Blogikooma

Syyskuun eka

Täällä ollaan! Kiireinen työsyksy on vienyt mukanaan, ja välillä blogi on tehnyt mieli pistää romukoppaan. Muut somekanavat kun ovat nykyään niitä ensisijaisia väyliä päivittää kuulumisia. Ja välillä tulee kieltämättä olo, että itselleenkö sitä tässä kirjoittelee. Mutta toisaalta, vaikka itse olisinkin blogin ainut lukija, niin on tämä silti hyvä keksintö. On niin helppo palata vaikka vanhempiinkin juttuihin, jos on tarvis tarkistaa jotain. Ja onpahan joku väylä, mihin tuutata täysin pelkkää koirajuttua, ilman suodattimia :D Joten täällä ollaan, ainakin toistaiseksi!

Edellisen kerran kirjoittelin heinäkuussa. Silloin oltiin Nopsun kansa haettu eka AVO-tulos rallysta, ja Nuttu oli saanut näyttelytuloksen. Mutta mitäs sen jälkeen...

Nutulla on edelleen agilitytreenit maanantai-iltaisin. Lisäksi ollaan käyty ja jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin 1-2 kertaa kuussa perjantai-iltaisin Sporttiksella Kariniemen Sannin treeneissä. Nutun estefokus ja itsenäinen eteneminen ovat kehittyneet tosi paljon, mutta tosi paljon on vielä tekemistäkin. Ei osata vielä(kään) muita esteitä kuin putket ja hypyt, mutta olen pitänyt nyt tärkeimpänä just tuota itsenäisempää työskentelyä, ettei koko ajan tarvi olla ohjaajan lahkeessa kiinni tai pyöriä hyrränä kyselemässä, että mitäs sit tehtäis.

Lokakuun alussa käytiin Nopan kanssa Kirkkonummella hakemassa toinen tulos rallytokon avoimesta luokasta. Aivan karmea suoritus, omasta mielestäni Noppa haukkui koko radan alusta loppuun saakka, mutta ilmeisesti se oli välillä hiljaakin, sillä saatiin kuitenkin nippanappa 72 pistettä.

Viimeinen AVO-tulos haettiin Lohjalta marraskuun puolivälissä. Saatiin 80 pistettä oikein siistillä radalla. Ohjaaja kämmäsi ja unohti pysähtyä koiran kiertämisen jälkeen, joten sinne meni 10 pistettä... :D Vähän kyllä jälkikäteen ärsytti, koska ilman tuota pistevähennystä pisteet olisivat yltäneet ekaa kertaa meidän uralla palkintopallille saakka. Mutta RTK2 on nyt kasassa! <3

RTK2 Pilvimarjan Kuka

Syyslomalla Noppa jäi Jaakon kanssa kotiin, ja me suuntasimme äidin, siskon, Nutun, Ainun ja Lystin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä Rukalle. Ja voi hitsi, Ruka kohteli meitä niin hyvin! Siellä oli lunta! Jäi vielä monta kolkkaa koluamatta, joten Ruka - nähdään taas pian!

Oli kieltämättä aika mukavaa ja rentoa olla reissussa, kun ei tarvinnut yhtään jännätä, räjähtääkö joku koirista. Nopan ja Ainun välillä kun vallitsee sellainen kauhun tasapaino, joka järkkyy hyvin herkästi... Vaan kahta mukavampaa olikin sitten tavata Nops melkein viikon eron jälkeen! :)

Nuttu kävi lokakuun lopussa silmätarkissakin. Silmät olivat puhtoiset, lukuunottamatta muutamaa ylimääräistä ripseä. Toivottavasti ne eivät tule koskaan Nötöskää sen kummemmin vaivaamaan! :)

Siinäpä ehkä ne päällimmäiset kuulumiset. Loppuvuodelle ei ole sen kummempia suunnitelmia. Muutamat treenit Nutulla (ja ehkä epikset, jos uskallan!), Nopan kanssa aloitellaan oikealla puolella seuraamista. Jouluksi lähdetään maalle, ja joulun jälkeen taas Äkäslompoloon. Mutta niistä suunnitelmista lisää lähempänä, onhan tässä vielä kuukauden päivät aikaa päivittää blogia! :D

Kotimeri ja sen rannat <3