Kun koira tuli kotiin

Maanantaina Lahteen lähteminen tuntui melkein ylivoimaiselta. Rankan viikonlopun jälkeen pitkä ja fyysisesti rankka työpäivä, ja kotona oli ruhtinaalliset 20 minuuttia syödä jotain lämmintä, pakata treenikamppeet mukaan ja suoriutua ulos odottamaan Karitaa ja Flingaa. Automatkalla pimeyden halki mutustettin lakuja minkä ehdittiin, aikomuksena nostaa verensokeria niin korkealle, että pysyttäisiin hereillä kotiin asti. Lahdessa hallin pihalla oli pimeää ja kylmää ja yhyy. Onneksi ne treenit alkoivat siitä sitten sujua. Hallissa tuntui lämpimämmältä kuin edellisellä kerralla, ja me oltiin Nopan kanssa treenivuorossa ekoina. Ja mulla oli paljon taitavampi koira kuin kaksi viikkoa aikaisemmin! Ensin tsekki seuraamisen ja perusasennon suhteen: nyt on paikka oikea, jes! Laajalla ympyrällä kokeilin lisätä seuraamiseen vauhtia ja kappas - seuraamisesta tuli aiempaa puhtaampaa, kun vauhti oli niin reipas, että Noppa pääsi ravaamaan. Eipäs siis hissutella ollenkaan! Tästä eteenpäin jatketaan ...

Ihmekoirilla oli jo maaliskuussa ihan huikea postaus hihnanpäänsä roturyhmäsuosikeista, ja kovasti uhosin vastaavan postauksen tekeväni itsekin. Nyt siis vihdoin perjantai-illan huumaa ja höpöhöpöjuttuja koirarotujen parissa! Mikä rotu viehättää mistäkin FCI:n roturyhmästä kaikkein eniten?   Kuva: Sara FCI 1: Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Ykkösryhmästä kuka muu muka kuin shelttikoira shelttiäinen, shetlantilainen lammaspaimen. Olisi varmaankin rikos vastata tähän jotain muuta kuin oma rotu? Sheltin lisäksi ykkösryhmästä löytyy pari muutakin mua kovasti kiinnostavaa rotua: welsh corgi pembroke (puhtaasti ulkonäkösyistä, I know) ja mudi (koska tunnen pari niin hyvää mudikakaraa). Tottahan itseään kunnioittavan koiraharrastajan pitäisi nimetä tästä porukasta myös se b-o-r-t-s-u, mutta emmä taida olla bortsuihminen. Liian laiska sellaiseksi. FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Mun elämän ek...

Tänään aloitettiin Lahdessa Oili Huotarin tokokurssi. Pikaisesti muutamia tämän illan asioita itselle muistiin: Nopalla on hieno, hieno tekemisen meininki ja draivi. Se tekee hommia tosissaan hyvällä asenteella. Seuraamisessa se haukkuu, koska se on epävarma siitä, mitä siltä vaaditaan. Meille tutuissa treeniympäristöissä (ulko-olosuhteet ja koti) haukkumista ei ilmene, koska ympäristö on tuttu ja turvallinen, mutta uudessa ja vieraassa halliympäristössä Nopan epävarmuus näkyy. Oon opettanut perusasennon sille alusta alkaen vähän liian eteen. Tämä + seuraamisen epävarmuus saavat aikaan seilaamista seuraamispaikassa. Noppa on oppinut, että seuraamisessa katsotaan mamman pärstää --> edistäminen ja pakan leviäminen. Ollaan siis kaiken kaikkiaan edetty seuraamisen suhteen liian nopeasti (klassinen virhe...). Back to basics: perusasennon oikea paikka namittamalla ja kehumalla paljon oikeassa paikassa. Nami kulkee hissillä housunsaumaa pitkin Nopan suuhun, eli en itse kurkota ...