Pikkukoiran sielunelämästä

Pienen koiran sielunelämä ja aivojen pikkiriikkisten hiukkasten pikkuruiset liikkeet ihmetyttävät meitä ihmisiä päivästä toiseen. Miten se nyt noin teki? Mitähän toi tarkoittaa?

Noppa-Nobel on hiljainen poikanen. Ei ollenkaan haukkuherkkä, mitä etukäteen shelttiä ottaessamme jännäsimme. Tosin, kun lappalaisiin on tottunut, mikään ei tunnu enää miltään... :D  Noppa haukkuu siis hyvin harvoin, mutta kaikenlaista muuta ääntä se kyllä pitää. Leikkimurinaa, unimaiskutusta, vingahduksia ja kuikutusta kaikilta mahdollisilta äänenkorkeuksilta. Välillä se selvästi kysyy: "Kuiiii?". Välillä se puolestaan huokailee: "Iuuuhhh". Niin, ja tietysti Noppa kähättää (vai kähkättää, mitenhän tän nyt sanoisi..)! "Kähkähkähkäh" on hyvin tuttua ääntä ponnekkaiden leikkien yhteydessä, kielen viistäessä maata. Mutta haukkua on kuultu hyvin harvoin. Muutaman kerran maalla ollessamme Noppa on haukahtanut sisälle yllättäen tullutta ihmistä. Silloinkin on kyse ollut vain haukahtamisesta, melko kummallisen kuuloisesta vingahduksen ja haukahduksen sekoitukselta. Pari kertaa viimeinenkin inkkari on tipahtanut kanootista ja mopo karannut täydellisesti tassusta, ja silloin on kuultu jo ihan oikeaa haukkua (tuskallisen korkealta ja kovaa). Toisille koirille Noppa ei sen sijaan ole ikinä koskaan milloinkaan haukkunut. Paitsi pari päivää sitten. Mitä ihmettä tapahtui?

Parveke on paras paikka, parveke on iloinen...

Sisäsiisteydessä Noppa on ottanut askeleita eteenpäin, mutta asiaankuuluvasti toki myös takapakkeja on tullut. Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että kakat se tekee (lähes) poikkeuksetta pihamaalle. Samoin 99% jokaisella ulkoilukerralla tulee myös pisut, mutta sen lisäksi lätäköitä löytyy sanomalehdeltä (ja välillä lattialtakin mitä ihmeellisimmistä paikoista...) useampia joka päivä. Ehkä se on poikakoirien ominaisuus? Juuri ulos pissattuaan Noppa juoksee sisään päästyään sanomalehdelle lorottamaan uuden lätäkön. Pari yötä viikon aikana sanomalehdet ovat saaneet pysyä kuivina, ja samoin on käynyt jo useammankin kerran Nopan oltua muutaman tunnin yksinään kotona. Kyllä tämä kuulkaa tästä!

Eilen Noppa yllätti meidät kaksi kertaa. Se nimittäin meni touhukkaasti tökkimään ulko-ovea nenällään ja oli muutenkin tosi kovasti lähdössä ulos, vaikka me ihmiset emme mitään merkkejä ulosmenoon osoittaneetkaan. Molemmilla kerroilla Noppa kiidätettiin salamana pihalle, ja kas, tarpeet tuli tehtyä sinne. Olisikohan tässä jo jotain järjenvalon pilkahdusta havaittavissa?

Eriskummallisinta pikkumiehen päänsisäisissä liikkeissä on mielestämme kuitenkin sen suhtautuminen ruokaan. Kaikki satunnainen nirsoilu ja syömättä jättäminen vielä menee, mutta entäs sitten ruokakuppikammo! Aina toisinaan ruoka ei tosiaan maistu, ja Noppa selvästi pyrkii tällöin karttamaan ruokakuppiaan, ihan kuin siinä olisi jotakin tappavaa myrkkyä. Esimerkiksi eilen oli tällainen tilanne. Maanittelin herraa syömään ruokansa loppuun, sillä ruokaan oli sekoitettu matolääke, joka luonnollisesti oli tarpeen syödä. Noppa peruutti niin kauas kupistaan kuin vain pystyi, ja katseli sitä inhoten ja nenäänsä nyrpistellen. Yhtäkkiä, kun olin jo luovuttamassa, se kuitenkin hyökkäsi ruokansa kimppuun häntä heiluen ja pisteli koko annoksen poskeensa. What? 

Mullon lepattavat korvat lepattavat korvat lepattavat korvat....

Loppuviikosta Noppa pääsi rallattamaan kaksikin kertaa koirakavereiden kanssa. Perjantaina junailimme itsemme Hamletin luokse, sunnuntaina matkasimme jälleen Haltialaan lenkkeilemään Kurun ja Haltin kanssa. Mä itse rakastuin noihin Haltialan ulkoilumaastoihin ihan totaalisesti <3 Poikakolmikko lenkkeili siellä reilun tunnin mittaisen lenkin, josta yli puolet pystyimme pitämään koiria irti. Noppa juoksi ehkä viisinkertaisen matkan meihin ihmisiin verrattuna (jotka mekin olimme helteestä aivan puhkipoikki), mutta lukuunottamatta 10 minuutin kotimatkaa se ei ummistanutkaan silmiään ennenkuin yö oli jo melkoisen pitkällä. Mistä se tuota energiaa repii? Miten tuollainen lenkki ei voi väsyttää sitä?

Tänään suuntaamme Nopan kanssa taas moikkaamaan maalaisserkkuja muutaman päivän ajaksi!