Kun koira tuli kotiin

Pääsiäiskuulumisia: kiirastorstain iltana junailtiin Nopan kanssa itsemme Lappeenrantaan. Junan lemmikkiosasto oli täpötäynnä, ja käytävällä seilasi pari isoa koiraa, jotka saivat tehdä ihan mitä halusivat. Siis ihan. Mitä. Halusivat. "Kivasti" molemmat koirat olivat meidän takana, ja vaikka ystävällisesti sanoin, ettei niitä saa päästää moikkaamaan, niin tottakai molemmat suorastaan vyöryivät Nopan luokse. Noppa tietysti irvisti ja ärähti (kai nyt, kun ahtaassa paikassa vieraat tunkevat naamalle; olin oikeastaan iloinen, miten iisisti se tilanteen otti!), minkä jälkeen sain paheksuvia katseita osakseni ja Noppa matkasi koko kaksituntisen matkan sylissä. Ja seilorikoirat jatkoivat seilaustaan :D  Kotikotona ehdittiin kolmen ja puolen päivän aikana tehdä monta pitkää metsälenkkiä, ja Noppa ja Ainu saivat rällätä niin paljon kuin ikinä jaksoivat. Selmakin osallistui leikkiin kiitettävän aktiivisesti (se kuulemma nykyään leikkii Aipin kanssa tosi paljon!). Noppa on vähä...

  Täällä ollaan! Aikamoista haipakkaa on huhtikuussa pitänyt töiden osalta, ja kiireinen meno vaan jatkuu. Toukokuulle kun päästään, niin jo helpottaa, ja ehkäpä blogikin ehtii päivittymään vähän useammin :) Toukokuussa onkin luvassa vähän uudenlaista aktiviteettia, kun mahduttiin Nopan kanssa mukaan oman yhdistyksen eli Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle rallytokon alkeiskurssille! Ensimmäinen rallykerta koittaa tosiaan heti toukokuun alkupäivinä, mutta ennen sitä hiukan turkinhoitokuulumisia. Minähän en ole mikään turkkirotujen suuri ystävä, enkä tosiaankaan jaksa puljata koiran turkin kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Nopan turkinlaatu on onneksi sellainen, ettei Roger Paran (shelttiturkille mielestäni ihan ykkönen!) kanssa tarvitse heilua edes viikoittain, ja koska meillä ei liiemmin missikisoissa käydä, niin Noppa on pesty suurinpiirtein jouluna ja juhannuksena, jos silloinkaan. Shampoona on toiminut milloin mikäkin markettitavara. Maaliskuun alussa Faunattaresta ...