Kun koira tuli kotiin

Eilisiltana hypättiin Saanan ja Paavon kyytiin ja huristeltiin Helsingin koirauimalaan. Hommattiin yhdessä Paavon ja Mysi-siskon kanssa viiden kerran sarjakortti uimalaan, joten jatkossa tulee polskittua enemmänkin yhdessä :) Tosi hienosti Noppa kyllä polski, ihan intomielellä. Pallo oli hyvä uintikaveri, ja sitä Noppa hakikin niin kauan, kunnes tuli ilmeisesti totaaliväsymys eikä veteenmeno kiinnostanut. Välillä en meinannut saada sitä vedestä pois heti ekasta kutsusta, kun oli niin mahtavaa :D Tällä kerralla meillä oli uimaope vielä mukana, mutta ensi kerralla saadaan mennä jo ihan keskenämme. Jänskää!   Ekaksi pojat joutuivat pesulle. Surkeaa porukkaa.   Altaalla oli syytä olla ryhdikkäänä, sillä... ... joku oli unohtanut pallon sinne! Huraa! Pallo oli paras. Oli rankkaa. Korvakin katosi. Vielä vika sukellus! Ja shampoopesun kautta takki päälle. Hyi. Ei tää niin kiva juttu ollukaan.    

11-kuinen Nopandeerus: 40 cm ja 6,8 kg. Maanantaina Nopan ikämittarin viisari heilahti taas yhden pykälän eteenpäin, kun 11 kuukauden ikä täyttyi. Tänään ehdittiin ottaa virallinen posekuva (lupaan, että kuukauden kuluttua vastaava kuva otetaan huomattavasti huolellisemmin ja kauniimmassa miljöössä...) ja suorittaa kuukausittaiset mittaukset (jotka kyllä jäivät esim. viime kuussa väliin, hups). Korkeutta ei Noppa selvästikään enää kasva: 40 cm on ja pysyy. Sen sijaan paino oli pudonnut kahden kuukauden takaisesta peräti 400 grammaa. Mitään erityisiä muutoksia ruokinnassa ei tänä aikana olla tehty, joten minkäköhän piikkiin tämä laihtuminen pistettäisiin... Varmasti ainakin talvi ja kylmyys vaikuttavat asiaan. Lisätään siis ruokamäärää hitusen! Noppa syö edelleen 50/50-mallin mukaisesti. Yleensä aamuruoka koostuu lihasta ja iltaruoka nappuloista. Lihoista ollaan syötetty sikaa, nautaa, kalkkunaa ja lohta sekä broilerin sydäntä, jonka lasken mieluummin lihaksi kuin sisäelimek...

Sunnuntaina oli viimeinen kerta tokokurssilla, ja vuorossa oli perinteiseen tapaan kisaharkka. Tarkoituksena siis edelleen vähentää ohjaajan kisajännitystä ja totuttaa ohjaaja ja koira kisatilanteeseen (ja koira siihen, että ohjaaja käyttäytyy ihan kummallisesti ;)). Tehtiin aikalailla edelliskerran tapainen rata: 1. Luoksetulo: Me tehtiin tämä hyvin kisamaisesti. Jätin Nopan istumaan ja kävelin viiden-kuuden metrin päähän. Odotin hetken ja annoin käskysanan sivu vilauttaen Nopalle samalla vasemmassa kädessäni olevia herkkuja. Vikkelästi tuli ja perusasentokin löytyi pienen hakemisen jälkeen. 2. Seuraaminen: Koiran oli tarkoitus seurata/kulkea mukana oman tason mukaan "houkutusten kujan" vierestä. Kujalla oli ihania leluja, noutokapuloita ja muuta krääsää, ja tarkoituksena oli saada koira kulkemaan mukana hyvässä kontaktissa. Hyvin sujui. Noppa ihan jopa seurasi! 3. Maahanmeno/istuminen/seisominen: Tämän sai tehdä liikkeestä tai paikalta. Me tehtiin paikaltamme, käskin N...

Mun veli on paras veli! Saimme Paavon ja Sannin pariksi yöksi kylästelemään. Yhdessä vietetyistä öistä koirakolmikolla on jo kokemusta , kun Noppa vieraili lokakuussa Sannin ja Paavon luona. Osasimme siis jo etukäteen arvailla, millaista meno tulisi olemaan: riehumista, riehumista, riehumista... Siis tähän malliin: Haimme Paavon ja Sannin niiden kotoa torstai-iltana ja Nopan ilo ja yllätys oli melkoinen, kun tulimme kotiin kahden kaverin kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! <3 (edellisen kerran Noppa oli tavannut kamunsa edellispäivänä, keskiviikkona, mutta sehän ei tätä riemua yhtään latistanut) Käytiin hihnassa puolen tunnin lenkki, joka poikain osalta kului suurimmaksi osaksi painimisen merkeissä. Kuten myös koko loppuilta sisällä. Mutta ihme ja kumma, yöllä meitä oli sängyssä viisi henkilöä (koska koirathan ovat myös Henkilöitä isolla hoolla!), ja me KAIKKI nukuimme. Voi mikä riemu! Perjantai aloitettiin herätyksellä klo 6.00, reippaalla puolen tunnin hihnalenkillä...

Ekat lumihiutaleet havaittu viikko sitten! Tänään kurssiohjelmassa tunnaria, kaukoja ja luoksaria. Lisäjännitystä toi hallissa oleva lämmityslaite, jonka ajoittainen hurina oli korviahuumaavaa ja vaikutti hiukkasen koiran toimintakykyyn. Tunnaria ollaan tehty kotona häpeällisen vähän, joten aloitettiin suosiolla alusta uudelleen. Noppis etsi hyvin, vaikkakin hallin lattian ihanat hajut vähän meinasivat harhauttaa sen nenää. Mutta kapula löytyi joka kerralla. Kotiläksyksi saatiin vahvistaa nimenomaan tätä nenänkäyttöä eikä niinkään sitä nouto-osiota. Jarrunameja suositeltiin myös, jotta Noppis malttaisi entistä paremmin rauhoittua nenähommiin. Pikapuoliin voidaan sitten lisätä muita kapuloita joukkoon. Kaukoissa on tapahtunut valtaisa hyppy eteenpäin. Niitä ollaan treenattu viimeksi tosi kauan sitten. Hallilla tehtiin odotellessa vähäsen kaukojumppaa, joka sujui hyvin. Siitä innostuneena päätin kokeilla käsiavun poisjättämistä. Ja tsädäääääm, sehän toimi. Loppujen lopuksi pä...

Ainahan Noppa on ollut lapintyttöjä arempi ja pidättyväisempi. Se ei suin päin ryntää ventovieraan luo hakemaan rapsutuksia, ja moni arkipäivän asia on siitä vähän jännä juttu. Esimerkiksi imuri. Ja hevoset. Ja pikkupentuna autot (joita se nykyään kuvittelee voivansa jahdata miten sattuu). Ja nyt lumen tultua luistelijat ja mäenlaskijat ovat maatajärisyttävän kummia tyyppejä. Eipä siinä mitään, on ehkä ihan tervettäkin, ettei luota kaikkiin ihmisiin ensinäkemältä, ja onhan se nyt hyvä vähän väistää pelottavia juttuja, ettei vaan pääse käymään mitään. Mutta että on olemassa koira, jonka mielestä oma perheenjäsen kuuluu näihin pelottaviin juttuihin. Sellaisesta en ole ennen kuullut. Nopan ollessa vähän nuorempi sillä oli vaihe, jolloin se väisti perheen miespuolista ihmishenkilöä. Se ei välttämättä syönyt mieshenkilön sille tarjoamaa ruokaa, leikkinyt tämän kanssa tai halunnut lähteä mieshenkilön kanssa ulos. Ajateltiin, että nyt on kyseessä johtajuusongelma , ja mieshenkilö sai täy...

Tässä näitä lupaamiani tokovideoita. Ensimmäisessä Noppa demonstroi noutoa, jälkimmäisessä liikkeestä maahanmeno. Mun mielestä näyttää hyvältä, vaikka paljon tekemistä toki onkin :) Toivotaan, että tällä kertaa videot näkyykin kaikille!

Tällä viikolla Nopalla oli ensin keskiviikosta perjantaihin koirakaverina kyläilijä-Hamlet. Poikien yhteiselo sujui edelleen varsin kivuttomasti. Hamlet tosin on jo tajunnut, että Noppa taitaa sittenkin olla enemmänkin aikuinen kuin pentu, eikä aikuiselta voi sietää ihan mitä tahansa käytöstä. Niinpä se aina välillä komentelikin Noppaa, mutta se on vain hyvä, että aiheesta komennetaan. Pari kertaa jompikumpi yritti siepata toisen luun nenän edestä ja syntyi pieni rähinänpoikanen ja pojat piti erottaa toisistaan, mutta muuten elo oli varsin auvoisaa. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa Paavo-veikkaa metsälenkin muodossa. Paavon isosisko Sanni-jenkkikin oli mukana, ja iloisesti kirmailevaa kolmikkoa oli rattoisaa seurailla. Aiheita iloon oli myös mulla: Noppa pysyi messissä hyvin; pari kertaa piti käydä Ihanaan Hajuun juuttunutta pikkumiestä muistuttamassa, että muu porukka onkin täällä. Yllättäen mäenrinteen takaa ilmestynyt maastopyöräilijä sai osakseen haukut, mutta niin ...

Tänään alkoi ESSien tammikuinen tokokurssi vetäjänään vanha tuttu Jenni. Ekalla kerralla käytiin läpi hyppy, seuraaminen ja nouto, eli ei varsinaisesti mitään uutta juttua. On noissa vanhoissakin vielä vähäsen tekemistä... Hypyssä ei ongelmaa, Noppa singahtaa toisella puolella olevan lelun luo kuin mikäkin raketti. Seuraavaksi voisi ruveta harjoittelemaan pysymistä esteen toisella puolella, mitä voi treenata myös ilman hyppyä. Muistutuksena itselle: se käskysana on siis yli ! Miten voikaan olla noin hankala muistaa... Hyppy -käsky ollaan jätetty toiveikkaina odottelemaan mahdollisen agiharrastuksen alkua, joten ohjaajan pitäisi nyt iskostaa päähänsä tuo tokohypyn käsky... Seuraamisessa ehdittiin joululomalla edetä siihen pisteeseen, että Noppa ymmärtää homman idean. Muutamana iltana naksuttelin sille koko iltaruuallisen nappuloita niin, että tehtiin paljon pelkkää perusasentoa ja painonsiirtoja, kunnes siirryttiin yhden-kahden askeleen liikkeeseen. Nopea jätkä kyllä oppimaan tuo No...

31.12.2013 klo 15.07 Vuodenvaihde oli otsikon mukaisesti Hyvä. Etukäteen jännitti kovasti, kuinka pikkunoppa paukkeeseen suhtautuu. Vuodenvaihdetta vietettiin siis täällä maalla, missä rakettien lukumäärä on aika nimellinen, mutta saa silti Siiri-rouvan suuren ahdistuksen valtaan. Etukäteen ajattelin, että Siirin hermoilu tarttuu taatusti Noppaankin. Rakettien suhteen täällä oltiin täsmällisiä! Ensimmäinen paukahdus kuului tasan 18.00 ja raketteja riitti n. tunniksi, minkä jälkeen hiljeni. Muutama satunnainen paukahdus kuului illan aikana, kunnes yhdentoista jälkeen alkoi hiukan säännöllisempi sarjatulitus, joka jatkuikin sitten lähes kahteen asti. Tän seudun asukkaille kuitenkin propsit siitä, että yhtään paukkua ei kuulunut etuajassa eikä enää uudenvuodenpäivänä. Huraa! Ensimmäiset raketit Noppa uhmakkaasti haukkui (luuli vissiin, että joku tulee sisään) ja hölkkäsi puhisten ympäri taloa, mutta hyvin pian sen jälkeen Nopan huolenaihe siirtyi raketeista läähättävään Siirii...