Parempi myöhään... Ylläs 26.12.2017-2.1.2018
Vihdoin reissurapsaa vuodenvaihteessa toteutetulta Ylläksen reissulta!
Tapaninpäivän aamuna lastattiin kahteen autoon + kuomuperäkärryyn viisi koiraa ja seitsemän ihmistä + hiihto-, laskettelu-, ratsastus- ja muut tavarat. Aamuseitsemän jälkeen karavaani lähti Etelä-Karjalasta kohti Yllästä, ja rapsakan 13 tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin perille. Tuttuun tapaan koirat lenkkeilivät matkan aikana Oulussa ja kömpivät sitten autoihin jatkamaan uniaan. Nutulle pitkä reissu oli ensimmäinen laatuaan, mutta muutamaa itkukohtausta lukuunottamatta se oli oikein mallikelpoinen matkustaja! :)
Ylläksellä majoituttiin lähelle laskettelurinteitä paritalon molempiin päätyihin, joten saatiin jaettua koirat kahteen eri osoitteeseen, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Kaikki saivat tarvitsemaansa omaa tilaa, vaikka paljon yhdessä vietettiinkin aikaa ja lenkkeiltiin porukalla. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että varsinkin Nopalle pidempiaikainen vieraassa paikassa oleskelu isossa laumassa käy jossain vaiheessa turhan raskaaksi.
Perillä Ylläksellä oli reilut -26 astetta pakkasta, mutta keli onneksi lauhtui vähän inhimillisempiin lukemiin viikon aikana. Nuttu, joka ei vaan voi käyttää takkia (tossuja ei olla edes tohdittu kokeilla...), pärjäsi elämänsä kovimmissa pakkasissa paljon odotettua paremmin. Tosin heti, jos pysähdyttiin, aloitti se ihan hurjan tärinän :(
Koirat saivat tällä reissulla tyytyä pääpiirteissään ihan perus-lenkkeilyyn, sillä laskettelu ja hiihto veivät ison ajan ihmisväen lomasta. Kahdesti kuitenkin kiivettiin Äkäslompolon puolella sijaitsevan Kuertunturin laelle. Ensimmäisellä kerralla ei nähty muuta kuin valkoista, ja koska pakkasta oli vielä yli -20 astetta, jäi reissu pikaiseksi edestakaisinkävelyksi. Vaan olipa sekin hieno reissu! Toisella kerralla, vuoden 2017 viimeisenä päivänä ja viimeisinä valoisina tunteina, mukana oli lähes koko ihmisperhe ja kaikki koirat - Siirikin joukon etunenässä intomielisenä siitä, että pitkästä aikaa hän pääsi mukaan pitkälle lenkille.
 |
| Vuoden 2017 viimeisinä tunteina |
Näiden tunturiretkien lisäksi keskityttiin tosiaan vain normilenkkeilyyn. Tällä kertaa majoituttiin keskellä kylää, joten joka lenkillä päästiin treenaamaan koiraohituksia!
Vuodenvaihde meni koko koirakuorolla paremmin kuin hyvin. Siiri ei tosiaan kuullut enää mitään, vaan nukkui paukkeessa (keskellä kylää majoittuessa pauketta kuului kyllä joka puolelta ja paljon!) onnellisesti kuorsaten. Selma otti vähän Siirin paikkaa ja huolestui hiukan, mutta mistään hyperventilaatiosta ei tosiaankaan ollut kyse, eikä Selman huoli tarttunut muihin koiriin. Ainu ja Noppa vähän kuulostelivat, mutta eivät reagoineet ääniin mitenkään, ja Nuttu ei tainnut ymmärtää tästä(kään) asiasta yhtikäs mitään :D
 |
| BFF <3 (Ainu ei ole kovinkaan kuvauksellinen tyyppi :D) |
Hyvä oli reissu, seuraavaa odotellessa! <3
 |
| Sipi ansaitulla sohvapaikalla <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti