Kun koira tuli kotiin

  Aamu alkoi leikkitreffeillä pikkuruisen  Norriksen kanssa. Norris on 15 viikkoa vanha shelttieläin ja asuu meidän lähistöllä yhdessä kolmevuotiaan isosiskonsa Lilon kanssa.  Tosi hienosti Noppa oli pikkukoiran kanssa! Ei yhtään alistamista, nylkyttämistä (mitä se vielä muutama kuukausi sitten olisi ihan hyvin voinut tehdä...) tai muuta ilkeilyä. Vain sulassa sovussa ruohon syömistä, ilohepulispurtteja ja kuonolla tökkimistä. Leikkituokio päättyi vaan vähän ikävästi, kun leikkiniityn ohi ajeli mopo. En olisi ikinäikinäikinä sopinut treffejä tuohon paikkaan, jos olisin tiennyt, että tuossa viereisellä kävelytiellä saa mopotkin ajaa. Onneksi mopopoika hoksasi pysähtyä Noppiksen ampaistua perään, muuten olisi koira pinkonut perässä vaikka kuinka kauas. Asiaankuuluvasti Noppa ei myöskään antanut heti kiinni, liekö ollut vähän nolostunut tempustaan, vaan kävi ensin rähisemässä hihnassa olleelle isolle koiralle (...) ja luimistellen tuli sitten luo....

Viikko sitten elettiin normaalia elämää. HSKP:n mätsäristä ei mainittavaa menestystä herunut, vaikka liikkeet sujuivatkin mallikkaasti. Pöytä oli liian jännä, jälleen kerran, ja syli vaikutti turvallisemmalta. Viime sunnuntaina käytiin iltaleikeillä Paavon ja Sannin huudeilla, pojat rakastivat toisiaan taas ihan hirveen hurjasti. Sanniakin toki rakastetaan, kuinkas muuten. Maanantaista alkaen ollaan kuitenkin Nopan kanssa opeteltu elämään ilman perheen toista ihmisjäsentä. Onnettomuudet kun tapaavat sattua noin vain, yllättäin. Ne myös ilmoittavat itsestään yhtäkkisesti, kesken onnellisen vapaapäivän vieton. Mutta Jaakko on yhä olemassa, ja se on pääasia. Parantelee nyt itseään sairaalassa niin kauan kuin tarvis on, kyllä me Nopan kanssa arki pyöritetään. Kulunut viikko on kaikesta väkisinkin viljellystä optimistisuudesta huolimatta ollut yhtä päänsisäistä kaaosta ja reissumiehen elämää. Noppa on nukkunut kokonaista kaksi yötä kotona, muuten erinäisissä kyläpaikoissa. ...

Elokuun alkupuolella ollaan... * tavattu pitkästä aikaa Sannia ja Paavoa Haltialan merkeissä * etsitty uusia uiskentelupaikkoja Keravanjoesta (opin vihdoin, mikä on Vantaan- ja mikä Keravanjoki!) * tehty reissu Jakikseen Saran ja Hamppaleenan kanssa * oltu Hampulle isäntinä yhden yön ajan * jännätty agilityn PM-kisoja * ihmetelty Messukeskuksessa World Dog Showta * opiskeltu uusia juttuja tokon ja temppuilun saralla Paljon on ehditty, vaikka elokuu ei ole edes puolessakaan vielä! Ihan kaikkiin juttuihin Nobikaan ei sentäs ole mukaan päässyt: WDS:ssa pyörittiin kaksin Saanan kanssa, ostettiin vaikka ja sun mitä ja oltiin mukana ESSien ständihommissa. Noppa odotteli kotona ja oli vallan onnellinen runsaista tuliaisistaan. Ei Noppa sitäkään tainnut tajuta, miten innoissaan ja pakkomielteisesti omistaja päivitti facebookissa Suomen Agilityliiton sivua ja odotti kuumeisesti PM-kisojen tulosraportteja. Mutta muuten on Noppiskin ollut vahvasti messissä mukana! ...