Toisaalta taas...

Kun koirani katsoo minua,
alan epäillä, että Jumala
sittenkin on olemassa
ja luonut koiran
ja vain hänet
ja tehnyt sen huolellisesti,
puhaltanut hänen sieraimiinsa 
elämän hengen,
ja että kaikki muu mikä on
on syntynyt siinä ohessa,
vahingossa ja sattumalta,
heidän peuhatessaan.
                                                                           (Eeva Kilpi 1982)

Pikkuinen koira, 
joka on jätetty kaupan
ulkopuolelle, 
on suunniltaan
tai toivoton 
tai alistunut.
Tai vain hiljaisen murheellinen.
Se vahtii ovea.
Ja haltioituu nähdessään
Hänet:
hyppii, kieppuu,
tuuppii kuonollaan,
suukottaa,
heiluttaa kaikkea
mitä voi heiluttaa.
Hän on vähän noloissaan
moisesta hurmiosta,
                                                                         mutta iloissaan tietäessään,
                                                                         että yksi taputus saa sen

                                                                         maailman taas tolalleen.

                                                                         (Maya V. Patel)

Kuka tällaista pikkuapulaista, puunhalaajaa, poseeraajaa ja viipottajaa ei muka rakastaisi?

Hyvää yötä! Herätään aamulla paremmalla mielellä :)