Kun koira tuli kotiin

Tammikuu 2020 Ai että, tavoitepostaukset on aina niin kivoja. Ihana laatia kilometrikaupalla himotavoitteita ja todeta sitten vuoden päästä että oho, metsään meni. No ei vaan, tavoitteita on ihan mukavaa laatia ja vähän suunnata toimintaa niitä kohti. Ei kuitenkaan mennä millään ryppyotsameiningillä, koska tavoitteet on myös oikein ok jättää saavuttamatta ja jopa kokonaan unohtaa :) Vuodelle 2019 kirjoittelin reipas vuosi sitten tavoitteita näin : Nopan tavoitteet vuodelle 2019 Saadaan rallyssa kasaan vähintään RTK2. Treenataan agilityä aktiivisemmin. Startataan tokon alokasluokassa. Elokuussa 2019 RTK2 saatiin kasaan. 3 kilpailua, 3 tulosta. Noppa on varma kuin kone :D Tokossa ei VIELÄKÄÄN startattu - joku siinä vaan vähän jänskättää. Agilityn treenaaminenkin on Nopotin osalta vähän niinkuin jäänyt. Toisinaan se pääsee vaihtamaan Nutun managerin roolista vapaalle ja höntsäämään jotain radanpoikasta, mutta ei me agilityä sen kanssa varmastikaan tulla enää treenaama...

Syyskuun eka Täällä ollaan! Kiireinen työsyksy on vienyt mukanaan, ja välillä blogi on tehnyt mieli pistää romukoppaan. Muut somekanavat kun ovat nykyään niitä ensisijaisia väyliä päivittää kuulumisia. Ja välillä tulee kieltämättä olo, että itselleenkö sitä tässä kirjoittelee. Mutta toisaalta, vaikka itse olisinkin blogin ainut lukija, niin on tämä silti hyvä keksintö. On niin helppo palata vaikka vanhempiinkin juttuihin, jos on tarvis tarkistaa jotain. Ja onpahan joku väylä, mihin tuutata täysin pelkkää koirajuttua, ilman suodattimia :D Joten täällä ollaan, ainakin toistaiseksi! Edellisen kerran kirjoittelin heinäkuussa . Silloin oltiin Nopsun kansa haettu eka AVO-tulos rallysta, ja Nuttu oli saanut näyttelytuloksen. Mutta mitäs sen jälkeen... Nutulla on edelleen agilitytreenit maanantai-iltaisin. Lisäksi ollaan käyty ja jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin 1-2 kertaa kuussa perjantai-iltaisin Sporttiksella Kariniemen Sannin treeneissä. Nutun estefokus ja itsenäinen etenemine...

Loppiaisena kirjailin suunnitelmia vuodelle 2018 . Nyt luvassa perinteinen miten meni noin niinku omasta mielestä -katsaus noihin suunnitelmiin, sekä tottakai myös jotain mietteitä tulevasta vuodesta 2019. Nopan kohdalla mietin tälle vuodelle seuraavaa: Tehdään töitä rallytokon haukkuongelman eteen ja saadaan RTK1 kasaan. Tutustutaan agikisojen maailmaan ja luodaan omia kisarutiineja epiksien muodossa. Jatketaan tokon treenaamista ja keskitytään erityisesti häiriötreeniin.  Haukkuongelman eteen tehtiin töitä, ja RTK1 saatiin kuin saatiinkin kasaan! :) Alokasluokassa ehdittiin piipahtaa tänä vuonna kahdesti (yhteensä koularin saaminen vaati neljä kisakäyntiä), 6.5. Hyvinkäällä ja 29.9. Helsingissä omalla kotikentällä. Agility ja toko ovat sen sijaan jääneet ihan hunningolle, jopa kokonaan pois lajirepertuaarista. Agitreeneissä on käyty koko vuoden aikana ihan muutama kerta, ja tokoa ei olla treenattu varsinaisesti kertaakaan. Hups. Kuva: Sara Nutun suunnitelmat kuu...

Uusi vuosi, uudet kujeet! Vai miten se meni? Ainakin takana on ennätyksellisen kehno blogivuosi, vain 31 postausta koko vuonna. Jospa tälle vuodelle ei ottaisikaan muita tavoitteita kuin päivittää blogia "hiukan" nykyistä ahkerammin? Joka tapauksessa, nyt seuraa jo perinteeksi muodostunut katsaus viime vuoteen: Melkein tasan vuosi sitten kirjailin blogiin seuraavaa:  "Mitäs sitten nyt, kun vuosi 2017 on ollut täällä jo neljä päivää? Mitä tapahtuu? Mitään lupauksia ei taaskaan ole luvassa, mutta muutama ajatus tälle vuodelle kuitenkin: Nopasta tulee entistä fiksumpi koirakansalainen. Laajennetaan lenkkihuudeja välillä myös uusille kulmille ja keskustan vilinään. Pidetään yllä tärkeitä koirakaverisuhteita. Treenataan agilityä ja tokoa sillä tavalla kuin hyvältä tuntuu. Möllikisoja ja -kokeita, jos niihin itse uskaltaudun. Ehkä kiinnostutaan rallytokosta, kuka tietää? Retkeillään paljon. Jatketaan koiranpentuhaaveilua." Nopan kasvu fiks...

... olen huomannut asian jo monena vuotena. Niinpä vuosi sitten, tammikuussa 2016, listasin ensimmäistä kertaa Nopan blogin aikana uudenvuodentoiveita ainaisten -lupausten ja -tavoitteiden sijaan. Erityisesti toivoin kuluneelle vuodelle koko lauman terveys. Ja kuinka ollakaan: muutaman onnettomuusalttiin vuoden jälkeen ollaan oltu terveitä kuin pukit! Tammikuun lopussa Nopalla oli muutaman päivän kestänyt ripuli, mutta sen jälkeen ei mitään. Ihmisväkikin on pysynyt tolpillaan. Ja Siiri! <3 Siiri on vieläkin meidän kanssa, pontevana kuin mikäkin possunokka! Nopan kanssa toivoin, että koiran ja omistajan välinen suhde vahvistuisi entisestään. Niin on käynyt, päivä päivältä meillä synkkaa paremmin. Agilityn parissa toivoin kivaa yhdessätekemisen meininkiä ja iloista mieltä; tällä meiningillä on treenattu koko vuosi enemmän ja vähemmän säännöllisesti, ja meillä molemmilla on ollut kivaa treeneissä. Tokoon uhkasin suhtautua tavoitteellisemmin ja kyllä: meillä on alokasluokan liik...

On taas true-koirabloggaajien vuoden pakollisen postauksen aika! Tavoitepostauksen nimittäin. Eipä siinä, hauskahan niitä on väsäillä ja asioita suunnitella, vilkaista edellisen vuoden suunnitelmia ja lueskella blogituttujen tulevaisuusnäkymiä. Vuodelle 2015 asetin vuosi sitten "suuressa tavoitepostauksessa" seuraavia tavoitteita: virallisten tokokokeiden korkkaaminen agilityharrastuksen jatkuminen, pääpaino hyvässä ja iloisessa mielessä ja hauskanpidossa ahkera työskentely käyttäytymispulmien parissa silmätarkissa käyminen rento elämä ja hyvinvoinnista huolehtiminen Tavoitteet täyttyivät yhtä lukuunottamatta. Tokokokeet jäivät korkkaamatta, mutta yhdessä  möllitokossa sentään käytiin. Mutta tiedättekö mitä. En ole ollenkaan harmissani siitä, ettei vielä tokoiltu virallisten kehänauhojen sisäpuolella. Pikemminkin ole tyytyväinen siitä, että maltoin mieleni enkä lähtenyt epävarmana ja keskeneräisen koiran kanssa kokeeseen. Agility meillä jatkui, ja jatkuu...

Kantapään kautta oppiminen on opettavaisinta oppimista, vaan ei aina ehkä kaikkein mukavinta. Kantapään kautta on kumminkin Nopan pienen elämän aikana tullut opittua vaikka ja mitä. Tärkein noista opeista on ollut se, että harrastetaan koiran ehdoilla . Ihan sama, vaikka haluaisin itse treenata tavoitteellisesti kuusi kertaa viikossa (not). Jos koira ei siihen pysty, niin sitten ei treenata. Treenataan sen verran, mihin rahkeet meillä molemmilla riittää, homma ei mene överiksi ja molemmilla on kivaa. Koska meillä on kuitenkin siinä mielessä hyvä tilanne, että näistä käytöspulmista huolimatta pystytään myös lajitreenaamaan, olen viime päivinä pienimuotoisesti suunnitellut tulevaa harrastuskesää ja miettinyt niitä pienen pieniä edistymisen askeleita, joita voitaisiin yrittää ottaa. Toko Ilmoitin meidät  Koirakoulu TOKO-luokan tokon jatkokurssille. Kurssi kestää viisi kertaa kesä-heinäkuussa. Tarkoituksena on perehtyä sääntömuutoksen mukanaan tuomiin uudistuksiin ja opetella uu...

Rakastan tehdä listoja ja suunnitella asioita. Lukukauden vaihtumisessa parasta ovat tyhjät kalenterin sivut, joita voi intopiukeana alkaa täytellä, stressata etukäteen pitkistä päivistä ja iloita siellä jossain kaukana häämöttävästä ohjelmattomasta viikonlopusta. Koirahommissakin suunnittelu on parhainta (eikä haittaa, vaikka kaikki suunnitelmat eivät toteutuisikaan). Joulukuussa 2013 listailin meille vuoden 2014 tavoitteita . Katsotaanpa, kuinka tavoitteet täyttyivät. Tavoite: tokon alokasluokan liikkeiden loppuunvieminen ja kilpailu-uran korkkaaminen tokossa. Tämä jäi vaiheeseen. Liikkeistä hanskassa ovat kyllä melkein kaikki, paikkista pitäisi vahvistaa vielä aika tavalla. Ja paria muutakin liikettä. Mutta yhdessä möllitokossa käytiin toukokuussa hakemassa ykköstulos! Tavoite: agilityharrastuksen aloittaminen. Tämä tavoite täyttyi, kun lokakuussa aloitimme agilityn harrastamisen alkeiskurssilla! :) Tavoite: juoksuharrastuksen aloittaminen Nopan kanssa.  Kyllähän me...

Vuosi 2013 oli meille odottamisen, jännityksen ja uuden opettelun vuosi. Edellisen vuoden viimeisinä päivinä teimme päätöksen siitä, että nyt meille oikeasti on uusi karvainen perheenjäsen tosi tervetullut. Siitä alkoi kuumeinen kasvattajiin tutustuminen, sheltteihin perehtyminen ja ihan konkreettinen koirasta haaveilu. Helmikuun lopussa Sirpa-kasvis laittoi tekstarin Äkäslompolon komeisiin maisemiin: nyt ne on syntyneet! Palmusunnuntaina kaarsimme ensimmäistä kertaa Pilvimarjalan pihaan katsomaan pieniä pennunpalleroita. Ne oli aika söpösiä <3 Pikkujätkä viikon vanhana © Sirpa Kaksiviikkoinen kääpiölauma © Sirpa Maanantaina 15.4. kävimme uudelleen moikkaamassa jo aika kovasti kasvanutta pentulaumaa. Silloin sovittiin siitä, koska Noppa haetaan kotiin. Ja voihan nenä, saimme luvan hakea sen jo saman viikon perjantaina, 19.4. Iik! Noppis ekoja päiviä omassa kodissa Alkukankeuksien (arkuus ja syömättömyys) selvittyä pentuarki lähti toden teolla rullaamaan kaikkine iha...