Kuulumisia arjen keskeltä

Niin paljon ihania kuvia on taas räpsitty, että osa niistä on jaettava täälläkin. Ja jottei koko postaus mene pelkäksi kuvaihasteluksi, niin kerrotaan myös hiukan viime aikojen puuhailuista.


Lenkkisäät ovat todellakin hellineet meitä ihan urakalla. Kauniista kelistä inspiroituneina ollaan tehty pitkiä lenkkejä ja tutustuttu vähän uusiinkin lenkkipolkuihin. Tänäänkin pilvinen taivas kirkastui varsinaiseksi auringonpaisteeksikin illan koittaessa!

Kevätkeleistä huolimatta ostin Nopalle pitkän pohdinnan tuloksena kurahaalarin. Mulle itsellenihän ajatus koiran pukemisesta on pitkään ollut hankala ja vieras. Jossain vaiheessa taivuin ostamaan Nopalle softshell-takin uintireissujen jälkeen päälle puettavaksi. Viime syksynä muistan kuitenkin moneen otteeseen kironneeni sitä, kun koko koira piti pyykätä useasti päivän aikana. Olin kuitenkin sitä mieltä, ettei oma mukavuudenhalu saa viedä voittoa siitä, mikä koiralle on kivointa. Ja blaah. Kurapuvun ostamisen viimeinen niitti oli se, että saatiin se kaverilta halvalla. Joten nyt on herra Noppiaisella oma haalari, jota testattiin tänään. Kelin puolesta ei olisi tarvinnut, mutta lähinnä kokeiltiin, kykeneekö haalarin kangistama Noppa liikkumaan ollenkaan normaalisti. Ja pystyihän se. En kuitenkaan aio vielä alistua kurapuvun orjaksi, vaan haluan, että mun säänkestävä koira myös kestää sitä säätä. Kurapuku vedetään esiin uudestaan syksyn loskakeleillä, kun kenestäkään ei enää ole kivaa viedä Noppaa viidettä kertaa saman päivän aikana pesulle. (Sitä paitsi, jos nyt järkeillään, eihän se jatkuva märkänä oleminen ole koirallekaan hyväksi. ;))

Haalari saa Nopan näyttämään oravalta.
Koirakavereista ollaan viime päivinä tavattu Paavoa ja Sannia sekä Hamppua. On niin kiva seurata, miten yksiin Nopalla ja Paavolla leikit natsaavat; toisaalta myös tänään oli jopa ihan liikuttavaa, miten Hamppukin innostui kunnolla juoksemaan Nopan kanssa Haltialan pelloilla :)



Mutta ei se elämä pelkkää auvoisaa arkea ole. Uutena juttuna (mistä näitä uusia juttuja taas tuleekaan...) Nopalle on tullut ihmisille rähjääminen. Kerran lenkillä Nopasta epäilyttävän näköinen sauvakävelijä sai kunnon rähinät, kun uskaltautui puhumaan meille. Myöskään meidän rappukäytävässä ei Nopasta saisi liikkua kukaan muu - varsinkaan kukaan mies. Jo kaksi kertaa Noppa on ehtinyt olla minua nopeampi ja suorastaan rynnännyt jonkun naapurimme päälle rähinöimään. Ja siis kirjaimellisesti päälle: hyppäsi molemmilla kerroilla suoraan päin. Tätä on kyllä ruvettava työstämään. Myös lenkillä toisille koirille haukkuminen on tullut uudelleen muotiin.

Nobi on kielimiehiä!
Tänään piipahdettiin Jaakon kanssa Pet Expossa, jossa kuultiin mm. se, että shetlanninlammaskoira on viisas. Kerrottiin se kotona Nobille, joka ei tajunnut. Uuden tiedon (ihan oikeasti uuden: kesyrottainfo oli melkoisen mielenkiintoinen...) lisäksi Noppa sai messuilta luonnollisesti runsaasti tuliaisia: herkkuja, uuden pallon, Roger Para -harjan, näyttelyhihnan ja narulelun treenejä varten.

Huomenna suunnataan Viikkiin mätsäröimään, kunhan taivas ei ihan totaalisesti repeä. Toisaalta, onhan sitä sadevaatteet keksitty... Keskiviikkona Noppa pääsee Sirpa-kasviksen käsittelyyn ja korva- ja tassukarvat saavat kyytiä. Keskiviikkona on vuorossa myös ESSien näyttelytreenit. Ja viikon päästä sunnuntaina se Ensimmäinen Näyttely. Hui. Paljon ohjelmaa taas.

Nobi kuittaa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia