Imatra KV

Viime keskiviikkona haettiin näyttelytreeniä ESSien näyttelytreeneistä, joiden vetäjänä oli Sirpa-kasvis. Häkellyttävän hyvin meni! En olisi ikinä uskonut, että pöydällä seisottaminen onnistuisi kunnolla ja että Noppis antaisi monen vieraan ihmisen kopeloida itseään ja katsoa hampaat pöydällä. Wau. Opin itse esittämään Nopan pöydällä seisten itse sen edessä. Aiemmin olen arastellut siirtyä pois sen sivulta, koska arvelin sen tipahtavan pöydältä ilman mun tukea. Tajusin treeneissä kuitenkin, että seistessäni sen sivulla annan sille samalla mahdollisuuden nojailla muhun miten huvittaa. Kun seison sen edessä, sen on tavallaan pakko pysyä itse pystyssä. Vähän vastuuta sillekin tässä elämässä ;D Murheenkryyniksi muodostui kehän kiertäminen muiden koirien kanssa: piti vetää, poukkoilla, vähän haukkuakin ja pomppia.

Torstaina suunnattiin sitten pääsiäisen viettoon maalle, ja sunnuntaina kello pärähti soimaan 6.30. Voi sitä pyhäaamun rauhaa... Pikainen lenkki koirien kanssa ja Nopalle puolikas aamuruoka naamariin ja uuden Kian nokka kohti Imatraa.

Matkamies
Aikomuksena oli olla perillä näyttelypaikalla hiukan ennen yhdeksää, kun shelttien arvostelu alkoi kymmeneltä. Eniro kuitenkin taas osoitti ylivertaisuutensa matka-aikojen väärinarvioinnissa, ja olimme tasan puoli yhdeksältä siinä vaiheessa vielä melko autiolla näyttelypaikalla. No, eipä siinä mitään. Jäi aikaa yllinkyllin nuuskutella ja tutkailla näyttelypaikkana toiminutta paineilmahallia.

Junnu-uroksia oli ilmoitettu kokonaiset kahdeksan kappaletta. Sheltit arvosteli Elena Ruskovaara, ja koska tuomari tiedettiin tiukaksi arvostelijaksi, meillä ei ollut tulostavoitteita juuri lainkaan. Ajattelin etukäteen olevani enemmän kuin tyytyväinen, jos Noppa saa hyväksytyn tuloksen ja käyttäytyy edes kohtalaisesti. Yllätyksekseni alun kokoomakehässä Noppa napotti kuin vanha tekijä. Myös liikkuminen muiden koirien kanssa onnistui: vähän piti tietty pompahdella, mutta Noppis ei juurikaan kiskonut eikä poukkoillut, vaan ravasi kiltisti! Kehät olivat onneksi suht isot, joten välimatkaa muihin koiriin sai hyvin pidettyä.

Vauhtia riitti! Tärähtänyt Noppa (ainut suht onnistunut liikekuva...)
Ruskovaara saneli Nopasta seuraavaa:

Turhan kookas, luustoltaan sopiva. Mittasuhteiltaan hyvä uros. Kovin lyhyt rintakehä. Lihaksikas takaosa. Etuosa tarvitsee täytettä. Valitettavasti korvat ovat pystyssä. Pää on melko vahva; silmät turhan pyöreät; ilmeestä tulee vieras. Vahva, täyttynyt kuono-osa. Jotain mistä en saa selvää, mahdollisesti yhdensuuntaiset takaliikkeet. Etuliike saisi ulottua kauemmas. Hyväksyttävä häntä. Hyvin treenattu. Koko ja vieraat piirteet päässä pudottaa palkintosijaa.

Ai tämmönen silmät_suuret_kuin_lautaset -ilme muka vieras?
Tulokseksi napsahti JUN T. Tosi siisti homma, tulos saatiin! :) Ja riittäähän tuossa arvostelussakin syynättävää... Tosi mukava, että saatiin oikeasti kunnollinen ja kattava arvostelu! (Siiri-lappalaisen kanssa koomisin näyttelyarvostelu oli nimittäin luokkaa "tummanharmaa, liikkuu kauniisti". Okei, kiitos, saisinko tietää jotain uutta koirastani?) Mutta selvästikään, kun tuota Noppiksen näyttelyarvostelua syynää, mun ja rotumääritelmän ihannesheltit eivät ole ihan samasta puusta veistettyjä! Nopan kokoluokka on musta juuri hyvä, kovin paljon pienemmän koiran kanssa menisin itse ihan solmuun. (tokikin se uroksen ihannekoko ei ole kovin montaa senttiä pienempi, että enköhän mä senkin kanssa pärjäisi...) Etuosaan en juurikaan kaipaa lisää täytettä Nopalle, jos sillä siis tarkoitetaan sellaista massiivista urospuuhkaa. Lihaksia toki saa tulla, mutta sellaista puuhkashelttiä en havittele. Entä sitten vahva pää, onko se hyvä vai huono juttu? Mitä tarkoittaa yhdensuuntaiset takaliikkeet? Miksi hännästä piti erikseen mainita, onko se ok vai ei? Ja kaikkein hämmentävintä: hyvin treenattu :D Siis mitä treenattu? Ei ainakaan sitä kehäkäytöstä :P Toki oli mukava huomata, että tuomaritäti osasi arvostaa Nopan pomppulihaksia...!

Mietittiin Jaakon kanssa, että vaikkei Nopalla kokonsa ja korviensa puolesta ole mitään huimia tulostoiveita näyttelykehistä, niin olisi kiva käyttää se joka luokassa arvosteltavana. Ihan siitä syystä, että itse omalle koiralleen sokeutuneena saa ulkopuolisen asiantuntijan näkemyksen koiran kropan kehityksestä.

Kommentit

  1. Mukavastihan se meni, eli tosi kiva, että Noppa esiintyi hyvin :)

    Vaikka olen belgien kanssa kiertänyt enemmänkin näyttelyitä, ei nuo termit aina avaudu minullekaan. Ruskovaara tuomarina on aivan ihana, oma vanhin belgini sai häneltä ihanan arvostelun, mutta tuloksena HYL, koska mittasi koiran liian pieneksi (mitä se ei kylläkään ole, vaikka pieni onkin). Tarkoituksena on arvioida koiraa rotumääritelmään peilaten. Toiset tuomarit ovat siitä tarkkoja ja toisilla tuntuu olevan ihan omat määritelmänsä :D

    "Lisää täytettä etuosaan" tarkoittaa varmaankin kapeaa etuosaa, mitä shelteillä on paljon. En usko sen tarkoittavan turkkia kuitenkaan. Näitä on hauska "tulkita" jälkikäteen :DD

    VastaaPoista
  2. Mun piti tulla Myrnin kanssa moikkaa teitä ennen kun menitte kehään mut sit se vaan jäi! Kivastihan se Noppa esiintyi ja mie ainakin tykkäsin myös sen ulkonäöstä vaikkei tuomaritäti ollutkaan samaa mieltä. :D Oli kyllä varsin mielenkiintoinen linja tuolla tuomarilla, kun samaa kokoa olevat urokset sai kaikkea väliltä T-ERI ja yhdelläkin Tn saaneella mainittiin että koko pudotti palkintosijaa mut silti samankokoinen soopeli sai ERIn.. :D

    Tolla etuosan täytteellä tuomari tosiaan taisi tarkoittaa että etuosa on kapea ja varmaan jonkin verran massaakin olisi kaivannut lisää. Tosta vahvasta päästä en osaa sanoa, mun mielestä Nopalla on just kiva pää, mut toiset tuomarit tykkää kevytpäisemmistä. Hännästä mainitsi varmaan siksi, jos Noppa nosti liikkeessä häntää, muttei kuitenkaan liian korkealle. Meillä tuli maininta korkeasta hännästä, kun pikkumusta innostui nostamaan häntäänsä mun juostessa liian kovaa ja tosi monelle oli maininnut samasta asiasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia