Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2013.

13 viikkoa

Kuva
13-viikkoispäivänä matkasimme tuttuun tapaan Malmin Mustiin&Mirriin punnitukseen. Tällä kertaa menomatka taitettiin bussilla, koska sitä tulee muuten käytettyä hieman junaa vähemmän. Tottunut bussimatkustaja(kin) Noppa kyllä on, ja tänään matka taittui erityisen sujuvasti, koska Noppa hoksasi ryhtyä katselemaan ikkunasta maisemia. Pää kääntyili kuin pienellä pöllöllä :) Kotimatkalla junassa konduktööri ihaili matkustaja-Noppaa, koska se otti homman niin lunkisti. Mutta siis se punnitusreissun tulos: painoa oli kertynyt 3800 grammaa (+200 g edellisviikosta), ja kotona saimme korkeudeksi mitattua 32 cm. Noppa on kasvanut melko tasaisesti 1-2 cm:n viikkovauhtia. Painon kertyminen on ollut vaihtelevampaa. Parhaimmillaan painoa on viikossa kertynyt 500 g, yleensä 200-300 g. Noppa 13 viikkoa! Eilen pääsimme pitkästä aikaa moikkaamaan pentuesisaruksiakin! Parit edelliset leikkitreffit olemmekin missanneet (kovasti oli yritystä mennä, mutta epäonnistuimme siinä molemmilla kerroill

Miniloma landella

Kuva
Oivoi, mä kyllä inhoan kaikenlaisia slangisanoihin vivahtaviakin sanoja. Nyt ihan viime aikoina olen kuitenkin alkanut puhua kodin ja kotikodin erottaakseni kodista ja landesta (koti ja maa on vähän hölmön kuuloista :D). Joten landellapa landella, siellä vietin Nopan kanssa aikaa torstai-illasta maanantai-iltapäivään. Matkasimme torstaina illan pimetessä poikkeuksellisesti autolla vajaan kolmen tunnin matkan. Noppa on osoittautunut päteväksi automatkustajaksi; se on sisäistänyt hyvin sen, että autossa nukutaan. Viikonlopun aikana teimme monta lyhyempää autoreissua mm. mökille, ja Noppa ehti jo viiden minuutin ajomatkankin aikana käpertyä kerälle ja suunnitella nukkumista. Fiksu mies :) Perjantaina kävimme taas tallilla heppahommissa. Noppa oli luonnollisesti messissä. Hevoset eivät olleet enää ihan niin jännittäviä kuin viimeksi. Tallitöitä tehdessämme laitoin Nopan pitkästä riimunnarusta kiinni seinään, ja hienosti sujui kytkettynä oleminen, vaikka me ihmiset olimme välillä poiss

12 viikkoa

Kuva
Eilen ikämittariin tuli maaginen 12 viikkoa. Ensimmäisten rokotusten aika siis! Matkustimme Nopan kanssa bussilla Malmin eläinklinikka Apexiin. Matka ruuhka-aikaankin sujui hienosti sylissä matkaten. Kovasti haluttaisi kokeilla, miten bussimatkustus onnistuu lattialla istuen, mutta pelkään sen aiheuttavan matkapahoinvointia (loogista, eikö?) Myös olisi kiinnostavaa testata, tulisiko Noppa bussiin ja poistuisi sieltä itse kävellen, mutta vielä en ole uskaltautunut. Kuitenkin kohdallemme sattuisi kuski, joka kaahottaisi pois ennenkuin koira on ehtinyt kunnolla ovien välistä pois... Eläinlääkärissä kaikki sujui tosi hienosti. Noppa odotti kärsivällisesti omaa vuoroaan, jota ei onneksi tarvinnut odottaa kuin hetkinen. Nostin sen samantien pöydälle, mikä ei Nopasta ollut ollenkaan kummallinen tai paha paikka. Eläinlääkäri oli todella miellyttävä ja Noppa sai rauhassa tutustua häneen herkkujen avustuksella. Aika nopeasti tutustuminen tapahtuikin :) Hampaat kurkattiin, ei ongelmaa, pain

Toisaalta taas...

Kuva
Kun koirani katsoo minua, alan epäillä, että Jumala sittenkin on olemassa ja luonut koiran ja vain hänet ja tehnyt sen huolellisesti, puhaltanut hänen sieraimiinsa  elämän hengen, ja että kaikki muu mikä on on syntynyt siinä ohessa, vahingossa ja sattumalta, heidän peuhatessaan.                                                                            (Eeva Kilpi 1982) Pikkuinen koira,  joka on jätetty kaupan ulkopuolelle,  on suunniltaan tai toivoton  tai alistunut. Tai vain hiljaisen murheellinen. Se vahtii ovea. Ja haltioituu nähdessään Hänet: hyppii, kieppuu, tuuppii kuonollaan, suukottaa, heiluttaa kaikkea mitä voi heiluttaa. Hän on vähän noloissaan moisesta hurmiosta,                                                                          mutta iloissaan tietäessään,                                                                          että yksi taputus saa sen                                                                   

(Hyviä ja) huonoja hetkiä

Kuva
( kuva ) Oheinen kuva tummuvasta taivaasta kuvastaa tämän ja eilisen päivän fiiliksiä; huono koiranomistaja -kompleksi tekee tuloaan! Olenkin ihmetellyt, miten olen jaksanut päivästä toiseen hymyillä koiran pöhelöille aivoituksille, siivota nurisematta sen sotkuja ja ymmärtää sen oikkuja esim. syömisen suhteen. Jostain se paha mieli ja ärsytys ovat kuitenkin ilmestyneet, ihan kuin yhtäkkiä. Eikä Noppa edes ole tehnyt juurikaan mitään tavallisesta poikkeavaa. Viime päivinä ruohoa on kasvanut ihan hurjia määriä. Noppa tykkää. Me Jaakon kanssa sen sijaan ei tykätä, sillä Noppa on nyt kahtena päivänä onnistunut (osin ihan meidän huomaamattakin) vetämään sellaiset ruohomäärät kitusiinsa, että yöllä on sitten pitänyt oksentaa. Mun mielestä mikään ei ole yhtä kamalaa kuin herätä koiran oksennusääniin. Tai oikeastaan on. Nimittäin kuulla koiran syövän omaa oksennustaan. Meinasin sitä kuunnellessa itsekin oksentaa, että hyvää yötä vain! :D  Muu kuin ruoho ja koulutusnamit (joina k

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia

Kuva
Tänään Noppa täyttää 11 viikkoa. Viikon kuluttua vuorossa on kolmikuispäivän kunniaksi rokotusreissu eläinlääkäriin. Tänään juhlistettiin taas uutta viikkoa leikkitreffien ja Musti&Mirri -reissun merkeissä. Asemalla tuuli ja korvat lepattivat. Matka Mustiin&Mirriin taittui taas junassa, eivätkä Malmin asema tai kauppakeskus aiheuttaneet minkäänlaista hämmennystä. Kerranhan täällä on jo oltu, joten mitäpä sitä enää hötkyilemään. Mustissa&Mirrissä suoritimme 11-viikkoispunnituksen, vaaka näytti 3,1 kg. Ostimme mukaan myös aktivointipallon, joka voidaan aina välillä jättää Nopan yksin jäädessä sille pyöriteltäväksi. Aluksi piilotin herkkuja wc-paperirullan hylsyihin tai kananmunakennoihin, mutta Noppa silppusi ne n. miljoonaan osaan. Ehkäpä pallon kanssa samanlaista tuhoa ei synny ;) Testattiin palloa samantien, kun annoin Nopan päivänappulat siinä.                                                                            Tänään tapasimme myös 13 vii

Mökkiviikonloppu

Kuva
Vietimme äitienpäiväviikonlopun vanhempieni luona maalla. Matkaan lähdimme perjantai-iltana junalla; matka Lappeenrantaan kesti parisen tuntia. Etukäteen vähäsen jännitti, miten pidempi junamatka Nopalta sujuu, mutta onneksi kävi ilmi, ettei huoleen ollut aihetta. Noppa matkusti kuin vanha tekijä, ei jännittänyt yhtään. Ensimmäisen tunnin se kulutti kanssamatkustaja-labradorin tuijotteluun ja konduktöörin hurmaamiseen, toinen tunti kului lattialla nukkuessa. Aika pätevä pieni junakoira! Perillä kotona odottivat kaksi hirmua: Siiri ja Selma. Etukäteen mietitytti, miten koirien kohtaaminen ja yhteiselo sujuisivat -tytöt kun eivät ole niitä kaikkein koiraystävällisimpiä koiria. Tämäkin huolenaihe osoittautui onneksi turhaksi. Noppa sujahti joukkoon helposti ja havaitsimme sen puhuvan täydellisesti koiraa. :) Se otti hienosti paikkansa lauman pienimpänä, alistui isommille ja tietysti yritti paremmin tutustuttuaan jo vähän härkkiäkin toisia. Ymmärsi kuitenkin hienosti Siirin ja Selm

Koiratreffejä ihan urakalla

Kuva
Viimeisen viikon aikana ollaan sosiaalistettu Noppaa tapaamalla ahkerasti muita, tuttuja koiria. Toki kaikkea muutakin on ehditty puuhata, mutta koiratapaamiset ovat olleet ainakin meille ihmisille ja varmasti myös Nopalle päivien kohokohtia. Viime perjantaina matkasimme junalla Juhon, Saran ja Hamletin luo. Hamlet on cavalier kingcharlesinspanieliuros, joka viettää pian 1-vuotissynttäreitään. Se on Siirin ja Selman lisäksi meidän tärkein koirakaveri, jota nähdään melko usein, joten toivomme kovasti poikien leikkien sujuvan jatkossakin yksiin. Kuvat Nopasta ja Hamletista (C) Sara.     Aikamoinen Noppa-vieras valtasi heti kaikki Hampun tavarat... Maanantaina suuntasimme junalla ja bussilla Tuomarinkartanon pelloille tapaamaan suomenlapinkoirapoikia Kurua ja Haltia . Molemmat ovat jo isoja, aikuisia koiria, joten mennessä vähän jännitti, miten kolmikon yhteiselo sujuu. Halusin kuitenkin Nopan tapaavan isoja ja haukkuvia koiria ennen tulevan viikonlopun visiittiämme Si