Kun koira tuli kotiin

Taakse jäänyt viikonloppu oli täynnä touhua ja tohinaa. Perjantaiaamuna alkoi menojalka vipattaa, ja vasta sunnuntai-iltana rauhoituttiin huilaamaan. Perjantai aloitettiin Purinalla omatoimiaksailun merkeissä. Aloitin kontaktiprojektin hiukan uusilla tuulilla, pitäen selvästi omassa mielessäni palkkauskriteerit. Käskysanan jätin kokonaan pois ja ainoastaan naksuttelin oikeasta asennosta, vapautus sitten etupalkalle. Noppa ryhtyi heti tarjoamaan asentoa aiempaa paremmin, ilmeisesti käskysanan merkitys on ollut sille hiukan epäselvä. Tästä eteenpäin vahvistan naksuttimella oikeaa asentoa ja pikkuhiljaa ryhdyn liittämään käskysanaa mukaan. Kontaktitreenin lisäksi tehtiin allaolevaa rataa. Noppa haki hienosti hyppyjä vaikeammista hyppykulmista ja oli muutenkin hyvin itsenäinen radansuorittaja. Perjantai-iltana käytiin Animagi Apexissa, josta olin varannut Nopalle ajan viralliseen silmätarkkiin. Ell Elina Pietilä syynäsi Nopan lautasen kokoiset silmät ja totesi ne kaikinpuolin p...

Nuuksiossa patikoimassa. Kuva: Sara Tänään oli ESSien vuosikokous, jossa palkittiin viime vuoden harrastusrintamalla menestyneet shelttiäiset. Noppakin menestyi Vuoden ESS-sankari 2014 -sarjassa (ainoana osanottajana, mutta joka tapauksessa!). Voi että mä olen kaikesta huolimatta onnellinen tuosta puikkiksesta! <3 Hoivakoira-Noppa Elettiin elokuuta 2014. Noppa oli puolitoistavuotias, täynnä vauhtia ja vilinää. Melkein joka päivälle piti keksiä jotain ekstrapuuhastelua, jotta pikkumiehen pakka pysyisi kasassa. Vietin harvinaislaatuista vapaapäivää. Aamulla alkanut sadekin taukosi, ja olimme juuri tekemässä Nopan kanssa lähtöä pitkälle metsäretkelle. Eväitä pakkaillessa puhelin soi. Sairaalasta soitettiin: miehelle oli käynyt työmatkalla tosi köpelösti. Vapaapäivän suunnitelmat muuttuivat tyystin ja sadepilvet alkoivat kerääntyä taivaalle uudelleen. Mies oli sairaalassa kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon aikana työvuoroni olivat tilanteeseen nähden todella epäsopivat, ...

Elokuun alkupuolella ollaan... * tavattu pitkästä aikaa Sannia ja Paavoa Haltialan merkeissä * etsitty uusia uiskentelupaikkoja Keravanjoesta (opin vihdoin, mikä on Vantaan- ja mikä Keravanjoki!) * tehty reissu Jakikseen Saran ja Hamppaleenan kanssa * oltu Hampulle isäntinä yhden yön ajan * jännätty agilityn PM-kisoja * ihmetelty Messukeskuksessa World Dog Showta * opiskeltu uusia juttuja tokon ja temppuilun saralla Paljon on ehditty, vaikka elokuu ei ole edes puolessakaan vielä! Ihan kaikkiin juttuihin Nobikaan ei sentäs ole mukaan päässyt: WDS:ssa pyörittiin kaksin Saanan kanssa, ostettiin vaikka ja sun mitä ja oltiin mukana ESSien ständihommissa. Noppa odotteli kotona ja oli vallan onnellinen runsaista tuliaisistaan. Ei Noppa sitäkään tainnut tajuta, miten innoissaan ja pakkomielteisesti omistaja päivitti facebookissa Suomen Agilityliiton sivua ja odotti kuumeisesti PM-kisojen tulosraportteja. Mutta muuten on Noppiskin ollut vahvasti messissä mukana! ...

Tuleepa nämä päivitykset nykyään "hiukan" viiveellä... Yritetään siis tsempata! Toukokuun loppupuolella vietettiin shelttimäinen viikonloppu Inkoossa ESSien järkkäämällä shelttileirillä. Sää suosi vähän liiaksikin, lämpömittari pysytteli nimittäin 30 asteen tietämillä koko viikonlopun ajan. Ohjelmassa oli paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia, minkä lisäksi tietenkin vietettiin aikaa shelttikamujen kanssa ihan mahtavissa maisemissa. Meidän reissu käynnistyi perjantai-iltapäivänä, kun pakkauduttiin Saanan, Paavon ja Nopan kanssa autoon. Tavaramäärä oli, sanoisinko, vähintäänkin kohtuullinen. Mahduttiin silti! Reissumiestä naurattaa. Perjantai-illan ja -iltapäivän ohjelmaan kuului majoittuminen ja ympäristöön tutustumista, minkä jälkeen jätimme koirat vilvoittelemaan huoneeseen (kuin sattuman kauppaa -meille sattui ilmeisesti koko majapaikan ainut ei-helteinen huone! :D) ja lähdimme itse kuuntelemaan koirafrisbeeluentoa. Treenailtiin myös erilaisia frisbeeheittoja...

Viime keskiviikkona haettiin näyttelytreeniä ESSien näyttelytreeneistä, joiden vetäjänä oli Sirpa-kasvis. Häkellyttävän hyvin meni! En olisi ikinä uskonut, että pöydällä seisottaminen onnistuisi kunnolla ja että Noppis antaisi monen vieraan ihmisen kopeloida itseään ja katsoa hampaat pöydällä. Wau. Opin itse esittämään Nopan pöydällä seisten itse sen edessä. Aiemmin olen arastellut siirtyä pois sen sivulta, koska arvelin sen tipahtavan pöydältä ilman mun tukea. Tajusin treeneissä kuitenkin, että seistessäni sen sivulla annan sille samalla mahdollisuuden nojailla muhun miten huvittaa. Kun seison sen edessä, sen on tavallaan pakko pysyä itse pystyssä. Vähän vastuuta sillekin tässä elämässä ;D Murheenkryyniksi muodostui kehän kiertäminen muiden koirien kanssa: piti vetää, poukkoilla, vähän haukkuakin ja pomppia. Torstaina suunnattiin sitten pääsiäisen viettoon maalle, ja sunnuntaina kello pärähti soimaan 6.30. Voi sitä pyhäaamun rauhaa... Pikainen lenkki koirien kanssa ja Nopalle puolik...

... tylsääkin tylsempi otsikko, mutta yrittäkää kestää. Piti oikein kaivaa kalenteri esiin, kun rupesin kelailemaan tätä viikkoa taaksepäin. Tuntui, ettei me olla tehty yhtikäs yhtään mitään. Mutta onpa ollut sen verran ohjelmallinen viikko, että koiramaisiakin touhuja on mukaan mahtunut -tuntuu vain siltä, että niistä olisi aikaa jo monta viikkoa... Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Viikissä kimppatokoilemassa. Mitään en luonnollisestikaan treeneistä muista, paitsi sen tärkeimmän: luoksepäästävyyden . Olen jotenkin onnistunut tuudittautumaan siihen onnelliseen uskoon, että luoksepäästävyys olisi jotenkin ihan läpihuutojuttu. No way! Kun tehtiin sitä tutun ihmisen kanssa, Noppa olisi halunnut mennä vastaan. Toisaalta myös saattoi vähän kummastellen väistää, tyyliin "mitä sä tuut siihen lääppimään kun mä olen hommissa?!?". Ihan ventovieraan "tuomarin" kanssa Noppa sai sellaiset pelkorähinät päälle että oksat pois. Toisaalta -tämän päivän tapahtumien valossa...

Eilisestä Haltialan reissusta inspiroituneena päätettiin sunnuntaiaamu aloittaa uudella Haltialan reissulla, koska meillä oli autokin yökylässä. Noppa harjoitteli matkustamaan takapenkillä turvavyövaljaissaan, ja hyvinhän se meni. Haltialassa Noppa pääsi tuttuun tapaan juoksentelemaan vapaana. Aluksi se pysyikin hyvin messissä. Sitten se bongasi varmaan puolen kilometrin päässä kävelijöitä ja lähti koikkelehtimaan sinne päin. Ehdin kutsua sitä takaisin, ja se olikin jo melkein tulossa, kun äkkiä mutkan takaa ilmestyikin pari pyöräilijää. Se siitä sitten. Noppa ryntäsi pyöräilijöiden luo haukkumaan ja pomppimaan pyörien vierellä. Ei kuullut eikä nähnyt mua eikä Jaakkoa. Pyöräilijät eivät pysähtyneet, vaan jatkoivat matkaa. Noppa tietysti mukana. (Mä en kyllä varmaan pyöräilisi, jos korvaton koira pomppii koko ajan vieressä/edessä. Vähän hankaloittaisi matkan tekoa, veikkaan.) Noppa ja pyöräilijät loittonivat koko ajan, kunnes lopulta pysähtyivät, kun Jaakko karjaisi hiukan painokelvotto...

Sunnuntaina oli viimeinen kerta tokokurssilla, ja vuorossa oli perinteiseen tapaan kisaharkka. Tarkoituksena siis edelleen vähentää ohjaajan kisajännitystä ja totuttaa ohjaaja ja koira kisatilanteeseen (ja koira siihen, että ohjaaja käyttäytyy ihan kummallisesti ;)). Tehtiin aikalailla edelliskerran tapainen rata: 1. Luoksetulo: Me tehtiin tämä hyvin kisamaisesti. Jätin Nopan istumaan ja kävelin viiden-kuuden metrin päähän. Odotin hetken ja annoin käskysanan sivu vilauttaen Nopalle samalla vasemmassa kädessäni olevia herkkuja. Vikkelästi tuli ja perusasentokin löytyi pienen hakemisen jälkeen. 2. Seuraaminen: Koiran oli tarkoitus seurata/kulkea mukana oman tason mukaan "houkutusten kujan" vierestä. Kujalla oli ihania leluja, noutokapuloita ja muuta krääsää, ja tarkoituksena oli saada koira kulkemaan mukana hyvässä kontaktissa. Hyvin sujui. Noppa ihan jopa seurasi! 3. Maahanmeno/istuminen/seisominen: Tämän sai tehdä liikkeestä tai paikalta. Me tehtiin paikaltamme, käskin N...

Ekat lumihiutaleet havaittu viikko sitten! Tänään kurssiohjelmassa tunnaria, kaukoja ja luoksaria. Lisäjännitystä toi hallissa oleva lämmityslaite, jonka ajoittainen hurina oli korviahuumaavaa ja vaikutti hiukkasen koiran toimintakykyyn. Tunnaria ollaan tehty kotona häpeällisen vähän, joten aloitettiin suosiolla alusta uudelleen. Noppis etsi hyvin, vaikkakin hallin lattian ihanat hajut vähän meinasivat harhauttaa sen nenää. Mutta kapula löytyi joka kerralla. Kotiläksyksi saatiin vahvistaa nimenomaan tätä nenänkäyttöä eikä niinkään sitä nouto-osiota. Jarrunameja suositeltiin myös, jotta Noppis malttaisi entistä paremmin rauhoittua nenähommiin. Pikapuoliin voidaan sitten lisätä muita kapuloita joukkoon. Kaukoissa on tapahtunut valtaisa hyppy eteenpäin. Niitä ollaan treenattu viimeksi tosi kauan sitten. Hallilla tehtiin odotellessa vähäsen kaukojumppaa, joka sujui hyvin. Siitä innostuneena päätin kokeilla käsiavun poisjättämistä. Ja tsädäääääm, sehän toimi. Loppujen lopuksi pä...

Tällä viikolla Nopalla oli ensin keskiviikosta perjantaihin koirakaverina kyläilijä-Hamlet. Poikien yhteiselo sujui edelleen varsin kivuttomasti. Hamlet tosin on jo tajunnut, että Noppa taitaa sittenkin olla enemmänkin aikuinen kuin pentu, eikä aikuiselta voi sietää ihan mitä tahansa käytöstä. Niinpä se aina välillä komentelikin Noppaa, mutta se on vain hyvä, että aiheesta komennetaan. Pari kertaa jompikumpi yritti siepata toisen luun nenän edestä ja syntyi pieni rähinänpoikanen ja pojat piti erottaa toisistaan, mutta muuten elo oli varsin auvoisaa. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa Paavo-veikkaa metsälenkin muodossa. Paavon isosisko Sanni-jenkkikin oli mukana, ja iloisesti kirmailevaa kolmikkoa oli rattoisaa seurailla. Aiheita iloon oli myös mulla: Noppa pysyi messissä hyvin; pari kertaa piti käydä Ihanaan Hajuun juuttunutta pikkumiestä muistuttamassa, että muu porukka onkin täällä. Yllättäen mäenrinteen takaa ilmestynyt maastopyöräilijä sai osakseen haukut, mutta niin ...

Tänään alkoi ESSien tammikuinen tokokurssi vetäjänään vanha tuttu Jenni. Ekalla kerralla käytiin läpi hyppy, seuraaminen ja nouto, eli ei varsinaisesti mitään uutta juttua. On noissa vanhoissakin vielä vähäsen tekemistä... Hypyssä ei ongelmaa, Noppa singahtaa toisella puolella olevan lelun luo kuin mikäkin raketti. Seuraavaksi voisi ruveta harjoittelemaan pysymistä esteen toisella puolella, mitä voi treenata myös ilman hyppyä. Muistutuksena itselle: se käskysana on siis yli ! Miten voikaan olla noin hankala muistaa... Hyppy -käsky ollaan jätetty toiveikkaina odottelemaan mahdollisen agiharrastuksen alkua, joten ohjaajan pitäisi nyt iskostaa päähänsä tuo tokohypyn käsky... Seuraamisessa ehdittiin joululomalla edetä siihen pisteeseen, että Noppa ymmärtää homman idean. Muutamana iltana naksuttelin sille koko iltaruuallisen nappuloita niin, että tehtiin paljon pelkkää perusasentoa ja painonsiirtoja, kunnes siirryttiin yhden-kahden askeleen liikkeeseen. Nopea jätkä kyllä oppimaan tuo No...

Onpa blogin päivitys taas jäänyt. Elossa kumminkin ollaan! Viime päivien ohjelmaan on mahtunut tavanomaisen arjen lisäksi reissut Helsingin Koirauimalaan ja Ojankoon agilitykisoihin. Keskiviikkoiltana lähdettiin ESSien porukassa polskimaan koirauimalaan, ja olipa paikalla ihan oma hovikuvaajakin. Loistavista uimakuvista siis kiitos Hanna Pietiläiselle! :) Noppa pääsi neljä kertaa altaaseen: kolmesti liivien kanssa ja kerran ilman. Uittaja kokeili myös heittää Nopalle palloa, ja uimaripoikahan hyökkäsi pallon perään. Hirmuisan kiva reissu oli! Toivottavasti päästään myös uudestaan uimahommiin, uinti kun kuitenkin tekee koiralle(kin) tosi hyvää. Ja Noppa jopa taisi tykätä, ei se ainakaan vastustellut altaaseen menoa. Uittajan mukaan Nopalla on hyvä uima-asento ja oikeanlainen uintitekniikka -taitava jätkä!! :) Räiskis pallon perään!! Tänään käytiin Nopan Mysi-siskon ja Janitan kanssa Ojangossa katsomassa aksakisoja, ja ennen kaikkea kisoihin osallistuvaa Ansa-äippää . Tai...

Maanantaina ostin Nopalle viisimetrisen jälkiliinan, jotta uskallan pitää sitä paremmin treeneissä vapaana. Tiistaina lähdettiin iltalenkin yhteydessä herättelemään viikonlopun yli uinunut tokokärpänen. Tehtiin sivulletuloja ja luoksarin odottamista ja aloiteltiin justiinsa paikkamakuuta, kun kentälle pöristeli kolme mopopoikaa -jääden siihen tekemään temppujaan. Jipii. Noppaa jänskätti, joten lähdettiin kotiin ja kodin naapurikentällä tehtiin vielä yksi onnistunut vauhtiluoksari (juoksin lelun kanssa Noppaa karkuun). Keskiviikkona huristeltiin Tattarisuolle hallitreeneihin. Olin vähän skeptinen ja ajattelin etukäteen Nopan pelkäävän hallia edelleen niin, ettei mikään onnistuisi. Vaan toisin kävi. Halli oli vanha tuttu, ainoastaan aksapuolelta kuuluva satunnainen ilohaukku sai korvat pyörimään karvanopan päässä. Liikkeestä maahanmeno (ihana ja reipas, mahtava Nobi!), sivulletulot eri etäisyyksiltä ja lyhyt paikkamakuu kuuluivat ohjelmistoon. Lisäksi liityttiin luoksepäästävyystreenir...