Touhuviikonloppu
Taakse jäänyt viikonloppu oli täynnä touhua ja tohinaa. Perjantaiaamuna alkoi menojalka vipattaa, ja vasta sunnuntai-iltana rauhoituttiin huilaamaan.
Perjantai aloitettiin Purinalla omatoimiaksailun merkeissä. Aloitin kontaktiprojektin hiukan uusilla tuulilla, pitäen selvästi omassa mielessäni palkkauskriteerit. Käskysanan jätin kokonaan pois ja ainoastaan naksuttelin oikeasta asennosta, vapautus sitten etupalkalle. Noppa ryhtyi heti tarjoamaan asentoa aiempaa paremmin, ilmeisesti käskysanan merkitys on ollut sille hiukan epäselvä. Tästä eteenpäin vahvistan naksuttimella oikeaa asentoa ja pikkuhiljaa ryhdyn liittämään käskysanaa mukaan.
Kontaktitreenin lisäksi tehtiin allaolevaa rataa. Noppa haki hienosti hyppyjä vaikeammista hyppykulmista ja oli muutenkin hyvin itsenäinen radansuorittaja.
Perjantai-iltana käytiin Animagi Apexissa, josta olin varannut Nopalle ajan viralliseen silmätarkkiin. Ell Elina Pietilä syynäsi Nopan lautasen kokoiset silmät ja totesi ne kaikinpuolin priimakuntoisiksi.
Lauantaiaamuna heräsin orastavaan kurkkukipuun. Jes, mahtavaa. Siitä huolimatta lähdettiin yhdistyshommien nimissä Salmen ulkoilualueelle Etelä-Suomen Shelttien perinteisiin pikkujouluihin. Sää suosi, pikkupakkanen oli kuurannut luonnon kauniiksi, ja sateelta vältyttiin :) Juhlakaverina Nopalla oli onneksi Paavo, vaikka yllättävän hienosti se tulikin juttuun isossa parinkymmenen sheltin porukassa. Hiukan olisi pomottamaan pitänyt päästä, mutta reipas viiden kilometrin lenkki käveltiin Paavon ja Saanan kanssa omassa rauhassamme porukan häntäpäässä. Pikkujoulupurtavat nautiskeltiin takkatuvassa, johon sopu antoi kaikille ihmisille ja koiruuksille hyvin tilaa. Noppa yllätti perusteellisesti, kun hengaili melko ahtaassa ja hämärässä nurkassa tyttöporukan keskellä mainiosti, nakkeja kyyläillen. Yksikään ihminen ei saanut osakseen ärähdystä, vaikka ohituksia tuvassa tapahtuikin ihan lähietäisyydeltä.
Lauantain hulinat jatkuivat edelleen, kun meillä piipahti joukko (Nopalle tuttuja) sukulaisia, joista mun äiti ja veli jäivät vielä yöksikin. Vaan kylläpä pikkujoulujen juhlinta pisti pikkukoiran väsyneeksi! Ei se juurikaan jaksanut vieraiden kanssa tohottaa, vaan uni korjasi pikaisesti.
Sunnuntai valkeni allekirjoittaneen osalta entistä räkäisempänä. Onneksi aamupäivän sai huoletta kuluttaa peiton alla, shelttikainaloinen seuralaisena. Iltapäivällä lähdettiin kuitenkin Saran ja Hamletin kanssa kohti Sporttikoirahallia, josta olin jo aikapäiviä sitten ostanut yhden treenivuoron. Hamppuleenakin pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa opiskelemaan agilityn ihmeitä! Matkalla Sporttikselle alkoi sataa lunta, jee! Se tosin on jo nyt pääosin sulanut pois. Lämppälenkki saatiin kuitenkin kulkea ihanan hämyisessä lumihämärässä <3
Sara ulkoilutti hallissa kameraansa, ja Nopasta saatiin piiiiiiiitkästä aikaa kivoja aksailukuvia! Koska meillä oli vain kolmen vartin vuoro ja vähän päällekkäisten aikataulujen vuoksi ei pystytty käyttämään vuorosta kuin reipas puoli tuntia, ei mitään ihmeellisyyksiä ruvettu edes rakentelemaan. Nopan varalle olin miettinyt keppitreeniä, ja Hampulle rakennettuun hypyn ja suoran hypyn pätkään lisäsin vielä renkaan, ja näillä kolmella esteellä pyöriteltiin sitten menemään.
Pääpaino "rata"treenissä oli tänään irtoamisella, koska musta ei montaa juoksuaskelta lähtenyt. Kivasti Noppa kuitenkin sinkoili esteeltä toiselle mun käskyjen mukaan.
Mutta entäs ne kepit sitten! Kolmen (?) viikon keppitauko oli tosiaan tehnyt teränsä, ja Noppa veteli keppejä kuin vanha tekijä. Yhteensä kuusi toistoa, kolme per puoli, ja kerrasta oikein. Vauhti tuntui (vielä) mun makuun hitaalta, mutta Saran ottamat kuvat paljastivat, että pelkkää hipsutteluakaan meno ei ihan koko aikaa ollut. Hienotaitava Böbi <3
Ja hienotaitava Hamlet! Pienen putkiepäilyn jälkeen (jos siellä vaikka kuolee?) Hamppu kipitteli putkea kuin vanha tekijä, ja lopuksi saatiin sillekin pieni hyppy-putki-rata!
Oli mukavat treenit, toivottavasti päästään useamminkin tällä porukalla aksan pariin :)
Perjantai aloitettiin Purinalla omatoimiaksailun merkeissä. Aloitin kontaktiprojektin hiukan uusilla tuulilla, pitäen selvästi omassa mielessäni palkkauskriteerit. Käskysanan jätin kokonaan pois ja ainoastaan naksuttelin oikeasta asennosta, vapautus sitten etupalkalle. Noppa ryhtyi heti tarjoamaan asentoa aiempaa paremmin, ilmeisesti käskysanan merkitys on ollut sille hiukan epäselvä. Tästä eteenpäin vahvistan naksuttimella oikeaa asentoa ja pikkuhiljaa ryhdyn liittämään käskysanaa mukaan.
Kontaktitreenin lisäksi tehtiin allaolevaa rataa. Noppa haki hienosti hyppyjä vaikeammista hyppykulmista ja oli muutenkin hyvin itsenäinen radansuorittaja.
Perjantai-iltana käytiin Animagi Apexissa, josta olin varannut Nopalle ajan viralliseen silmätarkkiin. Ell Elina Pietilä syynäsi Nopan lautasen kokoiset silmät ja totesi ne kaikinpuolin priimakuntoisiksi.
Lauantaiaamuna heräsin orastavaan kurkkukipuun. Jes, mahtavaa. Siitä huolimatta lähdettiin yhdistyshommien nimissä Salmen ulkoilualueelle Etelä-Suomen Shelttien perinteisiin pikkujouluihin. Sää suosi, pikkupakkanen oli kuurannut luonnon kauniiksi, ja sateelta vältyttiin :) Juhlakaverina Nopalla oli onneksi Paavo, vaikka yllättävän hienosti se tulikin juttuun isossa parinkymmenen sheltin porukassa. Hiukan olisi pomottamaan pitänyt päästä, mutta reipas viiden kilometrin lenkki käveltiin Paavon ja Saanan kanssa omassa rauhassamme porukan häntäpäässä. Pikkujoulupurtavat nautiskeltiin takkatuvassa, johon sopu antoi kaikille ihmisille ja koiruuksille hyvin tilaa. Noppa yllätti perusteellisesti, kun hengaili melko ahtaassa ja hämärässä nurkassa tyttöporukan keskellä mainiosti, nakkeja kyyläillen. Yksikään ihminen ei saanut osakseen ärähdystä, vaikka ohituksia tuvassa tapahtuikin ihan lähietäisyydeltä.
Lauantain hulinat jatkuivat edelleen, kun meillä piipahti joukko (Nopalle tuttuja) sukulaisia, joista mun äiti ja veli jäivät vielä yöksikin. Vaan kylläpä pikkujoulujen juhlinta pisti pikkukoiran väsyneeksi! Ei se juurikaan jaksanut vieraiden kanssa tohottaa, vaan uni korjasi pikaisesti.
Sunnuntai valkeni allekirjoittaneen osalta entistä räkäisempänä. Onneksi aamupäivän sai huoletta kuluttaa peiton alla, shelttikainaloinen seuralaisena. Iltapäivällä lähdettiin kuitenkin Saran ja Hamletin kanssa kohti Sporttikoirahallia, josta olin jo aikapäiviä sitten ostanut yhden treenivuoron. Hamppuleenakin pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa opiskelemaan agilityn ihmeitä! Matkalla Sporttikselle alkoi sataa lunta, jee! Se tosin on jo nyt pääosin sulanut pois. Lämppälenkki saatiin kuitenkin kulkea ihanan hämyisessä lumihämärässä <3
Sara ulkoilutti hallissa kameraansa, ja Nopasta saatiin piiiiiiiitkästä aikaa kivoja aksailukuvia! Koska meillä oli vain kolmen vartin vuoro ja vähän päällekkäisten aikataulujen vuoksi ei pystytty käyttämään vuorosta kuin reipas puoli tuntia, ei mitään ihmeellisyyksiä ruvettu edes rakentelemaan. Nopan varalle olin miettinyt keppitreeniä, ja Hampulle rakennettuun hypyn ja suoran hypyn pätkään lisäsin vielä renkaan, ja näillä kolmella esteellä pyöriteltiin sitten menemään.
Pääpaino "rata"treenissä oli tänään irtoamisella, koska musta ei montaa juoksuaskelta lähtenyt. Kivasti Noppa kuitenkin sinkoili esteeltä toiselle mun käskyjen mukaan.
Mutta entäs ne kepit sitten! Kolmen (?) viikon keppitauko oli tosiaan tehnyt teränsä, ja Noppa veteli keppejä kuin vanha tekijä. Yhteensä kuusi toistoa, kolme per puoli, ja kerrasta oikein. Vauhti tuntui (vielä) mun makuun hitaalta, mutta Saran ottamat kuvat paljastivat, että pelkkää hipsutteluakaan meno ei ihan koko aikaa ollut. Hienotaitava Böbi <3
Ja hienotaitava Hamlet! Pienen putkiepäilyn jälkeen (jos siellä vaikka kuolee?) Hamppu kipitteli putkea kuin vanha tekijä, ja lopuksi saatiin sillekin pieni hyppy-putki-rata!
Oli mukavat treenit, toivottavasti päästään useamminkin tällä porukalla aksan pariin :)
Kommentit
Lähetä kommentti