Kun koira tuli kotiin

Rauhallista joulun aikaa, lepoa ja lämpöä kaikille! Menestystä myös uuden vuoden seikkailuihin!

Syyskuun eka Täällä ollaan! Kiireinen työsyksy on vienyt mukanaan, ja välillä blogi on tehnyt mieli pistää romukoppaan. Muut somekanavat kun ovat nykyään niitä ensisijaisia väyliä päivittää kuulumisia. Ja välillä tulee kieltämättä olo, että itselleenkö sitä tässä kirjoittelee. Mutta toisaalta, vaikka itse olisinkin blogin ainut lukija, niin on tämä silti hyvä keksintö. On niin helppo palata vaikka vanhempiinkin juttuihin, jos on tarvis tarkistaa jotain. Ja onpahan joku väylä, mihin tuutata täysin pelkkää koirajuttua, ilman suodattimia :D Joten täällä ollaan, ainakin toistaiseksi! Edellisen kerran kirjoittelin heinäkuussa . Silloin oltiin Nopsun kansa haettu eka AVO-tulos rallysta, ja Nuttu oli saanut näyttelytuloksen. Mutta mitäs sen jälkeen... Nutulla on edelleen agilitytreenit maanantai-iltaisin. Lisäksi ollaan käyty ja jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin 1-2 kertaa kuussa perjantai-iltaisin Sporttiksella Kariniemen Sannin treeneissä. Nutun estefokus ja itsenäinen etenemine...

Helleheinäkuuta on vietetty pitkälti mökillä. Mökin pihakeinussa kilahti myös puhelin, kun saatiin muutaman päivän varoitusajalla peruutuspaikka Hyvinkään rallytokokilpailuun. Onneksi suunnitelmissa oli muutenkin siirtyä viettämään loppulomaa kotiin, joten niinpä me otettiin paikka vastaan. Lauantaina 27.7. käytiin siis Nopan kanssa starttaamassa ekaa kertaa avoimessa luokassa, ja saatiin tulokseksi AVOHYV 84-pisteellä. Hyvä me! :) Kierrokset pysyi jälleen kerran melko sopivalla tasolla, eikä radalla ollut yhtään eteentuloa, jotka nostattaa eniten kierroksia. Ja käsimerkin avulla Noppa myös seisoi, vaikka se ei sitä varsinaisesti oikein osaakaan :D Sunnuntaina 28.7. oli puolestaan Nötöskän koitosten vuoro, kun suunnattiin metsästämään näyttelytulosta Vermoon, jossa järjestettiin Eukanuba Summer Show. Aikataulut myöhästelivät ja hellettä piisasi +35 asteen molemmin puolin, mutta mepä selvittiin neljän tunnin (odottelu-)urakasta kunnialla ja Nuttu sai avoimesta luokasta sen kaivat...

Ja Lystihän on! Tämä pieni, pippurinen paimensukuinen lapinkoiratyttönen muutti juhannuksen jälkeen maalle Ainun uudeksi ystäväksi ja pikkusiskoksi. Viimein mekin tällä viikolla ehdittiin häntä käydä moikkaamassa! Lysti, Nereaneidon Ilmassa Pieni Sydän , on kuin väriään (riistanvärinen vaalein merkein) lukuunottamatta kuin pieni kopio elämäni koirasta Siiristä. Niinpä se tuntuukin ihan ällistyttävän hienolta pieneltä tyypiltä. Lysti on hyvin voimakastahtoinen, todella ihmis- ja koirasosiaalinen, eritttäin kova käyttämään suurta ääntään, hurjan rohkea ja peloton vauhtimimmi. Kun kohdattiin sen kanssa ensimmäistä kertaa, se juoksi täyttä häkää suoraan syliini ja puraisi huulestani. Ja saman se on tehnyt myös muille tapaamilleen ihmisille (tuota puremisjuttua lukuunottamatta, onneksi :D). Se rakastaa Ainua yli kaiken (ja Ainu sitä), mutta se tutustui rohkeasti myös Noppaan ja Nuttuun. Nopasta on tainnut tulla vanha setämies, koska sitä ällötti koko pentu, ja pariin otteeseen se ...

Taas on muutettu! Edellisen kerran  muutettiin loppuvuodesta 2016 Helsingin sisällä, ja tällä kertaa muutto suuntautui naapurikaupunkiin. Kuten edelliselläkin kerralla, Noppa on tälläkin kertaa stressannut uudesta kodista ja joka paikan vallanneista muuttolaatikoista. Närästystä/oksentelua ei tosin tällä kertaa ole ollut, mutta aikamoista pöhinää rapun äänille kyllä. Ja myös yöllä. Mutta olipa helpottavaa lukea vanhasta muuttopostauksesta, että yöllisiä pöhinöitä oli edellisenkin muuton yhteydessä. Nyt suunnitteilla on kuitenkin hommata tyypeille haukunestopannat, sillä jonkin verran ne mölisevät myös yksin ollessaan. (Ei liity muuttoon, vaan tekivät sitä myös vanhassa kodissa.) Mutta katsellaan nyt ensin tämä alkujärkytys alta pois :) Nuttu on ollut ihan huipputyyppi. Yleensäkin ihastelen sen sopeutumiskykyä uusiin paikkoihin, mutta tässä muuttorumbassa ihastukseni on kasvanut ihan uusiin sfääreihin. Tyyppi etsii muitta mutkitta pienen kolon jostain laatikoiden ja vaatesäkki...

Kauan odotettu kesälomareissu pohjoiseen tehtiin taas kesäkuun alkupuolella. Tällä kertaa saimme reissuvahvistukseksi vielä siskoni, joten matkaa tehtiin kolmen koiran ja kolmen ihmisen voimin. Minulle ja Nopalle tämä oli jo neljäs kesäreissu Äkäslompoloon, mutta yhä siellä vaan riittää koettavaa ja ihmeteltävää. Tämä reissu onnistui kyllä ihan yli odotusten. Kukaan koirista ei kärsinyt vatsavaivoista, eikä pikkusheltitkään vetäneet jumiin. Viime vuoden reissun rankimman patikointipäivän jälkeenhän molemmat sheltit olivat ihan totaalijumissa, minkä lisäksi Nutun tassunpohjia aristi niin, ettei se suostunut kulkemaan kuin pehmeällä nurmella. Ehkä tämän vuoden reissulla osattiinkin vielä paremmin huolehtia myös koirien levosta! :) Tulopäivän iltana irroteltiin Kellostapulilla Reissua tehtiin tänä vuonna supervaihtelevassa säässä. Menomatka lauantaina klo 4.08-15.30 ajettiin helteessä, ja myös perillä lauantain iltalenkki tehtiin lämpimässä kelissä. Välissä oli muutama jopa hal...

Ajeltiin tänään Nopan kanssa Jokelaan Rallitassun järjestämään möllitokoon mentaliteetilla "lahjattomat treenaa". Edellisen kerran ollaan Nopan kanssa tokoiltu keväällä 2017, ja sen jälkeen yhden kerran palauteltu alokasluokan liikkeitä mieleen tänä keväänä. Ja pieni suorittaja osasi edelleen! <3 Sille on onneksi rakennettu vahvat pohjat liikkeisiin silloin, kun vielä sain aikaiseksi treenata, ja tottahan rallytokokin pitää yllä opittuja taitoja. Nauroinkin kaverille, että olen onnekseni treenannut aiemmin Nopan kanssa siihen malliin, että RTK2 ja TK2 pitäisi tulla treenaamatta pätkääkään :D Sitten täytyisi taas ottaa treenit mukaan päiväjärjestykseen. Vaan olipa kiva puuhata taas yhdessä puuhka-Nopan kanssa. Se saa nykyään tyytyä niin usein Nutun managerin rooliin, että hommiin päästessään se on tulta ja tappuraa, into piukassa ja maailman levein virne naamalla. Näin me tokoiltiin tänään (suluissa tuomarin kommentit): Paikalla makuu 1 min 10 Seuraaminen 8 (äänte...

Tuli Selman, peikkokoiran, metsänhengen, hapsukorvaisen tiitiäisen aika lähteä samoamaan ikuisia metsäpolkuja. Hei hei, sinä kaunissilmäinen oman tiesi kulkija. Olit ja olet sanomattoman rakas. Sinä elit huomaamattomana kanssakulkijana koko pitkän elämäsi. Rakastit omaa rauhaa ja seurailit mielelläsi muiden touhuja kauempaa. Kuitenkin ilahduit valtavasti aina, kun sait rapsutuksia ja huomiota. Mitä vanhemmaksi tulit, sitä läheisyydenkipeämpi sinusta tuli. Hakeuduit koko ajan enemmän ja enemmän ihmisten seuraan. Kestit laumaasi tulleet uudet koirat urheasti, ja Ainun kanssa ystävystyit kunnolla. Rakastit ruokaa ja ulkona olemista, ja päiviesi kohokohtia olivat ne hetket, kun pääsit rähjäämään naapurin koiralle. Niin teit vielä viimeisenä päivänäsikin. (C): Marja Koskio Sinun lempeässä ja rauhallisessa seurassasi oli hyvä olla ja harrastaa. Mätsäri- ja näyttelykehissä taisi tosin olla sinun mielestäsi tylsää, tokotreeneissä yritit innokkaasti, ja opin iloitsemaan kan...

Nyt on kuulkaa käynyt niin kummasti, että tällä viikolla olen treenannut koirien kanssa peräti neljä kertaa. Se on enemmän kuin mitä usein tulee kuukaudessa treenattua :D Tämä ihme täytyy toki dokumentoida myös tänne blogin puolelle, koska pics or it didn't happen ;) Maanantai 29.4. Maanantaisin oli vuorossa Nutun viikottaiset agilitytreenit. Meillä olikin jäänyt kolmet edelliset treenit välistä, mutta tahattoman tauon aikana oltiin molemmat taidettu kerätä vähän uutta treeni-intoa. Treenien aiheena oli serpentiini ja rengas. Osaavimmat meidän ryhmäläisistä tekee jo superhienoa serpentiiniä täysin vinoilla hypyillä, mutta meidän bileet syntyivät tällä kertaa siitä, kun Nuttu teki hienon pätkän putkesta putkeen kolmella suoralla hypyllä. Kadoksissa ollut estefokus alkaa pikkuhiljaa löytyä! :) Rengasta namiteltiin Nutulle, kun se hyppeli edestakaisin mun ja koutsin välillä. Ihan ei tainnut uusi este vielä upota pikkusheltin aivoihin, mutta ehkäpä se siitä! :) Ennen Nutun treene...

Viime viikon sunnuntaina käytiin Nopan kanssa vähän ekstempore I-HAHin järjestämissä rallytokon epävirallisissa kilpailuissa. En edes tiennyt kaikkia uusia AVO-luokan kylttejä, mutta mentiinpä testaamaan. Ja sehän meni hienosti! Noppa ei ollut häiriöitä pursuilevasta ympäristöstä moksiskaan, ja tehtiin rata omassa ihanassa kuplassa. Mua ei jännittänyt pitää sitä vapaana, ja meille uudet kyltitkin handlattiin palkkaamalla hyvin. Tulokseksi saatiin AVOHYV 75. -10 pistettä lähti ennakkoon suunnitellustikin palkkaamisesta ja loput pistemenetykset otettiin haukuista. Mitään julmettua ja jatkuvaa haukkua ei tällä kertaa kuitenkaan ollut, enemmänkin yksittäisiä haukahduksia (joita oli kyllä paljon :D). Tällä tuloksella sijoituttiin hienosti kolmansiksi!