Hei hei, 2015!
Joulu on juhlittu ja vuosi vaihdettu. On siis tullut aika vilkaista taaksepäin: mitä tapahtui vuonna 2015?
Tammikuussa aksailtiin vielä muutama kerta HAU:n jatkoryhmässä, mutta loppukuusta alkoi näkyä jo merkkejä siitä, että homma ei ihan toimikaan. Kierrokset alkoivat nousta ja pakka hajota. Helmikuuhun mentiin kuitenkin vielä toivoa täynnä - jospa tämä tästä.
Helmikuussa saatiin mieluisia (=Sanni ja Paavo) ja vähemmän mieluisia (=flunssa) yökylävieraita. Agilityharrastukselle tuli tuumaustauko, kun homma riistäytyi tyystin käsistä. Noppa sai ESSien "vuoden sankari" -palkinnon ansiokkaasti suoritetuista hoivakoiran tehtävistä Jaakon edellissyksyn onnettomuuden seurauksena. Samalla kun Noppa palkittiin, allekirjoittanut hyppäsi ESSien hallituskelkan kyytiin. Helmikuun loppupuolella hiihtolomailtiin Äkäslompolossa (Noppa oli silloin aika rasittava reissukaveri kaikkine pöhinöineen), ja reissun aikana minimies täytti kaksi vuotta.
Maaliskuu aloitti vähän uudenlaisen vaiheen meidän elämässä, kun ruvettiin ratkomaan käytösjuttuja ihan olan takaa. Käytiin ensin Marilla tsekattavana, kaikki kunnossa. Sitten ryhdyttiin kursseilemaan Heiluvassa hännässä rähjäkoirakurssilla, jonka suurin anti taisi olla omistajan pääkopan solmujen selvittely. Opettelin mm. käyttämään kongia Nopan ruokinnassa ja hylkäsin tavisruokakupin lähes kokonaan. Minun ja Nopan välinen suhde alkoi pikkuhiljaa vahvistua ja muotoutua kohti oikeaa suuntaa.
Huhtikuussa hölläiltiin pitkien metsälenkkien parissa, jatkettiin rähjäkurssin käymistä, tehtiin jälkitreeniä ja käytiin ESSien mukana koirauimalareissulla. Nopan vatsa alkoi oireilla useamman kerran viikossa toistuvan ripulin muodossa, ja ruokavaliota kokeiltiin muutella eri suuntiin. Loppukuussa vappupallot Siiri ja Selma juhlivat 12- ja 9-vuotispäiviään.
Toukokuussa meidän agilitypuuhat jatkuivat, kun päästiin kaverin siivellä lappalaiskoirien omatoimiryhmään. Tokopuuhatkin saivat uutta inspistä, kun huomasin, että joku oli opettanut Nopan noutamaan. Rähjäkurssi kesti vielä toukokuun ajan, ja sieltä sain mukaan huimasti itseluottamusta, uusia taitoja ja ylpeyttä omasta Noppiksestani. Käytiin myös ekaa kertaa fyssarilla Viikissä.
Kesäkuu alkoi jatkotokokurssin merkeissä. Kurssin lisäksi tokoiltiin itseksemme ja kimppatreeneissä. Myös Koiviksen lappalaisaksailut jatkuivat. Käytiin toistamiseen fyssarilla, ja kaikki oli kunnossa edelleen. Tutustuttiin Saanan ja koirien kanssa Kulomäen lenkkeilyhuudeihin ja vietettiin pitkästä aikaa juhannusta maalla, jossa Nopan seurana oli corgityttö Iitu. Loppukuusta käytiin hoitamassa Siiriä ja Selmaa porukoiden lomareissun aikana, joten maalla tuli pitkästä aikaa oltua ihan kunnolla!
Heinäkuussa tokoiltiin vielä kaksi kertaa tokon jatkokurssilla. Treenihommia tehtiin myös BATin merkeissä niin Viikissä kuin Heurekallakin, ja lisäksi toki agilitypuuhia. Nopan satunnainen huonovointisuus jatkui, ja eläinlääkärikäynnin ansiosta opin, että koiraani närästää. Heinäkuun vikana viikonloppuna käytiin testaamassa tokotaitojamme ja uusia tokosääntöjä Koiviksessa möllitokossa. Vettä tuli kuin aisaa, mutta Nopan vire nousi reippaasti ylemmäs kuin normaalisti tokoillessamme. Pisteitä saatiin 126, ja hyvällä mielellä lähdettiin kotiin kuivattelemaan.
Elokuussa tuli kesä. Lämpöä ja aurinkoa riitti, ja niistä nautittiin Saran ja Hamletin kanssa tekemällä kesäretkiä suuntaan jos toiseenkin. Kiivettiin Malminkartanon huipulle, uiskenneltiin Firan montuilla ja nuuhkittiin merta Uutelassa. Lomatunnelmissa oltiin muutenkin (siis kelien ansiosta, lomaahan ei näkynyt mailla eikä halmeilla), eikä tehty mitään järkevää. Paitsi ehkä agilitypuuhia.
Syyskuussa oltiin hyvällä mielellä. Yhteiselosta Noppiaisen kanssa oli tullut mukavaa, ja aloimme ymmärtää toisiamme. Hamlet yökyläili meillä, ja pojat tulivat pitkästä aikaa juttuun loistavasti. Ehdimme vielä kaksiin Koiviksen agitreeneihinkin. Käytiin kuun alussa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla juttelemassa käytösongelmiin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa, ja sain sieltä paljon eväitä mukaani. Vatsaongelmien vuoksi Nopasta otettiin verikokeita ja epäiltiin haimatulehdusta, mutta epäilys oli onneksi aiheeton :) Tulehdusepäilyn vuoksi ryhdyin kuitenkin pitämään Nopan ruokavaliota tarkemmin silmällä, ja tähän päivään asti (kopkopkop) ongelmilta ollaankin vältytty. Syyskuun lopussa minilomailtiin vajaan viikon verran maalla, ja kylläpä teki hyvää meille molemmille!
Lokakuussa käytiin aamukahvittelemassa merenrantakallioilla Uutelassa ja eväsretkellä Nuuksiossa Saran ja Hamletin kanssa. Ruokintakokeiluja jatkettiin, ja tällä oli vaikutus Nopan painoon: poikasesta meinasi tulla pläski! Käynnistettiin siis laihdutuskuuri, joka koostui lähinnä liikunnan lisäämisestä. Liikunnan lisääminen olikin helppoa, sillä meillä oli hurjasti koiravieraita: ensin Sanni ja Paavo, sitten ässäkoirat ja lopuksi vielä Hamlet. Myös Noppa yökylästeli Sannin ja Paavon luona. Käytiin loppukuusta kertaalleen fyssari-Kirstin tsekkauksessa, ja edelleen kaikki kunnossa. Agilityharrastus jatkui, kun päästiin lappalaisten talviryhmään mukaan. Agilityn lisäksi treenailtiin ihmisjuttuja Kiran ja Marjukan kanssa Viikissä. Lokakuussa alkoi myös blogiyhteistyö Faunatar-ketjun kanssa.
Marraskuu oli taas kurssikuu, kun aloitettiin Heiluvassa Hännässä zen-kurssi. Zen-kurssin lisäksi aksailtiin Sporttiksella lappalaisten kanssa, ja Noppa kävi hammaskivenpoistossa.
Joulukuussa oli vielä pari zen-kurssikertaa, joiden lisäksi ehdittiin aksaillakin monta kertaa sekä Sporttiksella että Purinalla. Nopan silmät tarkattiin puhtaiksi. ESS-porukalla lenkkeiltiin Luukissa pikkujoulutunnelmissa, ja muutamaa päivää ennen jouluaattoa suunnattiin nokat kohti maaseudun rauhaa. Täällä ollaankin sitten tiiviisti pysytty, ja vielä tovi pysytäänkin.
Vuoteen 2015 on siis mahtunut vaikka ja mitä. Käytöskursseja kaksin kappalein, eläinlääkärikäyntejä, tokoinnostusta, ESS-hallitushommia, agilityn lopettaminen ja uudelleenaloittaminen, yhteiselämän opettelua ja oppimista. Seuraavassa postauksessa vilkaistaan kuluneen vuoden tavoitejuttuja ja suunnitellaan tätä vuotta!
Tammikuussa aksailtiin vielä muutama kerta HAU:n jatkoryhmässä, mutta loppukuusta alkoi näkyä jo merkkejä siitä, että homma ei ihan toimikaan. Kierrokset alkoivat nousta ja pakka hajota. Helmikuuhun mentiin kuitenkin vielä toivoa täynnä - jospa tämä tästä.
Helmikuussa saatiin mieluisia (=Sanni ja Paavo) ja vähemmän mieluisia (=flunssa) yökylävieraita. Agilityharrastukselle tuli tuumaustauko, kun homma riistäytyi tyystin käsistä. Noppa sai ESSien "vuoden sankari" -palkinnon ansiokkaasti suoritetuista hoivakoiran tehtävistä Jaakon edellissyksyn onnettomuuden seurauksena. Samalla kun Noppa palkittiin, allekirjoittanut hyppäsi ESSien hallituskelkan kyytiin. Helmikuun loppupuolella hiihtolomailtiin Äkäslompolossa (Noppa oli silloin aika rasittava reissukaveri kaikkine pöhinöineen), ja reissun aikana minimies täytti kaksi vuotta.
Maaliskuu aloitti vähän uudenlaisen vaiheen meidän elämässä, kun ruvettiin ratkomaan käytösjuttuja ihan olan takaa. Käytiin ensin Marilla tsekattavana, kaikki kunnossa. Sitten ryhdyttiin kursseilemaan Heiluvassa hännässä rähjäkoirakurssilla, jonka suurin anti taisi olla omistajan pääkopan solmujen selvittely. Opettelin mm. käyttämään kongia Nopan ruokinnassa ja hylkäsin tavisruokakupin lähes kokonaan. Minun ja Nopan välinen suhde alkoi pikkuhiljaa vahvistua ja muotoutua kohti oikeaa suuntaa.
Huhtikuussa hölläiltiin pitkien metsälenkkien parissa, jatkettiin rähjäkurssin käymistä, tehtiin jälkitreeniä ja käytiin ESSien mukana koirauimalareissulla. Nopan vatsa alkoi oireilla useamman kerran viikossa toistuvan ripulin muodossa, ja ruokavaliota kokeiltiin muutella eri suuntiin. Loppukuussa vappupallot Siiri ja Selma juhlivat 12- ja 9-vuotispäiviään.
Toukokuussa meidän agilitypuuhat jatkuivat, kun päästiin kaverin siivellä lappalaiskoirien omatoimiryhmään. Tokopuuhatkin saivat uutta inspistä, kun huomasin, että joku oli opettanut Nopan noutamaan. Rähjäkurssi kesti vielä toukokuun ajan, ja sieltä sain mukaan huimasti itseluottamusta, uusia taitoja ja ylpeyttä omasta Noppiksestani. Käytiin myös ekaa kertaa fyssarilla Viikissä.
Kesäkuu alkoi jatkotokokurssin merkeissä. Kurssin lisäksi tokoiltiin itseksemme ja kimppatreeneissä. Myös Koiviksen lappalaisaksailut jatkuivat. Käytiin toistamiseen fyssarilla, ja kaikki oli kunnossa edelleen. Tutustuttiin Saanan ja koirien kanssa Kulomäen lenkkeilyhuudeihin ja vietettiin pitkästä aikaa juhannusta maalla, jossa Nopan seurana oli corgityttö Iitu. Loppukuusta käytiin hoitamassa Siiriä ja Selmaa porukoiden lomareissun aikana, joten maalla tuli pitkästä aikaa oltua ihan kunnolla!
Heinäkuussa tokoiltiin vielä kaksi kertaa tokon jatkokurssilla. Treenihommia tehtiin myös BATin merkeissä niin Viikissä kuin Heurekallakin, ja lisäksi toki agilitypuuhia. Nopan satunnainen huonovointisuus jatkui, ja eläinlääkärikäynnin ansiosta opin, että koiraani närästää. Heinäkuun vikana viikonloppuna käytiin testaamassa tokotaitojamme ja uusia tokosääntöjä Koiviksessa möllitokossa. Vettä tuli kuin aisaa, mutta Nopan vire nousi reippaasti ylemmäs kuin normaalisti tokoillessamme. Pisteitä saatiin 126, ja hyvällä mielellä lähdettiin kotiin kuivattelemaan.
Elokuussa tuli kesä. Lämpöä ja aurinkoa riitti, ja niistä nautittiin Saran ja Hamletin kanssa tekemällä kesäretkiä suuntaan jos toiseenkin. Kiivettiin Malminkartanon huipulle, uiskenneltiin Firan montuilla ja nuuhkittiin merta Uutelassa. Lomatunnelmissa oltiin muutenkin (siis kelien ansiosta, lomaahan ei näkynyt mailla eikä halmeilla), eikä tehty mitään järkevää. Paitsi ehkä agilitypuuhia.
Syyskuussa oltiin hyvällä mielellä. Yhteiselosta Noppiaisen kanssa oli tullut mukavaa, ja aloimme ymmärtää toisiamme. Hamlet yökyläili meillä, ja pojat tulivat pitkästä aikaa juttuun loistavasti. Ehdimme vielä kaksiin Koiviksen agitreeneihinkin. Käytiin kuun alussa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla juttelemassa käytösongelmiin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa, ja sain sieltä paljon eväitä mukaani. Vatsaongelmien vuoksi Nopasta otettiin verikokeita ja epäiltiin haimatulehdusta, mutta epäilys oli onneksi aiheeton :) Tulehdusepäilyn vuoksi ryhdyin kuitenkin pitämään Nopan ruokavaliota tarkemmin silmällä, ja tähän päivään asti (kopkopkop) ongelmilta ollaankin vältytty. Syyskuun lopussa minilomailtiin vajaan viikon verran maalla, ja kylläpä teki hyvää meille molemmille!
Marraskuu oli taas kurssikuu, kun aloitettiin Heiluvassa Hännässä zen-kurssi. Zen-kurssin lisäksi aksailtiin Sporttiksella lappalaisten kanssa, ja Noppa kävi hammaskivenpoistossa.
Joulukuussa oli vielä pari zen-kurssikertaa, joiden lisäksi ehdittiin aksaillakin monta kertaa sekä Sporttiksella että Purinalla. Nopan silmät tarkattiin puhtaiksi. ESS-porukalla lenkkeiltiin Luukissa pikkujoulutunnelmissa, ja muutamaa päivää ennen jouluaattoa suunnattiin nokat kohti maaseudun rauhaa. Täällä ollaankin sitten tiiviisti pysytty, ja vielä tovi pysytäänkin.
Vuoteen 2015 on siis mahtunut vaikka ja mitä. Käytöskursseja kaksin kappalein, eläinlääkärikäyntejä, tokoinnostusta, ESS-hallitushommia, agilityn lopettaminen ja uudelleenaloittaminen, yhteiselämän opettelua ja oppimista. Seuraavassa postauksessa vilkaistaan kuluneen vuoden tavoitejuttuja ja suunnitellaan tätä vuotta!
Kommentit
Lähetä kommentti