Kun koira tuli kotiin

Kerrankin ihan oikeita, lavastettuja jouluposeerauksia - kiitos Juhon ja Saran! :) Lämmintä joulun aikaa kaikille blogin lukijoille, koiraystäville, treenikavereille ja vuoden mittaan mukana kulkeneille! Toivoo Tonttu Suorittaja ;)

Pitkästä aikaa agilitykuulumisia! Postauksen kuvat on tämän vuoden viimeisistä ulkotreeneistä lokakuun alusta, jolloin Jaakko lähti ekaa kertaa katsomaan meidän treenejä :) Vaikka itse sanonkin, niin näillä treenimäärillä me on kyllä kehitytty ihan huimasti siitä, mistä aikanaan on liikkeelle lähdetty. Okei, esteosaaminen on pysynyt samana hurjan kauan: pussi, putki, hypyt ja rengas kuuluvat edelleenkin repertuaariin, ja lisäksi keppejä on työstetty nyt jo pitkään (vuosi?). Kontaktit on satunnaisen metsälenkkien 2on2off-treenihetkien varassa, eli aika kehnossa jamassa kokonaisina esteinä. Mutta mihin meillä kiire on. Ennen kaikkea agility on pysynyt meille mukavana höntsälajina, niinkuin oli tarkoituskin, eikä haittaa, vaikka välillä tulee useampikin viikko treenitaukoa. Tammi-helmikuu pystytään vielä treenaamaan suht säännöllisesti Sporttiksen lauantaivuorolla, mutta maaliskuusta eteenpäin työkiireet painottuvat viikonloppuihin, eli treenit jäävät väliin pidemmäksi aikaa. Kes...

Hamletin kaverina on jo melkein kuukauden majaillut pikkukoira Hugo. Hugopossu Hugenotti Hugelius on pieni ja hyvin valloittava cavaljeerilapsi, joka on käynyt jo muutamaan otteeseen Noppa-sedän leikkikerhossa. Huomenna kerho rantautuu puolestaan Hugon ja Hampun kotiin. Noppa on kyllä liikuttava, kun se jaksaa leikittää pentuja niin kovasti! Hauskaa tosin tuntuu olevan sillä itselläänkin :D Leikkikerhon edellinen kokoontuminen ja taukoilun oppitunti

Meri!! Kolme ja puoli viikkoa ollaan ehditty asustaa uudessa osoitteessa. Hiukan haikeaa oli jättää taakse vanhan kodin huikeat lenkkeilymaastot, mutta onneksi uudet lenkkipolut peittoavat vanhat ihan kuus nolla. On merenrantaa (vähän, mutta kuitenkin!), jätemäkeä, golfkenttää, valtavasti kävelyreittejä, vähän metsääkin, heppoja (ja sekös vanhaa heppatyttöä ilostuttaa), pk-kenttää ja vanhaa linnoitusaluetta. Takaovesta pääsee suoraan lenkkipolulle, eikä päivän lenkkien aikana tarvitse ottaa yhtään askelta asvaltilla, jos ei välttämättä halua. Ja mikä parasta - Hamlet ja Hugo (joka täytyykin pian esitellä blogin lukijoille!) asuvat nykyään ihan parin kilometrin päässä! Muuttopäivänä Noppa oli Hamletilla yökylässä. Ihan hyvä ratkaisu, sillä puikkonokka oli Hyvin Huolissaan koko pakkausoperaation aikana, ja edelleen myös tavaroiden purkaminen oli myös Hyvin Huolestuttavaa. Josko hänet vaikka unohdetaan pakata mukaan! Ensimmäinen viikko uudessa kodissa oli Nopasta lenkkej...

Marraskuun viimeisenä maanantaina hiukan jännityksensekaisin tuntein taas Lahteen. Ärsytti vähän jo valmiiksi: mitä jos me ei päästä ollenkaan treenaamaan, vaan kaikki aika menee käytösharjoituksiin. Tottahan käyttäytyminen on tärkeää, mutta luulin, että ollaan jo päästy siitä eteenpäin ja siirrytty treenaamaan lajitaitoja... Mutta annas olla! Noppa porskutti kuin vanha tekijä, ilman mitään näkyvää muistijälkeä edelliskerran toilailuista. Kävi nuuskimassa O:n taskuja ja vähän yritti aloittaa murmuttamisen, mutta palautin tyypin maan pinnalle ja muistutin, minkä takia oltiin paikalle tultu. Sitten kaikki sujui kuin leikki. Ruutu ja nouto sujuivat tosi mallikkaasti. Noppa alkaa hiffata ruudun idean ja juoksee sinne pitkästäkin matkasta. Nouto on ihan älyttömän hienossa jamassa - vielä kun opettelen itse heittämään... :D Uutena asiana merkin kierto. Todettiin, että ei käytetä samaa käskyä kuin agin takaakierrossa ja että palkkaan tästä liikkeestä namilla, jotta kierrokset ei nou...

On ollut vähän kaikenlaista puuhaa tässä. Suurimpana puuhana on muutto - sunnuntaina postinumero vaihtuu, mutta Helsingin rajojen sisällä pysytään edelleen. Noppa on ollut surkimusten surkimus tässä pakkaustouhujen keskellä. Se seuraa hyvin huolestuneena koko ajan kasvavia laatikko- ja jätesäkkipinoja ja miettii varmaan, josko hänet unohdetaan kokonaan matkasta. Ei huolta Böbi, sinun eloa ja oloa uudessa kodissa on mietitty ihan yhtä kovasti kuin meidän ihmistenkin! :) Viikko sitten käytiin shelttiporukalla Hyvinkään koirauimalassa. Kiva oli Nopasta uiskennella vähän isommassa paljussa! Pari kertaa ollaan käyty agilityrallaamassakin. Viime kerralla tehtiin neljä erilaista hypyistä ja putkista muodostunutta rataa - samat esteet, mutta eri järjestyksessä. Muistin tasan ensimmäisen radan, kolmella seuraavalla piti ekalla yrittämällä pysähtyä lukemaan karttaa :D Ekaa kertaa mun agilityuran aikana oli treeni rankka myös ohjaajalle: kun seuraavana aamuna kömmin kohti Messukes...

Selma 10,5 vuotta, Noppa 3,5 vuotta, Ainu 5,5 kuukautta ja Siiri 13,5 vuotta Viime viikonloppuna pitkäaikainen toive toteutui, ja päästiin ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun käymään landella moikkaamassa etälaumaa. Ainu-vainukoira oli hujahtanut jalkaeläimeksi, Selman iloksi pihan ympärille oli vihdoin ilmestynyt aita, ja Siiri oli lumien tultua nuortunut useamman vuoden. Ainulla on ikää lähes puoli vuotta. Siitä on tullut tosi kauniin tumman mahongin värinen tyttö, jonka vaaleat villit silmät hätkähdyttävät joka kerta. Se on venähtänyt korkeutta, mutta ei ole paljoa Noppaa korkeampi, eli jäänee jonkin verran ässätyttöjä matalammaksi tyypiksi. Toisaalta tassut ovat edelleen aika jykevää tekoa, joka kielisi mahdollisesta korkeuden kasvusta vielä. Saa nähdä, mitä aika tekee Aippulaiselle.  Ikuisuusprojekti -kotipihan aitaaminen- oli vihdoin saanut syyslomalla tulta siipien alle, ja aita oli valmistunut (eihän siinä talossa ole koirien kanssa elettykään kuin 20 vuotta...

Maanantaina Lahteen lähteminen tuntui melkein ylivoimaiselta. Rankan viikonlopun jälkeen pitkä ja fyysisesti rankka työpäivä, ja kotona oli ruhtinaalliset 20 minuuttia syödä jotain lämmintä, pakata treenikamppeet mukaan ja suoriutua ulos odottamaan Karitaa ja Flingaa. Automatkalla pimeyden halki mutustettin lakuja minkä ehdittiin, aikomuksena nostaa verensokeria niin korkealle, että pysyttäisiin hereillä kotiin asti. Lahdessa hallin pihalla oli pimeää ja kylmää ja yhyy. Onneksi ne treenit alkoivat siitä sitten sujua. Hallissa tuntui lämpimämmältä kuin edellisellä kerralla, ja me oltiin Nopan kanssa treenivuorossa ekoina. Ja mulla oli paljon taitavampi koira kuin kaksi viikkoa aikaisemmin! Ensin tsekki seuraamisen ja perusasennon suhteen: nyt on paikka oikea, jes! Laajalla ympyrällä kokeilin lisätä seuraamiseen vauhtia ja kappas - seuraamisesta tuli aiempaa puhtaampaa, kun vauhti oli niin reipas, että Noppa pääsi ravaamaan. Eipäs siis hissutella ollenkaan! Tästä eteenpäin jatketaan ...

Ihmekoirilla oli jo maaliskuussa ihan huikea postaus hihnanpäänsä roturyhmäsuosikeista, ja kovasti uhosin vastaavan postauksen tekeväni itsekin. Nyt siis vihdoin perjantai-illan huumaa ja höpöhöpöjuttuja koirarotujen parissa! Mikä rotu viehättää mistäkin FCI:n roturyhmästä kaikkein eniten?   Kuva: Sara FCI 1: Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Ykkösryhmästä kuka muu muka kuin shelttikoira shelttiäinen, shetlantilainen lammaspaimen. Olisi varmaankin rikos vastata tähän jotain muuta kuin oma rotu? Sheltin lisäksi ykkösryhmästä löytyy pari muutakin mua kovasti kiinnostavaa rotua: welsh corgi pembroke (puhtaasti ulkonäkösyistä, I know) ja mudi (koska tunnen pari niin hyvää mudikakaraa). Tottahan itseään kunnioittavan koiraharrastajan pitäisi nimetä tästä porukasta myös se b-o-r-t-s-u, mutta emmä taida olla bortsuihminen. Liian laiska sellaiseksi. FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Mun elämän ek...

Tänään aloitettiin Lahdessa Oili Huotarin tokokurssi. Pikaisesti muutamia tämän illan asioita itselle muistiin: Nopalla on hieno, hieno tekemisen meininki ja draivi. Se tekee hommia tosissaan hyvällä asenteella. Seuraamisessa se haukkuu, koska se on epävarma siitä, mitä siltä vaaditaan. Meille tutuissa treeniympäristöissä (ulko-olosuhteet ja koti) haukkumista ei ilmene, koska ympäristö on tuttu ja turvallinen, mutta uudessa ja vieraassa halliympäristössä Nopan epävarmuus näkyy. Oon opettanut perusasennon sille alusta alkaen vähän liian eteen. Tämä + seuraamisen epävarmuus saavat aikaan seilaamista seuraamispaikassa. Noppa on oppinut, että seuraamisessa katsotaan mamman pärstää --> edistäminen ja pakan leviäminen. Ollaan siis kaiken kaikkiaan edetty seuraamisen suhteen liian nopeasti (klassinen virhe...). Back to basics: perusasennon oikea paikka namittamalla ja kehumalla paljon oikeassa paikassa. Nami kulkee hissillä housunsaumaa pitkin Nopan suuhun, eli en itse kurkota ...

Noppa on ihan hirvittävän mukava koira. Nyt, sen ollessa 3½-vuotias (!!!!), se on vihdoin ihan huikeaa seuraa. Jos vielä vuosi-pari sitten haaveilin mustavalkoisista shelttirukkasista useamman kerran viikossa, olen nykyään päivittäin äärettömän iloinen pikkumustan olemassaolosta ja sen hienosta käytöksestä. Vihdoin mulla on käsissäni sellainen koira, josta neljä vuotta sitten haaveilin, kun shelttiä päässäni pyörittelin. Noppa on kaikkea sitä, ja vielä paljon enemmänkin. Vihdoin oon myös itse kasvanut koiranomistajana Nopan tasolle ja oppinut olemaan sen kanssa. Meillä synkkaa nykyään tosi mukavasti. Lauantain agilitytreeneissä tehtiin meidän elämän pisintä rataa ikinä: Koiviksen episrata elokuulta Meillä oli taas pari viikkoa treenitaukoa takana, mikä vielä joskus on tarkoittanut reikäpäänä kaahottavaa ja kiljuvaa shetlanninhuutajakoiraa, mutta ehei enää. Noppa pysyi radan messissä alusta loppuun saakka, sillä oli ihan sairaan hauskaa. Ainut, joka töppäili, olin minä...

Keskiviikkona käytiin tokoepiksissä Lahdessa Oili Huotarin tuomaroitavana. Halusin kertaalleen kokeilla, miten meillä molemmilla Nopan kanssa kestää pakka kasassa kokonaisen koesuorituksen aikana. Hyvin kesti, Noppa sai 176,5 pistettä ja oli neljästä alokasluokan epistelijästä eka. Hieno mies :) Paikalla makaaminen 1 minutti Noppa makasi rivin reunimmaisena toisella puolellaan porokoirauros ja toisella puolella sermi, jonka takana rakennettiin agilityrataa. Meni ensimmäisestä käskystä maahan, eikä reagoinut muiden käskytyksiin. Katseli rauhallisesti mutta valppaasti ympärilleen, mutta ei näyttänyt siltä, että singahtaisi ylös. Mun takaa juoksi jossain vaiheessa joku, ja sitä Noppa katsoi tosi skarppina, mutta pysyi! Takaisin perusasentoon Noppa nousi rivin viimeisenä, ja vähän yllättäen ei reagoinut toisten sivu-käskyihin mitenkään. Paikkiksesta siis täysin ansaitusti 10 . Estehyppy Ei niin mitään ongelmaa. Arvostelupaperissa lukee "siisti odotus, nätisti sivulle (pieni ta...

Eilen elokuuta sanoin, tänään kuvien muodossa. Huraa! Erkkarikokouksessa Noppa ja uusi tyttöystävä Demi Edellisessä postauksessa unohtui kertoa, että käytiinhän me myös kanttarelliretkellä Sipoonkorvessa! Retkiseurana meillä oli työkaverini K ja Flinga-mudi. Kerrankin Nopalle olisi ollut nopeaa juoksuseuraa, mutta Flinkku ei ollutkaan Nopasta yhtään kiva, kun se oli samanlainen päällepäsmäri kuin Noppa itse :D Saatiin myös saalista!! Kyläluuta-Hamlet aamulenkkiseurana :) Sysmän reissulla päästiin metsään, parasta! Siellä paistettiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Nopasta tärkeä juttu. Ja Sysmän reissun päätarkoitus: morottaa kavereiden Jedi-pentua. Noppa ja Jedi kirmasivat mm. vesileikkien parissa. Ja elokuussakin tietysti sitä tavallista arkea: metsäretkiä jo syksyisessä metsässä... ...ja aikaisia aamulenkkejä, jolloin ainoastaan Noppaa naurattaa :D <3 Jokohan me nyt ollaan taas ajan tasalla kuulumisten suhteen?