Kun koira tuli kotiin

Tän illan treeneissä ohjaajat joutuivat kovemmalle kuin koirat. Suurimman osan aikaa piskit napottivat seinässä kiinni/häkeissään, kun ohjaajat urakoivat hyppyneliön parissa. Neliössä harjoiteltiin valsseja ja takaakiertoja -ilman koiraa koko lysti. Neliölle juostiin parinkymmenen metrin matka -täysillä- ja ennen lähtöä aina kyykkyhypyn kautta. Olipa yllättävän tehokas treeni (niin reisien ja hapenottokyvyn kuin) mentaalisessa mielessä! Periaatteessa simppelit ohjauskuviot, mutta niin vain pikaspurtin jälkeen kroppa kävi totaalisen ylikierroksilla, ja oli hurjan vaikeaa a) muistaa "rata" ja b) rauhoittaa itsensä selkeään ohjaukseen. Takaakierroissa meinasin juosta esteitä päin, ja erityisesti valssitreenissä sain noottia tuulimyllyn lailla pyörivistä käsistä. Tämmöstä treeniä lisää! Nopankin kannalta kivempi, että ohjaaja osaa ohjata, ettei pikkujätkä pääse turhautumaan. Toinen treenattava juttu, mihin ehdittiin, oli eteenlähetystreeni neljällä hypyllä. Tehtiin tosin vai...

Saatiin Zoolandian Susulta, Nefer-siskon hihnanjatkeelta, haasteen kuvailla elämäämme viiden päivän ajalta. Tästä siis lähtee! Eilen päivä kului seuraavissa merkeissä: Jaakko herää kuudelta töihin. Jos mulla alkaa työt vasta myöhemmin, käännämme me Nopan kanssa autuaallisesti kylkeä ja jatkamme koisimista. Kun alan sitten heräillä, ilmestyy viereen salamannopeasti innokkaasti uutta päivää odottava karvanoppa. "Huhuu, ootko jo hereillä?" Kömmittyämme (minä kömmin, Noppa loikkaa) sängystä ylös, suuntaamme pienelle aamu-ulkoilulle. Aurinkokin poikkeuksellisesti paistoi, aika luksusta! Tämä minilenkki aamuisin on sellainen rutiini, josta pyrin itse pitämään kiinni päivittäin. Vaikka olisi kuinka aikainen herätys, haluan silti itse käyttää Nopan aamulla ulkona, koska silloin päivä yksinkertaisesti vain alkaa paremmin. Kun tullaan sisälle, on vuorossa aamupala, joka eilen koostui Nopalla naudanmahasta ja Fixodida-yrttivalmisteesta. Aamupalaa syödessäni mulla on tapana ...

Mulla on ollut koko tämä arkiviikko vapaa, ja ennen vappuakin osui monta vapaapäivää. Ollaan siis puuhasteltu vaikka ja mitä! (huomisesta alkaen työtkin sitten starttaa kunnolla; hyvä puuhastella etukäteen noin niinkuin varastoon...) Vapun tienoilla Hamppu vietti meillä päivän hoitolapsena. Aloitettiin päivä virkeinä aamulenkillä Hampun ja Saran kanssa -olipa kiva, kun saatiin välillä aamulenkillekin seuraa! Maanantaina suuntasimme kohti Tuomarinkartanon vinttikoirakeskusta, missä ohjelmassa oli Helsingin Seudun kennelpiirin näyttelytreenit. Muillekin pääkaupunkiseutulaisille vinkiksi siis: joka toukokuun maanantai klo 18, maksu 1 euro per kerta. Ei paha investointi näin opiskelijankaan lompakon näkökulmasta ;) Myös Mysi-sisko pääsi paikalle, mikä oli kiva juttu! Treeneissä koirat jaettiin isoihin ja pöydällä esitettäviin. Meidän pikkukoiraryhmän rotuvalikoimasta löytyi beaglea, shelttiä, karkeakarvaista mäyräkoiraa ja jotain terrieriäkin, joten monen näköistä koiraa oli lä...

Koiranpäivänä 24.4. käväistiin taas Viikin Gardeniassa mätsäröimässä. Siellä oli muutama muukin, sillä sää oli mitä ihanin. Onneksi paikalla oli hyvä buffa ja lenkkeilymaastoja riitti, joten odotteluaika sujui mukavasti. Noudatettiin perinteitä, napattiin sininen nauha eikä sijoituttu sen kummemmin. Mutta kehäkäytös oli tähän mennessä parhainta! Pöydällä jänskätti, mutta vain hiukkasen, ja niin ryhmä-, pari- kuin yksilöliikkeet menivät aika näpsäkästi. Muille koirillekaan ei tarvinnut irvistellä. Hieno Nobi! Nobi <3 Ikean Kärmes Tänään lähdettiin intoa puhkuen iltalenkille aikomuksena vetäistä "kokeenomaiset" tokotreenit. Treenipaikaksi valkkasin uuden nurmikentän, missä ei aiemmin olla treenailtu. Tarkoitus oli vähän tarkistella, missä ollaan minkäkin liikkeen kohdalla menossa, ja tältä näyttää nyt: Paikkamakuu: kaksi minuuttia, vaihtelin vähän etäisyyttä sen mukaan, millaista häiriötä oli. Pyöräilevä perhe, pari koiraa (jotka ystävällisesti jäivät omistajineen tu...

Tänään meillä vieraili eläintenkouluttaja Liisa Tikka koirakoulu Masseterista . Aiheena oli nimenomaan tuo Nopan kummallinen pelkokäyttäytyminen Jaakkoa kohtaan joissakin tilanteissa. Tästä olen blogiinkin kirjoitellut mm. täällä ja täällä . Metsänhenki Aluksi istuimme alas ja pohdimme erilaisia syitä Nopan käytökselle. Kertauksen vuoksi: Noppa ei pelkää Jaakkoa tosiaankaan aina. Aamuisin se loikkaa intoa puhkuen herättämään Jaakon. Myöskin silloin, kun minä olen kotona, elämä on varsin auvoisaa. Välillä Noppa ei kuitenkaan halua lähteä Jaakon kanssa lenkille tai ottaa Jaakolta ruokaa vastaan. Syksyllä pojat kokeilivat temppujen harjoittelua yhteisenä puuhanaan, ja tällöin edettiin pikkuhiljaa siihen, että Noppa ei enää uskaltanut leikkiä Jaakon kanssa palkkaleikkejä. Namit kyllä kelpasivat. Liisan veikkaus Nopan käytökseen oli sama, mitä olimme jo itsekin pohtineet. Että Noppa olisi jossakin tilanteessa joskus päässyt säikähtämääm jotakin hiuksenhienoa pikkujuttua. Liisan muk...

Ainahan Noppa on ollut lapintyttöjä arempi ja pidättyväisempi. Se ei suin päin ryntää ventovieraan luo hakemaan rapsutuksia, ja moni arkipäivän asia on siitä vähän jännä juttu. Esimerkiksi imuri. Ja hevoset. Ja pikkupentuna autot (joita se nykyään kuvittelee voivansa jahdata miten sattuu). Ja nyt lumen tultua luistelijat ja mäenlaskijat ovat maatajärisyttävän kummia tyyppejä. Eipä siinä mitään, on ehkä ihan tervettäkin, ettei luota kaikkiin ihmisiin ensinäkemältä, ja onhan se nyt hyvä vähän väistää pelottavia juttuja, ettei vaan pääse käymään mitään. Mutta että on olemassa koira, jonka mielestä oma perheenjäsen kuuluu näihin pelottaviin juttuihin. Sellaisesta en ole ennen kuullut. Nopan ollessa vähän nuorempi sillä oli vaihe, jolloin se väisti perheen miespuolista ihmishenkilöä. Se ei välttämättä syönyt mieshenkilön sille tarjoamaa ruokaa, leikkinyt tämän kanssa tai halunnut lähteä mieshenkilön kanssa ulos. Ajateltiin, että nyt on kyseessä johtajuusongelma , ja mieshenkilö sai täy...

Hyvää kiitos! Marraskuuksi on vaihtunut ja joulua kohti mennään -jipii! :) Havahduin tuossa taannoin siihen, että nykyään bloggaan melkeinpä vain silloin, kun jotain spesiaalia on tapahtunut/ollaan tehty. Tavallisia arkikuulumisia meiltä saadaan harvoin, joten nyt korjataan tämä tilanne. Maanantaina tokoiltiin koirapuiston kimppatreeneissä. Olin ollut koko viikonlopun pois kotoa, ja käytännössä nappasin Nopan melkein lennosta mukaan treeneihin. Bad idea -pikkumies oli aikamoisen tohkeissaan jälleennäkemisestä ja yhteisestä puuhastelusta. Saatiin kuitenkin muutama onnistunutkin toisto seuraamisesta (n. puoli askelta/askel) ja paikkamakuusta. Sisätiloissa ollaan harjoiteltu paikkamakuuta edessä olevan palkkarasian avulla. Aikomuksena on siis opettaa Noppa siihen, ettei palkka lähde mun mukana kauas, vaan on koko ajan siinä sen nenän edessä. Pitää vain oppia odottamaan, että sen saa. Vapaapäivän aamun autuutta <3 Keskiviikkona oli taas hierontakäynti. Edellisellä kerralla Nopp...

Pienen koiran sielunelämä ja aivojen pikkiriikkisten hiukkasten pikkuruiset liikkeet ihmetyttävät meitä ihmisiä päivästä toiseen. Miten se nyt noin teki? Mitähän toi tarkoittaa? Noppa-Nobel on hiljainen poikanen. Ei ollenkaan haukkuherkkä, mitä etukäteen shelttiä ottaessamme jännäsimme. Tosin, kun lappalaisiin on tottunut, mikään ei tunnu enää miltään... :D  Noppa haukkuu siis hyvin harvoin, mutta kaikenlaista muuta ääntä se kyllä pitää. Leikkimurinaa, unimaiskutusta, vingahduksia ja kuikutusta kaikilta mahdollisilta äänenkorkeuksilta. Välillä se selvästi kysyy: "Kuiiii?". Välillä se puolestaan huokailee: "Iuuuhhh". Niin, ja tietysti Noppa kähättää (vai kähkättää, mitenhän tän nyt sanoisi..)! "Kähkähkähkäh" on hyvin tuttua ääntä ponnekkaiden leikkien yhteydessä, kielen viistäessä maata. Mutta haukkua on kuultu hyvin harvoin. Muutaman kerran maalla ollessamme Noppa on haukahtanut sisälle yllättäen tullutta ihmistä. Silloinkin on kyse ollut vain haukahtami...

Nopan kasvattaja Sirpa teetti kääpiöpentueelle pentutestin pentujen ollessa kuusi viikkoa vanhoja. Testaajana toimi Pekka Korri. Nyt, kun olemme saaneet nautiskella Nopan seurasta jo 2,5 viikkoa, ajattelin tehdä pientä ajatustyötä ja vertailla testituloksia ja omia kokemuksiamme pennusta. Käyttäytyminen sylissä : hyvin rentoutunut, 4 p. Muuta huomioitavaa: kynnet. Oma kokemus: Noppa on sylikoira. Se tykkää olla sylissä ja vieressä (paitsi silloin, kun hepulikohtaus on päällä), mutta harvoin kuitenkaan hakeutuu omatoimisesti syliin. Mielenkiinnolla odotan sitä aikaa, kun Noppa on kyllin iso hypätäkseen sohvalle. Tuleeko se silloin kiehnäämään viereen, jos istumme sohvalla? Luoksetulo, rohkeus : tulee kohtuullisen hyvin luo/häntä alhaalla, 4 p. Muuta huomioitavaa: jonkin aikaa arkailee, sitten tulee nopeasti mutta vakavasti. Oma kokemus: Varsinkin ensimmäisiä päiviään meillä ollessaan Nopassa oli havaittavissa paljonkin tuota "vakavuutta". Nykyisin häntä heiluu ja virne...