Koiran mentävä aukko elämässä.
Uusi blogi, uudet kujeet. Uusi koira. Noppa-koira. Kauan toivottu ja odotettu pentu.
Kun kolme vuotta sitten muutin kotoa pois ja aloitin opiskelun uudella paikkakunnalla, vanhempieni luokse jäivät suomenlapinkoirani Siiri ja Selma. Koko perheen koiria kun ovat, oli kaikkien mielestä paras ratkaisu antaa niiden jäädä turvaisaan kotiin keskelle maalaismaisemaa. Muutosta lähtien olen kuitenkin kaivannut elämääni omaa lenkkeily- ja harrastuskaveria, ja nyt alkaa vihdoin olla käsillä se hetki, kun saamme hakea Noppa-pojan omaan kotiin.
Noppa, melkein seitsemän viikkoa, alimmaisena.
Kovat painimatsit sisaruksen kanssa käynnissä.
Itselläni on siis koirakokemusta kahden suomenlapinkoiran (sekä yhden hoffinartun), agility- ja tokotreenien, junior handler -harrastuksen ja jokusen koiranäyttelyn verran. Nopan toinen tuleva omistaja, kihlattuni Jaakko, on puolestaan koira-asioissa täysin ummikko -ainakin vielä :) Molemmat jännitämme pentukoiran tuloa aikalailla, onhan kyseessä kuitenkin täysin uusi rotuvalloitus ja uroskoira.
Shetlanninlammaskoira on aina ollut Jaakon haaverotu. Itse puolestani olen pitänyt itseäni vannoutuneena lappalaiskoiraharrastajana, joka ei hevillä hyväksi havaitusta rodusta luovu. Shelttiin päädyimme kuitenkin loppujen lopuksi sen kompaktin koon vuoksi. Toki vaakakupissa painoivat myös muut asiat, kuten ulkonäkö ja harrastusominaisuudet. Nopalle on suunnitteilla harrastelukoiran ura. Mm. agility kiinnostaa meitä ihmisiä kovasti, samoin monet muut koiratouhut. Annetaan kuitenkin ajan näyttää, millainen harrastuskaveri Nopasta tulee! :)
Noppa, ikää 6 viikkoa ja 5 päivää, malttoi
hetkeksi kipaista Jaakon syliin leikkien lomassa.
Ihan pian koittaa se hetki, kun saamme hakea pienen ystävämme Pilvimarjan kennelistä kotiin ja aloittaa yhteisen elämän opettelun! Tervetuloa pikkumies!
Kaikki on valmista -tule Noppa pian!
Kun kolme vuotta sitten muutin kotoa pois ja aloitin opiskelun uudella paikkakunnalla, vanhempieni luokse jäivät suomenlapinkoirani Siiri ja Selma. Koko perheen koiria kun ovat, oli kaikkien mielestä paras ratkaisu antaa niiden jäädä turvaisaan kotiin keskelle maalaismaisemaa. Muutosta lähtien olen kuitenkin kaivannut elämääni omaa lenkkeily- ja harrastuskaveria, ja nyt alkaa vihdoin olla käsillä se hetki, kun saamme hakea Noppa-pojan omaan kotiin.
Kovat painimatsit sisaruksen kanssa käynnissä.
Itselläni on siis koirakokemusta kahden suomenlapinkoiran (sekä yhden hoffinartun), agility- ja tokotreenien, junior handler -harrastuksen ja jokusen koiranäyttelyn verran. Nopan toinen tuleva omistaja, kihlattuni Jaakko, on puolestaan koira-asioissa täysin ummikko -ainakin vielä :) Molemmat jännitämme pentukoiran tuloa aikalailla, onhan kyseessä kuitenkin täysin uusi rotuvalloitus ja uroskoira.
Shetlanninlammaskoira on aina ollut Jaakon haaverotu. Itse puolestani olen pitänyt itseäni vannoutuneena lappalaiskoiraharrastajana, joka ei hevillä hyväksi havaitusta rodusta luovu. Shelttiin päädyimme kuitenkin loppujen lopuksi sen kompaktin koon vuoksi. Toki vaakakupissa painoivat myös muut asiat, kuten ulkonäkö ja harrastusominaisuudet. Nopalle on suunnitteilla harrastelukoiran ura. Mm. agility kiinnostaa meitä ihmisiä kovasti, samoin monet muut koiratouhut. Annetaan kuitenkin ajan näyttää, millainen harrastuskaveri Nopasta tulee! :)
hetkeksi kipaista Jaakon syliin leikkien lomassa.
Ihan pian koittaa se hetki, kun saamme hakea pienen ystävämme Pilvimarjan kennelistä kotiin ja aloittaa yhteisen elämän opettelun! Tervetuloa pikkumies!
Kommentit
Lähetä kommentti