Kun koira tuli kotiin

Viimeinen kuva koko laumasta otettiin jouluaattona 24.12.2017 <3 Kootusti hiukan alkuvuoden kuulumisia lähes reaaliajassa, kun muut postaukset tältä vuodelta ovat tulleet enemmänkin throwback-hengessä :D Nopan kanssa ollaan käyty ruhtinaalliset 2 kertaa treenaamassa agilityä ja kerran rallytokoa. Agitreeneissä tehtiin viimeksi ensimmäistä kertaa keppejä osana rataa, ilman ohjureita, ja nyt taitaa olla niin, että Noppa osaa. Toki se vaatii vielä paljon vahvistamista, ettei keskittyminen herpaannu liian aikaisin, mutta varsin pätevästi se hakee kepit ja pujottelee hyvällä draivilla. Super-Noppa <3 Myöskin puomi me nykyään osataan. Enää esteistä pitäisi opetella A ja keinu, ja ratatreenissä tehdä häiriötreeniä. Todella toivon, että päästään ja uskalletaan tämän vuoden puolella epiksiin luomaan omia kisarutiineja ja harjoittelemaan kisaamista! :) Viime viikolla käytiin Kompassilla rallyn ratatreenikerralla. Pääteemana pidin meidän treenissä hiljaisuuden ja kierrosten pysymis...

Vihdoin reissurapsaa vuodenvaihteessa toteutetulta Ylläksen reissulta! Tapaninpäivän aamuna lastattiin kahteen autoon + kuomuperäkärryyn viisi koiraa ja seitsemän ihmistä + hiihto-, laskettelu-, ratsastus- ja muut tavarat. Aamuseitsemän jälkeen karavaani lähti Etelä-Karjalasta kohti Yllästä, ja rapsakan 13 tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin perille. Tuttuun tapaan koirat lenkkeilivät matkan aikana Oulussa ja kömpivät sitten autoihin jatkamaan uniaan. Nutulle pitkä reissu oli ensimmäinen laatuaan, mutta muutamaa itkukohtausta lukuunottamatta se oli oikein mallikelpoinen matkustaja! :) Ylläksellä majoituttiin lähelle laskettelurinteitä paritalon molempiin päätyihin, joten saatiin jaettua koirat kahteen eri osoitteeseen, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Kaikki saivat tarvitsemaansa omaa tilaa, vaikka paljon yhdessä vietettiinkin aikaa ja lenkkeiltiin porukalla. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että varsinkin Nopalle pidempiaikainen vieraassa paikassa oleskelu isossa laumas...

Maailman kaunein katse Niin tuli Siirinkin aika lähteä kohti ikuista metsäretkeä,  jonne mukaan otetut eväät eivät koskaan lopu.  Siiri, elämäni Koira. Siiri oli mun ensimmäinen oma koira, joka tomerana johdatti ja upotti omistajansa koiramaailman syövereihin. Yhdessä treenattiin agilityt ja tokot, tokossa kisattiinkin. Koiranäyttelyt ja junior handler -kehät tulivat tutuiksi. Eihän me siellä useinkaan pärjätty, näyttelyfifien joukossa alkukantaisina, mutta hauskaa oli aina ja yhdessä tehtiin ja oltiin joka kerta. Ensimmäinen JH-kisa koskaan, ja heti sijoituttiin kolmansiksi! Siiri ei ollut helpoin mahdollinen koira, vaan nuori koiranomistaja sai hakata päätään seinään kerran jos toisenkin. Oppi haettiin kantapään kautta, mutta hyvä niin: parhaitenhan sitä oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Kun yhteinen sävel sitten löytyi, oli Siiri maailman paras, helpoin ja kiltein ystävä, ikioma varjoni. Agilityn alkeiskurssilla vuonna nakki (2005?) Kiito...