Kun koira tuli kotiin

Noppa tuli tänään, parisen tuntia sitten! Lähtö lapsuuskodista sai ikävän alun, kun Noppa päätti hypätä oikein kunnon kierteellä sylistäni kolisevaan metallikippoon. Siitähän saatiin sitten kunnon meteli aikaiseksi, ja pikkumies vilisti samantien sohvan alle piiloon. Jalat väänneltiin, hampaat kurkattiin ja kävely katsottiin hyvän näköiseksi -ei siis mitään fyysisiä vammoja. Ainoastaan suuren suuri kolaus itsetunnolle ;) Kotimatka sujui Jaakon sylissä nukkuen ja välillä hiukan ihmetellen. Ei yhtään pahoinvointia -jes! Kun päästiin kotiin, oli Noppa aluksi vähän hämillään, mutta ryhtyi sitten reippaana poikana tutkimuspuuhiin -tosin hiukan varovaisesti. Kasvattajalta mukaan saadusta ruokasäkistä kuului ihanaa rapinaa, joka pisti hännänkin heilumaan, ja sieltä sitten kaivettiinkin yksi nappula maistiaiseksi. Hyvää oli! Aikansa tutkiskeltuaan ja pienelle leikkikamelille muristuaan Noppa päätti käydä nukkumispuuhiin. Tuossa se nyt nukkuu; vähän eri paikassa kuin mitä sille oli oma...

Uusi blogi, uudet kujeet. Uusi koira. Noppa-koira. Kauan toivottu ja odotettu pentu. Kun kolme vuotta sitten muutin kotoa pois ja aloitin opiskelun uudella paikkakunnalla, vanhempieni luokse jäivät suomenlapinkoirani Siiri ja Selma. Koko perheen koiria kun ovat, oli kaikkien mielestä paras ratkaisu antaa niiden jäädä turvaisaan kotiin keskelle maalaismaisemaa. Muutosta lähtien olen kuitenkin kaivannut elämääni omaa lenkkeily- ja harrastuskaveria, ja nyt alkaa vihdoin olla käsillä se hetki, kun saamme hakea Noppa-pojan omaan kotiin.                                         Noppa, melkein seitsemän viikkoa, alimmaisena.                              ...