Mökkilife


Onni suosi, ja päästiin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna nauttimaan mökkitunnelmista. Iso ilonaihe oli, kun Noppa päätti vihdoin hyväksyä siskoni miesystävän osaksi laumaa. Parasta! :)

Mökillä ei tehty mitään ihmeellistä. Uitiin, saunottiin, grillattiin, olla möllötettiin, ihasteltiin pentukoiraa, nukuttiin pitkään.


Nopan ja Ainun ensikohtaaminen sujui ennalta-arvaamattomasti. Aippia jännitti, ja Noppaa ei kiinnostanut. (???!?!) Ekan mökkiviikonlopun aikana tyypit kuitenkin lähentyivät ja saatiin seurata livepainia ihan puolen metrin etäisyydeltä. Seuraavana viikonloppuna molemmat muistivat toisensa ja paini- ja juoksuhommia olisi tehty vaikka 24/7.

Noppa osaa kyllä niin hienosti nämä pentujutut! Aina se on valmis leikkimään, mutta harvoin tekee itse aloitteen, eli antaa Ainun huilata jos se niin haluaa. Noppa leikkii nätisti, selvästi himmaillen, mutta Ainu ottaa homman ihan tosissaan.


Nopan rohkaisemana myös Selma uskaltautui leikkihommiin ja innostui asiasta ihan tosissaan! Aiemmin Selma ei ole tajunnut, mitä Ainun kanssa pitää tehdä, ja Ainukin on ollut vielä vähän arkajalka Selman satunnaisille leikkiyrityksille. Selmalla kun on leikissään vain yksi vaihde, eli täysillä... :D Nyt Selmalla ja Ainulla kuitenkin meni leikit yksiin hienosti: Selma tajusi, mitä pennun kanssa kuuluu tehdä, ja Ainukaan ei vähästä säikähtänyt.

Ainu, Aikku-Vaikku Aippilainen, on osoittautunut tosi mainioksi vemmelsääreksi. Se on ihmisiä kohtaan ylitsevuotavan ystävällinen ja rakastaa kaikkia ja joka paikassa. Vieraista koirista ei ole vielä kokemusta Noppaa lukuunottamatta, mutta alkuarastelun jälkeen Aipista tuli varsin noppasosiaalinen tyyppi. Ainu on meidän perheen ensimmäinen lapinkoirapentu, joka on harrastanut tuhoamista; saa nähdä, selvitäänkö pelkillä lattialistoilla vai osuuko hampaisiin jotain kivempaa.


Aippi-koira oli joutunut alkuviikosta käymään eläinlääkärissä. Tyyppi on 10 viikon ikäinen ja sairastaa jo virtsatientulehdusta. Toivottavasti tämä ei enteile kivikkoista elämää terveyden suhteen! Eläinlääkärissäkin Ainu oli nuollut kaikki ihmiset ja painunut lopulta nukkumaan pöydän alle; ei siis  mikään heikkohermoinen tyttö tosiaankaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia