiämme takaisin päin. Onneksi löysimme oikoreitin, sillä alkoi jo hämärtää. Putkeen ei myöskään mennyt retkelle valmistautuminen. Makkar...

Siirulainen, Tipi-koira, Tipitii, Sipu. Rakkaalla lapsella mummolla on monta nimeä. Siirinkäisellä on ikää nyt 12 vuotta ja 8 kuukautta, vappuna mittari heilahtaa 13 ikävuoden paremmalle puolelle. Siirin kuvankaunis Leimu-äiti kuoli 13,5-vuoden iässä, Vasmi-mummo puolestaan hiukan yli 14-vuotiaana. Yksi Siirin veljistä on myös tassutellut sateenkaarisillalle 12-vuotiaana; toinen veli ja kaksi siskoa vielä porskuttavat menemään. Väkisinkin pieni ihmismieli alkaa ymmärtää, että luopumistahan tässä jo tehdään. Voi olla, että muutama päivä sitten ammutut raketit jäivät Siirin viimeiseksi kauhukokemukseksi. Voi toki olla niinkin, että vuoden lopulla vielä rapsutellaan rakettipelkoista mummokoiraa. Kuka tietää. Siiri on kuitenkin ollut elämässäni niin mahdottoman kauan, että on todella vaikeaa kuvitella, millaista se elämä ilman Siiriä sitten joskus on. Alkusyksystä äiti oli käyttänyt Siirin eläinlääkärissä ja saanut sille nesteenpoistolääkityksen. Siirihän on jo pitkään puuskuttanut...

On taas true-koirabloggaajien vuoden pakollisen postauksen aika! Tavoitepostauksen nimittäin. Eipä siinä, hauskahan niitä on väsäillä ja asioita suunnitella, vilkaista edellisen vuoden suunnitelmia ja lueskella blogituttujen tulevaisuusnäkymiä. Vuodelle 2015 asetin vuosi sitten "suuressa tavoitepostauksessa" seuraavia tavoitteita: virallisten tokokokeiden korkkaaminen agilityharrastuksen jatkuminen, pääpaino hyvässä ja iloisessa mielessä ja hauskanpidossa ahkera työskentely käyttäytymispulmien parissa silmätarkissa käyminen rento elämä ja hyvinvoinnista huolehtiminen Tavoitteet täyttyivät yhtä lukuunottamatta. Tokokokeet jäivät korkkaamatta, mutta yhdessä  möllitokossa sentään käytiin. Mutta tiedättekö mitä. En ole ollenkaan harmissani siitä, ettei vielä tokoiltu virallisten kehänauhojen sisäpuolella. Pikemminkin ole tyytyväinen siitä, että maltoin mieleni enkä lähtenyt epävarmana ja keskeneräisen koiran kanssa kokeeseen. Agility meillä jatkui, ja jatkuu...

Joulu on juhlittu ja vuosi vaihdettu. On siis tullut aika vilkaista taaksepäin: mitä tapahtui vuonna 2015? Tammikuussa aksailtiin vielä muutama kerta HAU:n jatkoryhmässä, mutta loppukuusta alkoi näkyä jo merkkejä siitä, että homma ei ihan toimikaan. Kierrokset alkoivat nousta ja pakka hajota. Helmikuuhun mentiin kuitenkin vielä toivoa täynnä - jospa tämä tästä. Helmikuussa saatiin mieluisia (=Sanni ja Paavo) ja vähemmän mieluisia (=flunssa) yökylävieraita. Agilityharrastukselle tuli tuumaustauko, kun homma riistäytyi tyystin käsistä . Noppa sai ESSien "vuoden sankari" -palkinnon ansiokkaasti suoritetuista hoivakoiran tehtävistä Jaakon edellissyksyn onnettomuuden seurauksena. Samalla kun Noppa palkittiin, allekirjoittanut hyppäsi ESSien hallituskelkan kyytiin. Helmikuun loppupuolella hiihtolomailtiin Äkäslompolossa (Noppa oli silloin aika rasittava reissukaveri kaikkine pöhinöineen), ja reissun aikana minimies täytti kaksi vuotta. Maaliskuu aloitti vähän uudenlaisen v...