Kun koira tuli kotiin

Meillä on Nopan kanssa käynyt tosi hyvä tuuri, sillä sen kuudesta sisaruksesta peräti kolme on muuttanut asumaan aika samoille kulmille meidän kanssa. Aiemmin oltiin jo sovittu, että pentutreffaillaan kääpiöiden kesken, ja tänään sitten olikin eka treffipäivä. Ainiin, ja miksi siis kääpiötreffit? No siksi tietysti, että pentue on nimetty seitsemän kääpiön mukaisesti! Tavattiin Siltamäessä Nopan Mysi-sisko sekä veljet Luka ja Paavo.   Knääpiöt jonossa. Noppa johtaa joukkoa, perässä seuraavat Luka ja Mysi.                                         Ja Noppishan se siellä syrjällään!                                       Onneksi Lukan vesikuppi oli riittoisa.   Oli mielenkiintoista ja tosi mukavaa tavata Nopan sisaruksia, ja tietysti vähän tuli myös vertailtua Noppaa niihin. Ehdottomasti Noppa on näistä neljästä hitaasti lämpiävin, ehkä vähän jopa jännittävä. Kun odoteltiin vielä Paavoa, Mysi ja Luka leikkivät reippaasti hihnassa, mutta Noppa tyytyi kyhjöttämään surkeana

Päätettiin seurata yksi päivä ihan kellontarkasti Nopan puuhia. Ajateltiin, että voisi olla hyödyllistä itsellekin hahmottaa, kuinka paljon me esimerkiksi ulkoillaan tai Noppa nukkuu. Seurattiin kelloa ja Noppaa perjantaina 26.4. Klo 6.10   Noppa herää ja koiraportin takaa alkaa kuulua vinkumista ja portin kolinaa. Me käännetään vielä kylkeä, koska ei koira määrää, koska noustaan. Paitsi että... Klo 6.15   ...Noppa pujahtaa koiraportin välistä kaksi kertaa makkariin. Se on eilen oppinut tämän jalon taidon, jota se nyt mieluusti esittelee. Klo 6.20   Jaakko lähtee Nopan kanssa ulos. Hihnassa lähimetsään ja siellä vapaana kirmaamista. Luoksetulot sujuvat kuulemma vauhdikkaasti! Klo 6.45   Noppa puuhailee omiaan; lelujen retuuttamista lähinnä. Klo 7.15   Nopan aamuruoka: riisiä, piimää ja hieman nappuloita. Noppa on ollut pieni mahapotilas edelliset päivät, kun vatsa on ollut löysällä. Edellisenä iltana tuli kuitenkin ihan hyvän näköiset jätökset, joten uskallettiin laittaa jo vähä

Hihii, blogi on ollut vasta viikon verran pystyssä, ja nyt saatiin jo eka haaste! Kiitos siis siitä, Saana ! :) Haasteen  tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.   1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista. 11 asiaa minusta: 1) Olen parikymppinen luokanopettajaopiskelija. 2) Olen asunut Helsingissä kolmisen vuotta, yhteensä kolmessa eri osoitteessa, mutta kotoisin olen Etelä-Karjalan Taipalsaarelta ja ihan alkujani Jyväskylästä. 3) Rakastan lukemista, ja kirjoja kuluu parhaimmillaan useita viikossa. Joskus tosin opiskelut haittaavat tätä(kin) harrastusta suunnattomasti. 4) Olen ollut aina erittäin kova heppa-, koira-, mikätahansaeläin-hullu. Siispä haaveil

Tänään Noppa sisaruksineen täyttää kahdeksan viikkoa. Sen kunniaksi päätin ryhtyä dokumentoimaan Nopan kasvua kuvin ja mittaustuloksin. Ensimmäiset mittaukset tehtiin tänään, ja tulokset löytyvät kasvugalleriasta . Mittaukset tehtiin kotimitoilla, joten ne ovat ehkä enemmänkin suuntaa antavia kuin täydellisen tarkkoja :) Tavoitteena olisi täydentää galleriaa vähintään muutamaan kertaan kuukaudessa.                                           Olemme harjoitelleet kaulapannan pitämistä ja hihnassa kulkemista. Saatuaan pannan ensimmäisen kerran kaulaan oli reaktio mm. ylläolevan kuvan kaltainen. Eipä olisi uskonut, millaiseen umpisolmuun koira tuon pyyhkeen kanssa kykenee päätymään! :D Ensimmäisen kerran pantahepulin jälkeen Noppa on ollut oikea mallikansalainen ja hihnassakin ollaan jo käyty pieniä ulkoiluja.                                     Miten niin saattaa niskat tulla kipeiksi?

Noppa on nyt asunut meillä kokonaiset kolme ja puoli päivää! Ensimmäisten päivien aikana on ehtinyt tapahtumaan paljon kaikennäköistä: Nukkuminen Ensimmäiset yönsä Noppa on nukkunut Jaakon kanssa lattialla. Nopalla on oma kangashäkki, johon se mielellään hakeutuu yöunille (ei siis juuri päiväsaikaan). Olemme saaneet nukkua seitsemän-kahdeksan tunnin unia, ja pääosin Noppa on ollut tosi hienosti. Ensimmäisenä yönä koti-ikävästä ei ollut tietoakaan, ja muinakaan öinä se ei juurikaan ole häirinnyt meitä. Paitsi n. viiden aikaan aamulla, jolloin sen mielestä olisi jo syytä nousta. Se on kuitenkin meidän taloudessa aivan liian aikainen ylösnousuaika, joten Noppakin on nopeasti rauhoittunut uudestaan nukkumaan. Välillä olemme saattaneet herätä taistelun ääniin, jotka kantautuvat Nopan häkistä. Siellä se on viihdyttänyt itseään temuamalla lelujensa kanssa :) Päivisin Noppa nukahtelee mihin sattuu, mutta sohvan vierusta on osoittautunut parhaaksi päiväunipaikaksi. Nopan päiväunet vaihte

Noppa tuli tänään, parisen tuntia sitten! Lähtö lapsuuskodista sai ikävän alun, kun Noppa päätti hypätä oikein kunnon kierteellä sylistäni kolisevaan metallikippoon. Siitähän saatiin sitten kunnon meteli aikaiseksi, ja pikkumies vilisti samantien sohvan alle piiloon. Jalat väänneltiin, hampaat kurkattiin ja kävely katsottiin hyvän näköiseksi -ei siis mitään fyysisiä vammoja. Ainoastaan suuren suuri kolaus itsetunnolle ;) Kotimatka sujui Jaakon sylissä nukkuen ja välillä hiukan ihmetellen. Ei yhtään pahoinvointia -jes! Kun päästiin kotiin, oli Noppa aluksi vähän hämillään, mutta ryhtyi sitten reippaana poikana tutkimuspuuhiin -tosin hiukan varovaisesti. Kasvattajalta mukaan saadusta ruokasäkistä kuului ihanaa rapinaa, joka pisti hännänkin heilumaan, ja sieltä sitten kaivettiinkin yksi nappula maistiaiseksi. Hyvää oli! Aikansa tutkiskeltuaan ja pienelle leikkikamelille muristuaan Noppa päätti käydä nukkumispuuhiin. Tuossa se nyt nukkuu; vähän eri paikassa kuin mitä sille oli oma

Uusi blogi, uudet kujeet. Uusi koira. Noppa-koira. Kauan toivottu ja odotettu pentu. Kun kolme vuotta sitten muutin kotoa pois ja aloitin opiskelun uudella paikkakunnalla, vanhempieni luokse jäivät suomenlapinkoirani Siiri ja Selma. Koko perheen koiria kun ovat, oli kaikkien mielestä paras ratkaisu antaa niiden jäädä turvaisaan kotiin keskelle maalaismaisemaa. Muutosta lähtien olen kuitenkin kaivannut elämääni omaa lenkkeily- ja harrastuskaveria, ja nyt alkaa vihdoin olla käsillä se hetki, kun saamme hakea Noppa-pojan omaan kotiin.                                         Noppa, melkein seitsemän viikkoa, alimmaisena.                                         Kovat painimatsit sisaruksen kanssa käynnissä. Itselläni on siis koirakokemusta kahden suomenlapinkoiran (sekä yhden hoffinartun), agility- ja tokotreenien, junior handler -harrastuksen ja jokusen koiranäyttelyn verran. Nopan toinen tuleva omistaja, kihlattuni Jaakko, on puolestaan koira-asioissa täysin ummikko -ainakin viel