Hyvää uutta vuotta!

31.12.2013 klo 15.07

Vuodenvaihde oli otsikon mukaisesti Hyvä. Etukäteen jännitti kovasti, kuinka pikkunoppa paukkeeseen suhtautuu. Vuodenvaihdetta vietettiin siis täällä maalla, missä rakettien lukumäärä on aika nimellinen, mutta saa silti Siiri-rouvan suuren ahdistuksen valtaan. Etukäteen ajattelin, että Siirin hermoilu tarttuu taatusti Noppaankin.

Rakettien suhteen täällä oltiin täsmällisiä! Ensimmäinen paukahdus kuului tasan 18.00 ja raketteja riitti n. tunniksi, minkä jälkeen hiljeni. Muutama satunnainen paukahdus kuului illan aikana, kunnes yhdentoista jälkeen alkoi hiukan säännöllisempi sarjatulitus, joka jatkuikin sitten lähes kahteen asti. Tän seudun asukkaille kuitenkin propsit siitä, että yhtään paukkua ei kuulunut etuajassa eikä enää uudenvuodenpäivänä. Huraa!

Ensimmäiset raketit Noppa uhmakkaasti haukkui (luuli vissiin, että joku tulee sisään) ja hölkkäsi puhisten ympäri taloa, mutta hyvin pian sen jälkeen Nopan huolenaihe siirtyi raketeista läähättävään Siiriin. Siiriä piti käydä säännöllisesti hoitamassa, tökkimässä kuonolla ja varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Kun Siiri-tilannekin oli Nopan mielestä hoidossa, se köllähti nukkumaan, eikä edes puolenyön kovempi pauke lotkauttanut sen korvia. Huh, olen niin onnellinen!!

Tänään piipahdettiin moikkaamassa yhtä täällä asuvaa kaveria, jonka kanssa aikanaan tutustuttiin agilityn alkeiskurssilla, jolla olin Selman kanssa. Kaverille tuli loppukesästä pieni mudinpoikanen, jolla on nyt ikää 5 kk, ja jota vasta nyt ehdin moikkaamaan. Pieni mudilapsi oli varsin valloittava korvaeläin! Se oli Nopan kanssa ihan samankokoinen, joten hyvillä mielin uskallettiin päästää kaverit viipottamaan metsään. Olin itse vähän jännittynyt siitä, toistaako Noppa edelliskertaiset karkureissunsa, mutta kaikki sujui hyvin. Mitä nyt Noppa välillä vähän jäi meistä kaivelemaan jotain ihania hajuja, eikä tullut kuin vasta aika monennen käskyn jälkeen. Niin ja kävihän se myös haukkumassa kauempana näkyneet ihmislenkkeilijät. Tuli kyllä heti pois, mutta pitihän ne käydä ihan jalan vierestä asti haukkumassa. Onkohan tää nyt jotain murkkuikää taas? Ettei aina huvitakaan totella? Jos on, toivottavasti se on katoavainen luonnonvara ja loppuu ennenkuin ehtii kunnolla alkaakaan.

Noppahan EI saa mennä mun vanhempien sänkyyn

Vielä pari päivää vietetään täällä maaseudun rauhassa ja sunnuntaina palataan takaisin Helsinkiin kohti Jennin vetämää tokokurssia ( <3 ), pääkaupunkiseudun koirakamuja ja mun tiistaina alkavaa opetusharjoittelua (...).