Kun koira tuli kotiin

Koirapuistosta löytyi keppi. Keppi pitää tappaa. Keppien tappaminen on pitkä prosessi. Keppiä pitää mm. tiputella maahan useasti, jotta se varmasti kuolee. Hei kato tää on keppi aika hieno mun mielestä! Keppi ei kuole vieläkään. Oho tuolla menee joku! Ainiin se keppi!! Vielä viimeinen kuolinpuraisu... ... ja saalistaja voi autuaallisesti nautiskella saalistaan.

Noppa on vihdoin muistanut, että a) se on koiranpentu ja b) koiranpennut yleensä tuhoavat asioita. Tähän asti olemmekin saaneet ihastella kaunista (köh..), siistiä ( köhköh...) ja ennenkaikkea tuhoamatonta kotiamme. Eteisessä on lipasto, josta löytyy pipot ja hanskat sun muut. Alalaatikossa majailevat naisihmisen varustukseen satunnaisesti kuuluvat sukkahousut ja legginssit. Lipaston kahvat ovat Nopasta hyvän makuisia. Tällainen näky odotti eilen kotiin palaavaa Jaakkoa. Onneksi tuhotyön kohteeksi olivat valikoituneet basic-sukkikset joidenkin vähän kivempien sijaan :D Lipaston kahvojen etikkakäsittelyllä ei ole vaikutusta. Lähdenpä siis tabasco-ostoksille.

Pienen koiran sielunelämä ja aivojen pikkiriikkisten hiukkasten pikkuruiset liikkeet ihmetyttävät meitä ihmisiä päivästä toiseen. Miten se nyt noin teki? Mitähän toi tarkoittaa? Noppa-Nobel on hiljainen poikanen. Ei ollenkaan haukkuherkkä, mitä etukäteen shelttiä ottaessamme jännäsimme. Tosin, kun lappalaisiin on tottunut, mikään ei tunnu enää miltään... :D  Noppa haukkuu siis hyvin harvoin, mutta kaikenlaista muuta ääntä se kyllä pitää. Leikkimurinaa, unimaiskutusta, vingahduksia ja kuikutusta kaikilta mahdollisilta äänenkorkeuksilta. Välillä se selvästi kysyy: "Kuiiii?". Välillä se puolestaan huokailee: "Iuuuhhh". Niin, ja tietysti Noppa kähättää (vai kähkättää, mitenhän tän nyt sanoisi..)! "Kähkähkähkäh" on hyvin tuttua ääntä ponnekkaiden leikkien yhteydessä, kielen viistäessä maata. Mutta haukkua on kuultu hyvin harvoin. Muutaman kerran maalla ollessamme Noppa on haukahtanut sisälle yllättäen tullutta ihmistä. Silloinkin on kyse ollut vain haukahtami...