Kun koira tuli kotiin

Tuli Selman, peikkokoiran, metsänhengen, hapsukorvaisen tiitiäisen aika lähteä samoamaan ikuisia metsäpolkuja. Hei hei, sinä kaunissilmäinen oman tiesi kulkija. Olit ja olet sanomattoman rakas. Sinä elit huomaamattomana kanssakulkijana koko pitkän elämäsi. Rakastit omaa rauhaa ja seurailit mielelläsi muiden touhuja kauempaa. Kuitenkin ilahduit valtavasti aina, kun sait rapsutuksia ja huomiota. Mitä vanhemmaksi tulit, sitä läheisyydenkipeämpi sinusta tuli. Hakeuduit koko ajan enemmän ja enemmän ihmisten seuraan. Kestit laumaasi tulleet uudet koirat urheasti, ja Ainun kanssa ystävystyit kunnolla. Rakastit ruokaa ja ulkona olemista, ja päiviesi kohokohtia olivat ne hetket, kun pääsit rähjäämään naapurin koiralle. Niin teit vielä viimeisenä päivänäsikin. (C): Marja Koskio Sinun lempeässä ja rauhallisessa seurassasi oli hyvä olla ja harrastaa. Mätsäri- ja näyttelykehissä taisi tosin olla sinun mielestäsi tylsää, tokotreeneissä yritit innokkaasti, ja opin iloitsemaan kan...

Valtakunnallista Koiranpäivää vietetään 24.4.. Tätä Kennelliiton lanseeraamaa päivää on juhlittu jo vuodesta 2007, ja joka vuosi päivään on liittynyt jokin teema. Tänä vuonna teemana on koiran tarina.  Kennelliiton sivuilla tämän vuoden teemaa kuvataan näin: " Miten sinä valmistauduit koiran tuloon? Mitä ajattelit nähdessäsi oman pentusi ensimmäisen kerran? Millaista arkenne on nykyään? Miten koira on muuttanut elämääsi?" Koiranpäivän teeman innoittamana vuorossa nyt katsaus elämäni koiriin, myös niihin ennen shelttejä olleisiin :) ELLA   Ella oli perheemme ensimmäinen koira. Se oli rodultaan hovawart ja se tuli meille sinä kesänä, kun täytin viisi vuotta. Ella oli pienen ihmisen ensimmäinen kosketus koiriin, ja voi hitsi miten pysyvän jäljen se jättikään. Junnuikäisenä Ellan lempipuuhia oli juosta pitkin pihaa minun tai siskoni rukkanen hampaissaan; yhtä lailla se tosin malttoi leikkiä meidän kanssa hiekkalaatikolla. Isokokoisena koirana se oli juuri sopiva osal...

Nuttu juhli perjantaina 27.4. ensimmäistä synttäripäiväänsä. Tylsä päivä taisi olla, kun isäntäväki oli töissä, eikä Nötöä viihdyttämässä, mutta onneksi loppuviikonlopuksi hän pääsi poikakaverinsa Leevin & Luka-herran luo yökyläilemään. Sunnuntai-iltana kotiin hakiessa oikein näki, että oli ollut hauskaa. Naama oli sellaisessa virneessä, ettei tosikaan, ja väsymys oli melkoinen. Vuoden ikäinen Nuttunen on 33 senttiä ja 5,5 kiloa täyttä kultaa. Ihan viimeisen parin kuukauden aikana, juoksujen alkamisen jälkeen Nuttu on selvästi aikuistunut ja saanut massaa kilon verran. Hoikka se on edelleen, mutta ei enää pentumaisen hontelo. Nuttu on hassunhauska ilopilleri, jolle aurinko paistaa pääsääntöisesti aina. Se on tyytyväinen kaikkeen, mitä ikinä tapahtuukaan. Juuri tänään, kun vetelehdin rankan työputken jälkeen sängyssä useamman tunnin, Nopan ja Nutun välinen ero tyytyväisyydessä tuli selvästi esiin. Siinä missä Noppa käpertyi jalkoihin ja tyytyi kohtaloonsa, että nyt vaan huila...

Ainu (ja kieli), Siiri ja Selma Vihdoin "lappalaisyhdyskunnalle", kuten Siirin kasvattaja osuvasti ilmaisi, omistettu kokonainen postaus! <3 Kevät on meidän perheessä varsinaista juhla-aikaa, kun kuukauden sisään vietetään kolmen koiran ja kahden ihmisen synttärijuhlia. Koiraosastosta kevään juhlaputken aloitti Selma , kun hän täytti 29.4. jo yksitoista vuotta ! Heti seuraavana päivänä, 30.4., vietettiin Siirin 14-vuotissynttäriä ! Hännänhuippuna perässä tulee pian myös Ainu , joka saavuttaa yhden vuoden virstanpylvään 13.5. Ainu ja Siiri Nyt on siis juhlittu jo mustia vappupalloja, Siiriä ja Selmaa, jotka alkavat olla jo todellista ikäneito-osastoa. Vanhan koiran kohdalla jokainen synttäripäivä tuntuu merkitykselliseltä, voihan se olla jo viimeinen kaikista. Siirin kohdalla olemme jo ainakin kerran arvelleet, ettei seuraavaa synttäripäivää/joulua/juhannusta/uuttavuotta tule, mutta niin vaan on mummokoira mennä porskuttanut! Tammikuussa 2016 olen näköjään...

Pääsiäiskuulumisia: kiirastorstain iltana junailtiin Nopan kanssa itsemme Lappeenrantaan. Junan lemmikkiosasto oli täpötäynnä, ja käytävällä seilasi pari isoa koiraa, jotka saivat tehdä ihan mitä halusivat. Siis ihan. Mitä. Halusivat. "Kivasti" molemmat koirat olivat meidän takana, ja vaikka ystävällisesti sanoin, ettei niitä saa päästää moikkaamaan, niin tottakai molemmat suorastaan vyöryivät Nopan luokse. Noppa tietysti irvisti ja ärähti (kai nyt, kun ahtaassa paikassa vieraat tunkevat naamalle; olin oikeastaan iloinen, miten iisisti se tilanteen otti!), minkä jälkeen sain paheksuvia katseita osakseni ja Noppa matkasi koko kaksituntisen matkan sylissä. Ja seilorikoirat jatkoivat seilaustaan :D  Kotikotona ehdittiin kolmen ja puolen päivän aikana tehdä monta pitkää metsälenkkiä, ja Noppa ja Ainu saivat rällätä niin paljon kuin ikinä jaksoivat. Selmakin osallistui leikkiin kiitettävän aktiivisesti (se kuulemma nykyään leikkii Aipin kanssa tosi paljon!). Noppa on vähä...

Selma 10,5 vuotta, Noppa 3,5 vuotta, Ainu 5,5 kuukautta ja Siiri 13,5 vuotta Viime viikonloppuna pitkäaikainen toive toteutui, ja päästiin ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun käymään landella moikkaamassa etälaumaa. Ainu-vainukoira oli hujahtanut jalkaeläimeksi, Selman iloksi pihan ympärille oli vihdoin ilmestynyt aita, ja Siiri oli lumien tultua nuortunut useamman vuoden. Ainulla on ikää lähes puoli vuotta. Siitä on tullut tosi kauniin tumman mahongin värinen tyttö, jonka vaaleat villit silmät hätkähdyttävät joka kerta. Se on venähtänyt korkeutta, mutta ei ole paljoa Noppaa korkeampi, eli jäänee jonkin verran ässätyttöjä matalammaksi tyypiksi. Toisaalta tassut ovat edelleen aika jykevää tekoa, joka kielisi mahdollisesta korkeuden kasvusta vielä. Saa nähdä, mitä aika tekee Aippulaiselle.  Ikuisuusprojekti -kotipihan aitaaminen- oli vihdoin saanut syyslomalla tulta siipien alle, ja aita oli valmistunut (eihän siinä talossa ole koirien kanssa elettykään kuin 20 vuotta...

Onni suosi, ja päästiin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna nauttimaan mökkitunnelmista. Iso ilonaihe oli, kun Noppa päätti vihdoin hyväksyä siskoni miesystävän osaksi laumaa. Parasta! :) Mökillä ei tehty mitään ihmeellistä. Uitiin, saunottiin, grillattiin, olla möllötettiin, ihasteltiin pentukoiraa, nukuttiin pitkään. Nopan ja Ainun ensikohtaaminen sujui ennalta-arvaamattomasti. Aippia jännitti, ja Noppaa ei kiinnostanut. (???!?!) Ekan mökkiviikonlopun aikana tyypit kuitenkin lähentyivät ja saatiin seurata livepainia ihan puolen metrin etäisyydeltä. Seuraavana viikonloppuna molemmat muistivat toisensa ja paini- ja juoksuhommia olisi tehty vaikka 24/7. Noppa osaa kyllä niin hienosti nämä pentujutut! Aina se on valmis leikkimään, mutta harvoin tekee itse aloitteen, eli antaa Ainun huilata jos se niin haluaa. Noppa leikkii nätisti, selvästi himmaillen, mutta Ainu ottaa homman ihan tosissaan. Nopan rohkaisemana myös Selma uskaltautui leikkihommiin ja innostui asiasta iha...

Huhtikuun kiireissä unohtui ihan päivittää etälauman synttärikuulumiset. Alkuviikko vietettiin kumminkin mökkimaisemissa, Siiri & Selma tokikin myös messissä, ja saatiin tyttösistä napsittua uunituoreita synttäripotretteja. (Älkää välittäkö taustan vaappuvasta Saimaasta - koirathan ne tässä on pääasia ;)) Tipitii-koira Siiri Liehkunen täytti vappuaattona 30.4.2016 jo 13 vuotta . Alkuvuoden terveyskuulumisiin ei ole juurikaan tullut lisättävää, eli meillä on ikäisekseen ihan superteräsmummo. Siiri rakastaa edelleen omaa ääntään ja ruokaa (en ole varma, kumpi on ykkösenä sen elämässä) ja jalka nousee lenkillä erityisesti silloin, kun Siiri saa olla vapaana. Ja melkein kaikki lenkit se lenkkeileekin ilman hihnaa. Supermummeli-Siiri! <3 Päivää Siiriä aikaisemmin eli 29.4.2016 vietti kymppisynttäreitään peikkokoira Selma Tiitiäinen. Selma on edelleen terve kuin pukki. Se elää omassa menninkäismaailmassaan tyytyväisenä ja ihmettelee maailman menoa. Selman...

Nimittäin kärryille kuulumisten päivityksessä. Sitten edellispostauksen ollaan ehditty zeneillä kertaalleen, aksailla kertaalleen ja viettää pitkä viikonloppu landellakin. Eräät meistä ottavat valokuvattavana olemisen hyvin vakavasti. Viime viikon zen-kerta oli oikeastaan terapiakerta mulle. Käveltiin kouluttajan kanssa lenkki, juttelin Nopasta ja lopuksi treenattiin sitä, että vieras ihminen tuli juttelemaan mulle. Treenipaikkana meillä oli Etelä-Haagan Shelli, jossa tohinaa ja porukkaa riitti tavallisena arki-iltanakin. Niin ja se terapeuttinen osuus: selvästikään en itse meinaa tajuta sitä työmäärää, mitä olen Nopan kanssa tehnyt. Olin taas kerran ihan hämmästynyt siitä, kun minulle sanottiin, että olen tehnyt hyvää työtä ja osaan toimia koirani kanssa luontevasti ja hyvin. Jäipä hyvä mieli, kunnon tsemppi pitkästä aikaa! Viikko sitten torstaina muistin ja ehdin pitkästä aikaa käydä Purinalla treenailemassa Nopsukan kanssa. Toinen sisäkentistä oli varattu, joten me suu...

Lokakuussa Nobin majatalon ovet ovat olleet avoinna. Ensin Paavo ja Sanni viihtyivät meillä yhden viikonlopun, sitten Siiri ja Selma kylästelivät heti seuraavalla viikolla kaksi yötä. Ja seuraavalla viikolla Hamlet ilahdutti meitä kokonaisen viikonlopun verran. Noppa on siis saanut leikkiä hyvää isäntää monen monta päivää! Iloista on se, että Noppa on nykyään oikeasti aika hyvä isäntä. Se ei ole Hampullekaan kyräillyt aikoihin. Siiriä piti ensimmäisenä iltana kiertää jonkin aikaa kuin kissa kuumaa puuroa, mutta nopeasti sekin meininki rauhoittui. Sannin ja Paavon kanssa nyt ei koskaan mitään ongelmaa ole ollutkaan. Oli niin ilahduttavaa saada maalaiskoirat pitkästä aikaa kyläilemään! <3 Hienosti molemmat mummelit osasivat täällä olla. Rappukäytävän ääniä ei kuulosteltu, yöt nukuttiin hyvin, lenkeillä ei kiljuttu vastaantuleville koirille kuin satunnaisesti. Selma-paralla meni niin lujaa, että jokaiselta lenkiltä se tuli sisälle alaleuka vaahdon peitossa. Hirvittävän ...

Käväistiin Nopan kanssa viiden päivän miniloma maalla. Teki niin hyvää meille molemmille! Ihan vähään aikaan mulla ei hihnan päässä ole jolkotellut niin rentoa kaveria, kuin tänään paluumatkalla Tikkurilan asemalla. Tällainen totaalimetsittyminen sopii näemmä niin koiralle kuin emännälleenkin. Lomapäivien aikana retkeiltiin metsässä, käytiin puolukassa (Noppakin oppi syömään niitä), mökkeiltiin, tehtiin juoksulenkkejä ja olla rentoiltiin vaan. Ei nähty yhden yhtä oman lauman ulkopuolista ihmistä, kuunneltiin hiljaisuutta ja rauhoituttiin. Yhtenä parhaimmista lomamuistoista mieleen jäi vajaan tunnin juoksulenkki metsittyneillä kärrypoluilla, Noppa viiletti koko matkan vapaana. Voi sitä hymyn määrää pienen mustan koiran kasvoilla! <3 Juoksulenkin varrelta. Metsän värit! <3