Koirakamuja ja toko-onnistumisia (tammikuun tokokurssi 2/4)

Tällä viikolla Nopalla oli ensin keskiviikosta perjantaihin koirakaverina kyläilijä-Hamlet. Poikien yhteiselo sujui edelleen varsin kivuttomasti. Hamlet tosin on jo tajunnut, että Noppa taitaa sittenkin olla enemmänkin aikuinen kuin pentu, eikä aikuiselta voi sietää ihan mitä tahansa käytöstä. Niinpä se aina välillä komentelikin Noppaa, mutta se on vain hyvä, että aiheesta komennetaan. Pari kertaa jompikumpi yritti siepata toisen luun nenän edestä ja syntyi pieni rähinänpoikanen ja pojat piti erottaa toisistaan, mutta muuten elo oli varsin auvoisaa.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa Paavo-veikkaa metsälenkin muodossa. Paavon isosisko Sanni-jenkkikin oli mukana, ja iloisesti kirmailevaa kolmikkoa oli rattoisaa seurailla. Aiheita iloon oli myös mulla: Noppa pysyi messissä hyvin; pari kertaa piti käydä Ihanaan Hajuun juuttunutta pikkumiestä muistuttamassa, että muu porukka onkin täällä. Yllättäen mäenrinteen takaa ilmestynyt maastopyöräilijä sai osakseen haukut, mutta niin vaan Noppis, joka ensimmäisenä syöksyi kohti pyöräilijää, palasi myös pikapuoliin takaisin mun luokse. Ou jee, loistavaa!

Tokon puolelta löytyy ilonpisaroita vaikka kuinka! Viikon sisällä ollaan saatu nouto tosi hulppeaan kuntoon! Eikä se vaatinut kuin pari palautus- ja irtoamistreeniä sekä yhden kymmenminuuttisen kapulan pitämisestä naksuttelua. Tänään kokeiltiin yhdistää nuo kolme juttua, ja sehän toimi. Videomateriaaliakin on olemassa, mutta blogger ei ole yhteistyökykyinen näin iltasella. Jospa huomenna noutovideo iloksenne! :)

Perusasentotreenistä halusin saada kuvan, koska kiinnosti tietää, onko Nopan katsekontakti lähimaillakaan mua, jos en itse hae aktiivisesti kontaktia siihen. Kuva puhukoon puolestaan: kontakti on ja pysyy. Vankasti. Super-Noppa! Myös seuraaminen on edistynyt, ainakin kuvan mukaan. Itsestäni ei juuri siltä kyllä tunnu.

Tänään tokoiltiin taas ESS-porukalla tokokurssin toisella kerralla. Ruutu ja jäävät olivat aiheena, lisäksi sai itsenäisesti  treenailla ohjatun noudon suuntia ja merkkiä. Ei tehty niistä kumpaakaan, koska halusin keskittyä hiomaan vanhoja liikkeitä. Vauhtiruudulla aloitettiin. Tehtiin kerran niin, että Jenni heilutteli lelua ja laittoi sen ruutuun. Nobi ampaisi sinne. Kolme muuta kertaa tehtiin niin, että lelu laitettiin ruutuun Nopan huomaamatta. Ja ampaisi se sinne silti. Jee! Kotiläksyksi saatiin ruudun treenaamista (voi treenata myös ilman ruutunauhoja, mikä on hyvä, koska meillä on vasta kartiot!) niin, että siitä tehdään koiralle super-bilepaikka. Ruudussa tapahtuu aina kaikkea ihanaa, sieltä saa namia tai leluja tai molempia.

Jäävistä keskityttiin seisomiseen, koska maahanmeno on jo hyvällä tolalla (tästäkin on video. Jospa huomenna?). Ollaan treenattu seisomista niin, että peruutan itse Nopan edellä, sanon käskyn stop, lykkään namikäden sen nenän eteen ja palkkaan. Nyt ohjeeksi tuli, että palkka voisi myös lentää Nopan taakse, jolloin sille tehdään selväksi, ettei kannata ottaa yhtään ylimääräistä askelta eteen, koska palkka löytyy sieltä takaa.

Omalla ajalla treenattiin seuraamista. Ja hyvin meni! Palkkasin kainalosta lentävällä lelulla vaihdellen puolikkaan askeleen, muutaman askeleen ja käännöksen jälkeen. Alkoi tuntua siltä, että Noppahan taitaa tajuta. Tehtiin myös lyhyt paikkamakuu (ehkä 10 sek ja 1 metri) taakse lentävällä lelupalkalla sekä kaksi itsenäistä ruututreeniä, joissa vein Nopan kanssa yhdessä lelun ruutuun. Erityisen ylpeä oon tämän treenipätkän onnistumisesta, koska ruudun takavasemmalla oli suurista suurin häiriötekijä, ihana Paavo, ja Noppa kykeni silti menemään ruutuun. Tosin hyvin lyhyen lähetysmatkan takaa (max.puoli metriä), mutta silti. Tuossa häiriössä aika iso juttu ;) Häiriötähän meillä on näissä treeneissä muutenkin paljon, koska kentän toisella puolella treenaavat agiliitelijät. Tämä ei Noppaa ekan kerran alkupöhinöitten jälkeen ole häirinnyt.