Pääsiäinen

Pääsiäiskuulumisia: kiirastorstain iltana junailtiin Nopan kanssa itsemme Lappeenrantaan. Junan lemmikkiosasto oli täpötäynnä, ja käytävällä seilasi pari isoa koiraa, jotka saivat tehdä ihan mitä halusivat. Siis ihan. Mitä. Halusivat. "Kivasti" molemmat koirat olivat meidän takana, ja vaikka ystävällisesti sanoin, ettei niitä saa päästää moikkaamaan, niin tottakai molemmat suorastaan vyöryivät Nopan luokse. Noppa tietysti irvisti ja ärähti (kai nyt, kun ahtaassa paikassa vieraat tunkevat naamalle; olin oikeastaan iloinen, miten iisisti se tilanteen otti!), minkä jälkeen sain paheksuvia katseita osakseni ja Noppa matkasi koko kaksituntisen matkan sylissä. Ja seilorikoirat jatkoivat seilaustaan :D 

Kotikotona ehdittiin kolmen ja puolen päivän aikana tehdä monta pitkää metsälenkkiä, ja Noppa ja Ainu saivat rällätä niin paljon kuin ikinä jaksoivat. Selmakin osallistui leikkiin kiitettävän aktiivisesti (se kuulemma nykyään leikkii Aipin kanssa tosi paljon!). Noppa on vähän huono leikkijä, kun leikissä on mukana yhtään enempää koiria; kun se ei enää pysty kontrolloimaan tilannetta, se alkaa huutaa ja yrittää parhaansa mukaan säntäillä toisten perässä ja pitää hommaa hanskassa. Selma ja Ainu ovat molemmat sitä nopeampia, vaikka pikkulassie tikkaakin menemään minkä käpälistä lähtee :D

Lappalaistriolla menee elämä varsin mallikkaasti. Ainu on osoittautunut äärettömän aktiiviseksi koiralapseksi, joka puuhailee ihan jatkuvasti. Se viihtyy ulkona tosi hyvin ja puuhaa siellä omiaan. Sisällä se ei ole vielä(kään) oppinut, ettei tavaroita saa ottaa pöydältä, ja ennen pääsiäistä sen vatsaan olikin kadonnut kokonainen suklaamunapussi, joka oli ollut keskellä keittiön pöytää. Superkoira kun on, ei Ainu ollut saanut suklaamaisteluistaan edes vatsaansa sekaisin. Silmät on Ainun kohdalla pieni murheenkryyni, kun niissä tuntuu jatkuvasti olevan jotain tulehdusta. Eläinlääkärissä Ainu on maailman asiallisin pieni koira; se istua pönöttää tutkittavana mallikelpoisesti, ja kerran se oli jopa nukahtanut lääkärin pöydälle. :D 

Selma elelee edelleen omassa kuplassaan, mutta Ainun olemassaolo on selvästi tehnyt Selmalle tosi hyvää. Ne ovat ihan ylimmät ystävykset, mikä on tosi liikkistä! Selman elämässä isoimpia asioita ovat naapurin Olga-koiran kyttääminen, ikkunasta ulos tuijottelu ja oma rauha. 

Siiri täyttää vappuaattona neljätoista vuotta, eikä ikä näy kuin numeroissa. Se on tosi pirteä ja aina valmis lenkille, vaikka lenkit sen kohdalla ovatkin jo vähän lyhentyneet. Ruoka on Siirin elämässä edelleen prioriteettilistan kärjessä: valikoiva kuulo kuulee edelleen juustopaketin rapinan! Kuulo on kuitenkin selkeästi huonontunut Siirillä, sillä iltaisin sen torkkuessa iltauniaan se ei oikeasti kuule, kun sitä huhuilee lähtemään vielä pihaan iltapissalle. Sen luokse saa mennä ihan viereen huhuilemaan, eikä se silti reagoi kutsuun mitenkään. Muuten se tuntuu olevan elämänsä kunnossa; saa tosin nähdä, millainen tilanne on kesällä, kun on kuumempi ilma.

Kuten ylläolevista kuvista näkee, ei paikallaan pysyminen ole ihan vielä Ainun suuri vahvuus :D Noppa sen sijaan huvittaa poseeraustaidoillaan muuta perhettä jatkuvasti!

Tässä Ainu keskittyy paikallaoloon niin paljon, ettei tosikaan! :D