Kun koira tuli kotiin

Rakas rakas rakas Noppa täytti 27.2. jo kuusi vuotta! Meidän pieni eskarilainen! Noppa on rakas, pehmeä, älykäs, lempeä, kainaloonkäpertyvä, pussaileva, iloinen. Se on muotoutunut vuosien saatossa omaan käteen sopivaksi tyypiksi, joka lukee ajatuksia ja elää täysillä. Se ei ole helpoin kaveri, mutta kun haasteet on hyväksynyt ja oppinut elämään niiden kanssa, niin arki ja juhla sujuvat hienosti. Noppa rakastaa paitsi laumaansa, myös ruokaa yli kaiken. Siitä on kuoriutumassa pikkuinen porsas, jolla ei ole käytöstapoja, kun puhutaan ruuasta. Viimeksi tänään se karkasi avonaiselle ruokasäkille lappamaan nappuloita ääntä kohti niin, että korvatkin lukkiutuivat. Muutama viikko sitten se varasi pöydältä kanankoiven. Paljon onnea, ikioma supersankarini Noppa Hoppa Norpatti Höbyliböö-Pöppis! <3

Sitten edellisen kirjoituksen Nutulle on tapahtunut vaikka mitä jänniä juttuja ekaa kertaa sen pienen elämän aikana! Eka rokotus ei pikkuneitiä juuri hetkauttanut. Hän halusi itse kävellä kotoa Mevettiin ja takaisin, odotusaulan lattialla hän hengaili lunkisti ja eläinlääkärin pöydällä pönötti kuin vanha tekijä ja popsi herkkuja. Rokotuksen jälkeen pussasi lääkäriä. Rokotuksen jälkeen käytiin kotona nukkumassa pikapäikkärit ja suunnattiin Nutun ekalle junamatkalle keskustaan. Siellä suuntana oli Stockmann ja Mustin ja Mirrin Trimmis, jossa Nuttu pääsi vieraan ihmisen käsiteltäväksi ja kopeloitavaksi. Vähän pentuhaituvia harjailtiin ja kynnet leikattiin, ja pientä vastaanpyristelyä lukuunottamatta Nuttu oli käsittelyssä oikein nätisti. Kotiin huristettiin bussilla, jossa nukkumapaikaksi oli ihan pakko saada viereisellä penkillä lojunut reppu. Sisarustreffit eivät kuulu ekoihin kertoihin, kun siskojen ja veljen kanssa on tullut jo pariinkin otteeseen leikittyä. Mutta tämä ...

Sitten viime kirjoituksen on puuhattu taas kaikenlaista mukavaa. Isoimpana ja mukavimpana juttuna toki se, että nyt Noppa jo tykkää Nutusta! <3 Heillä on pitkin päivää, erityisesti iltaisin ja aamuisin, kunnon leikit käynnissä, ja väsyneinä voivat hyvin nukkua vieretysten. Parhautta! Nuttu täyttää huomenna 11 viikkoa. Kasvugalleriasta löytyy dokumentoituna Nutuskiinan kasvua. Tällä hetkellä se vetelee huimassa 24 cm ja 2,3 kg mitoissa, mikä vastaa n. 8,5 viikkoista Noppaa. Saapa nähdä, minkä kokoinen tyyppi Nutusta oikein tulee! Ruoka on kumminkin Nutusta hyvää, erityisesti liha, jota se pistelisi poskeensa vaikka kuinka. Pelkkää nappulaakin on kuitenkin tässä elämässä luvassa, joten sitäkin opetellaan syömään yhtä suurella ruokahalulla. Viikko sitten maanantaina tavattiin Nutun kanssa Hertta- ja Tiuhti-siskoja, ja perjantaina Tiinan voimaeläintä, anteeksi siis Voima-nimistä lappalaispojua. Voima on Nuttua pari viikkoa nuorempi, mutta painaa jo melkein puolet enemmän kuin ...

Leikkilassie, korvahönö, hapsiainen Noppa-poju täytti eilen maanantaina kokonaiset neljä vuotta! Iso mies jo, ihan aikuinen koira. Aikamoista. Kuten kuvioon sopii, Noppa tietenkin biletti kokonaiset kaksi päivää. Sunnuntaina kylässä kävivät Hugo ja Hamlet. Tarjolla oli kaurapuuro-kalkkunakakkua possunsuoli-kynttilöillä varustettuna (ks. kuva). H&H lahjoivat Noppaa vihreällä sammakkolelulla, jonka toinen silmä lähti jo irti. Oikeana synttäripäivänä bileet vain jatkuivat! Kotona Noppa sai herkutella pupunkorvalla ja treenata kurre-temppua, ja iltaa jatkettiin vuorostaan Hampun ja Hugon luona. Siellä Noppa paitsi toimitti virkaansa leikkisetänä, myös kertoi Hugolle, että raollaan olevasta ulko-ovesta voi hyvin mennä ulos (ei hätää, sankarit olivat kateissa ehkä 10 sekuntia), ja tuhosi lukemattoman määrän cavapoikien puruluita. Kunnon aikuisbileet siis! Ylläolevassa kuvassa Noppa esittelee silmiään. Eiku siis toista synttärilahjaansa, superkestävää Bumia . Se on vielä ehjä!...

Noppa-Hoppa Nopandeerus, Snobi-poika Norpatti, juhli 27.2. kolmeveesynttäreitään. Pienestä miehestä on tullut aikuinen jätkänpätkä. Nopan juhlapäivä sujui "rattoisasti" 13 tunnin ajomatkalla Lappeenrannasta Äkäslompoloon, jossa vietimme viikon hiihtolomatunnelmissa. Kolmessa vuodessa Nopassa on tapahtunut isoja muutoksia, samoin kuin mussa itsessäni ja meidän välisessä suhteessa. Vihdoin tuntuu siltä, että meillä on asiat kondiksessa. Noppa luottaa muhun ja mä luotan siihen, ainakin pääsääntöisesti. Meillä on kivaa yhdessä. Joten onnea rakas minimies, pikkumusta mönkiäinen, suukkosuinen silkkikorva, popcorninseisoja ja hymypoika! <3 Olet meille mahdottoman rakas.

Viime sunnuntaina tuli kaksi vuotta siitä, kun haettiin Noppa-apina kotiin. Se oli hyvin pieni mies silloin! <3 Olennaiset valmiina -vain kuppien tyhjentäjä puuttui. Ja sieltä se tuli! Oli hiukan epäilyttävää toimintaa Nopasta tuo ulkoilu. Oma rakas sohvanvieruspaikka löytyi kumminkin jo heti.

Noppa-Hoppanen, toveri, totinen miekkonen, puuhkahäntä, nenäkäs pikkupomo, raukea kainaloinen, salamana kiitävä ulkoilija, ilomies, huolimies, rakkauskoira. Jo kaksi vuotta on Noppa ollut maailmaa ihmettelemässä. Kohti uusia, entistäkin parempia vuosia, pikkuinen musta koirani! Mennään yhdessä, ollaan yhdessä, tehdään yhdessä. Olet tärkeistä tärkein häntäheikki, hännystelijä, pehmeä lohtukoira. Onnea Noppa + muut kääpiöt (Paavo, Mysi, Luka, Nefer, Dali ja Wii)!

Koneen uumenista tuli vastaan kaksi Saran elokuussa ottamaa kuvaa Nopasta. Herra Puolitoistavuotias on mun mielestä kovin komea!

© Sara Eilen kävivät Juho, Sara ja Hamlet juhlistamassa Noppiaisen synttäripäivää tortillojen, laskiaispullien, koirien synttärikakun ja koirapuistoilun merkeissä. Tavattiin puistossa pitkästä aikaa valkkarityttö Lumi, joka oli sitten viime kerran kasvanut isoksi viisikuiseksi typykäksi. Joulukuussa pikkuruisen Lumin (joka oli 11-viikkoisena Nopan kokoluokkaa) ja Nopan leikit sujuivat mainiosti, samoin kävi nytkin. Olipa kiva, että kerrankin saatiin puistoilla ilman Nopan selkäänhyppimisyrityksiä! :) © Sara Ja tottakai koiruuksille oli synttärikakkuakin tarjolla. Sorruin ostamaan K-kaupasta Cesarin märkäruoka-annoksen (olikohan kalkkunaa ja vasikkaa tms.), joka luonnollisesti koristeltiin yhdellä nakilla (ja tortilloista ylijääneellä juustoraasteella). Molemmille koiruuksille tuntui maistuvan! © Sara Ps. Suunnatkaahan kohti shelttijätkä-Atlaksen blogia ja siellä odottavaa keväistä arvontaa ! :)

Vuosi sitten hiihtolomailin Äkäslompolossa, kun kasvattaja laittoi viestin seitsemän shelttinyytin syntymästä. Siitä alkoi kuumeistakin kuumeisempi odotus. Vierailimme Pilvimarjalassa pariinkin otteeseen, ja lopulta huhtikuun puolenvälin tienoilla lähdimme sieltä Noppa mukanamme. Pentutestin (tulokset täällä ) mukaan uusi koiramme oli tasapainoinen, hiukan arka mutta kuitenkin reipas kaveri. Hiukan arka oli aluksi vähän alakanttiin osuva ilmaus, sillä Noppaa jänskätti aluksi vähän kaikki. Nopeasti se kuitenkin alkoi rohkaistua, ja hyvin pian viipotti menemään kovaa kyytiä. Viikon verran meillä oltuaan se esimerkiksi oli sitä mieltä, että lähimetsiköstä löytyvien tupakantumppien kohdalla ainut oikea toimintamalli on napata tumppi suuhun ja juosta karkuun niin kovaa kuin käpälistä lähtee. Vieraat ihmiset olivat kuitenkin pitkään tosi arveluttavia, eikä Noppa vieläkään rakasta sitä, että joku vieras tulee silittämään. Nykyään jos vieras osaa puhua koiraa, Noppa antaa kyllä rapsutella,...

11-kuinen Nopandeerus: 40 cm ja 6,8 kg. Maanantaina Nopan ikämittarin viisari heilahti taas yhden pykälän eteenpäin, kun 11 kuukauden ikä täyttyi. Tänään ehdittiin ottaa virallinen posekuva (lupaan, että kuukauden kuluttua vastaava kuva otetaan huomattavasti huolellisemmin ja kauniimmassa miljöössä...) ja suorittaa kuukausittaiset mittaukset (jotka kyllä jäivät esim. viime kuussa väliin, hups). Korkeutta ei Noppa selvästikään enää kasva: 40 cm on ja pysyy. Sen sijaan paino oli pudonnut kahden kuukauden takaisesta peräti 400 grammaa. Mitään erityisiä muutoksia ruokinnassa ei tänä aikana olla tehty, joten minkäköhän piikkiin tämä laihtuminen pistettäisiin... Varmasti ainakin talvi ja kylmyys vaikuttavat asiaan. Lisätään siis ruokamäärää hitusen! Noppa syö edelleen 50/50-mallin mukaisesti. Yleensä aamuruoka koostuu lihasta ja iltaruoka nappuloista. Lihoista ollaan syötetty sikaa, nautaa, kalkkunaa ja lohta sekä broilerin sydäntä, jonka lasken mieluummin lihaksi kuin sisäelimek...

Vuosi 2013 oli meille odottamisen, jännityksen ja uuden opettelun vuosi. Edellisen vuoden viimeisinä päivinä teimme päätöksen siitä, että nyt meille oikeasti on uusi karvainen perheenjäsen tosi tervetullut. Siitä alkoi kuumeinen kasvattajiin tutustuminen, sheltteihin perehtyminen ja ihan konkreettinen koirasta haaveilu. Helmikuun lopussa Sirpa-kasvis laittoi tekstarin Äkäslompolon komeisiin maisemiin: nyt ne on syntyneet! Palmusunnuntaina kaarsimme ensimmäistä kertaa Pilvimarjalan pihaan katsomaan pieniä pennunpalleroita. Ne oli aika söpösiä <3 Pikkujätkä viikon vanhana © Sirpa Kaksiviikkoinen kääpiölauma © Sirpa Maanantaina 15.4. kävimme uudelleen moikkaamassa jo aika kovasti kasvanutta pentulaumaa. Silloin sovittiin siitä, koska Noppa haetaan kotiin. Ja voihan nenä, saimme luvan hakea sen jo saman viikon perjantaina, 19.4. Iik! Noppis ekoja päiviä omassa kodissa Alkukankeuksien (arkuus ja syömättömyys) selvittyä pentuarki lähti toden teolla rullaamaan kaikkine iha...