Kun koira tuli kotiin

Nutun agilitytreenit starttasivat eilen, pitkän ja innokkaan odotuksen jälkeen! :) Treenaamme tämän kauden HAUn huippisporukassa young potentials -ryhmässä. Huippispaikka pitää sisällään viikottaiset ohjatut treenit (ihan huikeassa porukassa! :)) ja muutamia treeniviikonloppuja sekä mahdollisuuden osallistua lisämaksullisiin ekstrakoulutuksiin. Vajaan kuukauden päästä onkin jo luvassa superHAUkut-viikonloppu, johon mennään keinuklinikalle ja opiskelemaan juoksarien saloja. Viime viikonloppuna oli huippiksen kick start -päivä, jossa päästiin tutustumaan treenikavereihin, kuulemaan luentoja mentaalivalmentautumisesta ja harrastuskoiran lihashuollosta sekä tekemään ryhmä- ja henkilökohtaisia treenisuunnitelmia. Me treenataan alkeisryhmässä, jossa ilahduttavan hyvin kohtaa mun omat ajatukset ja kouluttajien suunnitelmat: luodaan mahdollisimman hyviä pohjataitoja koiralle, opetellaan tekemään ja olemaan yhdessä, leikkimään ja hakemaan mieletöntä draivia ja tekemisen meininkiä. Ekalla...

Olenkohan ainut koiraharrastaja, joka potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei vietä montaa iltaa viikossa treenikentällä ja suhaa viikonloppuisin kisoissa, kimppatreeneissä ja valmennuksissa? Veikkaan, että en. Siksipä Sporttirakin teksti "Koiraurheilijan synninpäästö" kolahtikin aika kovasti. Ei ole pakko treenata, jos pipo kiristää jo valmiiksi. Ei oikein kannatakaan. Ei ole pakko treenata, jos vaikkapa työt imaisee kaiken energian (toki niinhän ei tietenkään pitäisi olla, mutta välillä asioita vain tapahtuu); jos elämässä on huolia ja murheita; jos helle painaa ja väsyttää; jos sohvan kutsu voittaa kaiken muun. Ei ole pakko treenata, eikä ole missään nimessä pakko kokea huonoa omaatuntoa treenaamattomuudesta. Kuva: Juho&Sara Minulla on jo pitkään ollut sellainen fiilis, että ei vaan nappaa koko treenaaminen. Takaraivossa pieni ääni on naputtanut, että pitäisi tehdä sitätätätota, Nuttu ei osaa ikäänsä nähden mitään, Nopan pitäisi olla jo vähintään useamman koulut...

Moikka! Pitkästä aikaa elonmerkkejä tältäkin suunnalta! Helle on totisesti hellinyt myös Helsinkiä, ja meilläkin sisälämpötila on huidellut siinä +28 asteen molemmin puolin, ulkolämpötilatkin samoissa lukemissa. Ollaan laamailtu siis ihan koko kesä. Kotona on lenkkeilty pääosin aikaisin aamulla ja myöhään illalla, mutta nekin lenkit ovat pääsääntöisesti jääneet aika minikokoisiksi, sillä trooppisia öitä on riittänyt. Koirat ovat herkutelleet mehujäillä (kinkulla tms höystettyä jäädytettyä vettä) ja käyneet tahtomattaan suihkussa vilvoittelemassa. Vähän on myös retkeilty ja käyty ennen helteiden alkamista Uutelassa poimimassa tuliaisiksi valtava punkkikatras... Pari kertaa on ehditty myös mökkeilemään. Saimaan rannalla on liikuttu yhtä helteisissä lämpötilalukemissa kuin Helsingissäkin, mutta veden äärellä pääsee onneksi polskimaan aina halutessaan. Noppa onkin hyödyntänyt tätä mahdollisuutta runsain mitoin, ja Nuttukin on joutunut suorittamaan uimamaisterin tutkintoa....