Toista kertaa Oilin opissa
Maanantaina Lahteen lähteminen tuntui melkein ylivoimaiselta. Rankan viikonlopun jälkeen pitkä ja fyysisesti rankka työpäivä, ja kotona oli ruhtinaalliset 20 minuuttia syödä jotain lämmintä, pakata treenikamppeet mukaan ja suoriutua ulos odottamaan Karitaa ja Flingaa. Automatkalla pimeyden halki mutustettin lakuja minkä ehdittiin, aikomuksena nostaa verensokeria niin korkealle, että pysyttäisiin hereillä kotiin asti. Lahdessa hallin pihalla oli pimeää ja kylmää ja yhyy.
Onneksi ne treenit alkoivat siitä sitten sujua. Hallissa tuntui lämpimämmältä kuin edellisellä kerralla, ja me oltiin Nopan kanssa treenivuorossa ekoina. Ja mulla oli paljon taitavampi koira kuin kaksi viikkoa aikaisemmin!
Ensin tsekki seuraamisen ja perusasennon suhteen: nyt on paikka oikea, jes! Laajalla ympyrällä kokeilin lisätä seuraamiseen vauhtia ja kappas - seuraamisesta tuli aiempaa puhtaampaa, kun vauhti oli niin reipas, että Noppa pääsi ravaamaan. Eipäs siis hissutella ollenkaan! Tästä eteenpäin jatketaan häivyttämällä kättä pikkuhiljaa.
Sitten ruutua, jonka treenaamista "aikuisten oikeesti" ruvettiin puuhaamaan. Ensin vauhdikasta ruutuun menoa ja siellä leikkimistä --> tähän ei jatkossa(kaan) namipalkkaa, ettei koira ryhdy nenällään metsästämään olemattomia nameja myöhemminkään. Sitten ruudun oikeaa paikkaa (koko koira ruudun keskilinjan takana, jottei pikkuinen eteenpäin hilaaminenkaan haittaa). Näitä jatketaan kotonakin.
Lopuksi vielä kapulan pitoa, kun aikaa jäi. "Tää on mun mielestä meillä aika hyvin hanskassa, ei sen suurempia ongelmia." Ja pyh, tässäpä niitä ongelmia vasta onkin. Oon itse tietämättömyyttäni ja ajattelemattomuuttani opettanut Nopan siihen, että suuta lähestyvät kädet tarkoittavat sitä, että kapulasta on lupa päästää irti. Nyt ruvetaan vahvistamaan Nopan pitoa käsihäiriöllä ja vapauttamaan se aina ilman käsiä. Ni!
Videolla meidän puuhia treeneistä - kiitos kuvaamisesta Heidi! Videolla asiat vähän eri järjestyksessä, hups. Mutta oli muuten astetta virkeämpi fiilis kotimatkalla! :)
Onneksi ne treenit alkoivat siitä sitten sujua. Hallissa tuntui lämpimämmältä kuin edellisellä kerralla, ja me oltiin Nopan kanssa treenivuorossa ekoina. Ja mulla oli paljon taitavampi koira kuin kaksi viikkoa aikaisemmin!
Ensin tsekki seuraamisen ja perusasennon suhteen: nyt on paikka oikea, jes! Laajalla ympyrällä kokeilin lisätä seuraamiseen vauhtia ja kappas - seuraamisesta tuli aiempaa puhtaampaa, kun vauhti oli niin reipas, että Noppa pääsi ravaamaan. Eipäs siis hissutella ollenkaan! Tästä eteenpäin jatketaan häivyttämällä kättä pikkuhiljaa.
Sitten ruutua, jonka treenaamista "aikuisten oikeesti" ruvettiin puuhaamaan. Ensin vauhdikasta ruutuun menoa ja siellä leikkimistä --> tähän ei jatkossa(kaan) namipalkkaa, ettei koira ryhdy nenällään metsästämään olemattomia nameja myöhemminkään. Sitten ruudun oikeaa paikkaa (koko koira ruudun keskilinjan takana, jottei pikkuinen eteenpäin hilaaminenkaan haittaa). Näitä jatketaan kotonakin.
Lopuksi vielä kapulan pitoa, kun aikaa jäi. "Tää on mun mielestä meillä aika hyvin hanskassa, ei sen suurempia ongelmia." Ja pyh, tässäpä niitä ongelmia vasta onkin. Oon itse tietämättömyyttäni ja ajattelemattomuuttani opettanut Nopan siihen, että suuta lähestyvät kädet tarkoittavat sitä, että kapulasta on lupa päästää irti. Nyt ruvetaan vahvistamaan Nopan pitoa käsihäiriöllä ja vapauttamaan se aina ilman käsiä. Ni!
Videolla meidän puuhia treeneistä - kiitos kuvaamisesta Heidi! Videolla asiat vähän eri järjestyksessä, hups. Mutta oli muuten astetta virkeämpi fiilis kotimatkalla! :)
Olipa kiva nähdä videota ja iloinen ja reipas Noppa! :)
VastaaPoistaMahtava tokokoiruli Noppa! <3
VastaaPoista