Saimme Paavon ja Sannin pariksi yöksi kylästelemään. Yhdessä vietetyistä öistä koirakolmikolla on jo kokemusta, kun Noppa vieraili lokakuussa Sannin ja Paavon luona. Osasimme siis jo etukäteen arvailla, millaista meno tulisi olemaan: riehumista, riehumista, riehumista... Siis tähän malliin:
Haimme Paavon ja Sannin niiden kotoa torstai-iltana ja Nopan ilo ja yllätys oli melkoinen, kun tulimme kotiin kahden kaverin kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! <3 (edellisen kerran Noppa oli tavannut kamunsa edellispäivänä, keskiviikkona, mutta sehän ei tätä riemua yhtään latistanut) Käytiin hihnassa puolen tunnin lenkki, joka poikain osalta kului suurimmaksi osaksi painimisen merkeissä. Kuten myös koko loppuilta sisällä. Mutta ihme ja kumma, yöllä meitä oli sängyssä viisi henkilöä (koska koirathan ovat myös Henkilöitä isolla hoolla!), ja me KAIKKI nukuimme. Voi mikä riemu! Perjantai aloitettiin herätyksellä klo 6.00, reippaalla puolen tunnin hihnalenkillä (piti mennä poikien kanssa koirapuistoon, koska "ei siellä ketään tähän aikaan oo", mutta niinpä vain olikin. Hullua porukkaa.). Perjantaipäivänä pojat malttoivat jo nukkuakin. Kuten myös seuraavana yönä. Luksusta! Paavo kävi molempina aamuina moikkaamassa meitä ihan pirtsakkana hetkeä ennen varsinaista herätystä, mutta kun nappasin sen kainaloon, jatkoi se siinä hetken uniaan ihan sikeästi.
Lepohetki: nukutaan jonossa!
Perjantai-iltana pojat pääsivät vihdoin rallaamaan koirapuistoonkin. Aluksi saimme olla ihan keskenämme (koska "ei siellä ketään puoli yhdeltätoista perjantai-iltana oo"), mutta pian tyypit saivat kaverikseen puolivuotiaan lappari-springeri-sekoituksen, ja lystiä oli. En vaan voi käsittää sitä, miten lujaa nuo juoksevat. Sekarotuinen jäi armotta jälkeen ja kompasteli kääntyessään, kun taas shelttipojat kääntyivät suorastaan ilmassa. Erityisesti Noppa (koska se on sporttisemman turkin omaava) näytti ihan pitkäkarvaiselta vinttikoiralta loikkiessaan.
Ihan hirveen hassu söpö sympaattinen hömelö Sanni
Ollaan kyllä tosi iloisia, että kolmikon yhteiselo sujui niin kivuttomasti ja kätevästi. Ihana juttu! :) Toivottavasti saadaan nämä kyläilijät toistekin ilahduttamaan meitä!
Tänään meillä vieraili eläintenkouluttaja Liisa Tikka koirakoulu Masseterista . Aiheena oli nimenomaan tuo Nopan kummallinen pelkokäyttäytyminen Jaakkoa kohtaan joissakin tilanteissa. Tästä olen blogiinkin kirjoitellut mm. täällä ja täällä . Metsänhenki Aluksi istuimme alas ja pohdimme erilaisia syitä Nopan käytökselle. Kertauksen vuoksi: Noppa ei pelkää Jaakkoa tosiaankaan aina. Aamuisin se loikkaa intoa puhkuen herättämään Jaakon. Myöskin silloin, kun minä olen kotona, elämä on varsin auvoisaa. Välillä Noppa ei kuitenkaan halua lähteä Jaakon kanssa lenkille tai ottaa Jaakolta ruokaa vastaan. Syksyllä pojat kokeilivat temppujen harjoittelua yhteisenä puuhanaan, ja tällöin edettiin pikkuhiljaa siihen, että Noppa ei enää uskaltanut leikkiä Jaakon kanssa palkkaleikkejä. Namit kyllä kelpasivat. Liisan veikkaus Nopan käytökseen oli sama, mitä olimme jo itsekin pohtineet. Että Noppa olisi jossakin tilanteessa joskus päässyt säikähtämääm jotakin hiuksenhienoa pikkujuttua. Liisan muk...
Viime postauksessa mainitsinkin Nopan silmien rähmimisestä. No, apteekista ostetun silmähuuhteen avulla oireet hävisivät -palatakseen takaisin alkuviikosta. Tänään varasin sitten vihdoin ja viimein ell-ajan. "Pitää silmiä auki normaalisti. Pupillit symmetriset, valorefleksit normaalit. Luomien asennot normaalit, ei ylimääräisiä ripsiä tms mikä aiheuttaisi ärsytystä. Kyynelkanavat toimivat. Sidekalvot ärtyneet, etenkin oikeassa silmässä. Vilkkuluomien alapinnoilla imukudosrakkulaa. Sarveiskalvot siistit, ei haavoja, oikeassa silmässä lievää ahavoitumista mahdollisesti hankaamisen seurauksena." Diagnoosina siis rakkulainen sidekalvontulehdus molemmissa silmissä. Eläinlääkärin mukaan ko. tulehdus on nuorille koirille tyypillinen, ja liittyy koiran immuunijärjestelmän kehittymiseen. Ikävä juttu on se, että oireilu voi jatkua aikuisikään saakka. Lieväoireisena toistuva tulehdus ei onneksi vaadi lääkehoitoa, vaan hoidoksi riittää esim. silmien huuhtelu. Toivotaan nyt kuitenk...
Tänään Noppa täyttää 11 viikkoa. Viikon kuluttua vuorossa on kolmikuispäivän kunniaksi rokotusreissu eläinlääkäriin. Tänään juhlistettiin taas uutta viikkoa leikkitreffien ja Musti&Mirri -reissun merkeissä. Asemalla tuuli ja korvat lepattivat. Matka Mustiin&Mirriin taittui taas junassa, eivätkä Malmin asema tai kauppakeskus aiheuttaneet minkäänlaista hämmennystä. Kerranhan täällä on jo oltu, joten mitäpä sitä enää hötkyilemään. Mustissa&Mirrissä suoritimme 11-viikkoispunnituksen, vaaka näytti 3,1 kg. Ostimme mukaan myös aktivointipallon, joka voidaan aina välillä jättää Nopan yksin jäädessä sille pyöriteltäväksi. Aluksi piilotin herkkuja wc-paperirullan hylsyihin tai kananmunakennoihin, mutta Noppa silppusi ne n. miljoonaan osaan. Ehkäpä pallon kanssa samanlaista tuhoa ei synny ;) Testattiin palloa samantien, kun annoin Nopan päivänappulat siinä. ...
Vielä kerran suurkiitos hyvästä hoidosta! Ei ois meidän karvaturreilla varmaan parempaa hoitopaikkaa voinut ees olla. :)
VastaaPoista