Ilo asuu täällä


Noppa on ihan hirvittävän mukava koira. Nyt, sen ollessa 3½-vuotias (!!!!), se on vihdoin ihan huikeaa seuraa. Jos vielä vuosi-pari sitten haaveilin mustavalkoisista shelttirukkasista useamman kerran viikossa, olen nykyään päivittäin äärettömän iloinen pikkumustan olemassaolosta ja sen hienosta käytöksestä.

Vihdoin mulla on käsissäni sellainen koira, josta neljä vuotta sitten haaveilin, kun shelttiä päässäni pyörittelin. Noppa on kaikkea sitä, ja vielä paljon enemmänkin. Vihdoin oon myös itse kasvanut koiranomistajana Nopan tasolle ja oppinut olemaan sen kanssa. Meillä synkkaa nykyään tosi mukavasti.


Lauantain agilitytreeneissä tehtiin meidän elämän pisintä rataa ikinä:

Koiviksen episrata elokuulta

Meillä oli taas pari viikkoa treenitaukoa takana, mikä vielä joskus on tarkoittanut reikäpäänä kaahottavaa ja kiljuvaa shetlanninhuutajakoiraa, mutta ehei enää. Noppa pysyi radan messissä alusta loppuun saakka, sillä oli ihan sairaan hauskaa. Ainut, joka töppäili, olin minä (yllättäen). Mutta pointsit mullekin: ihan suvereenisti vetelin takaaleikkauksia mennen tullen niitä sen enempää ajattelematta! Hyvä minä!

Episradan lisäksi me kepiteltiin. Keppitaukoakin oli useampi viikko (kuukausi?), mutta niin vaan pikkujätkä teki kepit vauhdikkaasti molemmilta puolilta, ja kaksi ohjuriakin nappaistiin pois! Olinko vähän ylpeä <3


Treenaaminen Nopan kanssa on nykyään hirveän kivaa. Ei tarvitse enää stressata sen käyttäytymisestä, koska se osaa olla ihan hirvittävän kivasti. Agilityssäkin se odottaa hiljaa omaa vuoroaan sidottuna kentän laitaan, kun vuosi sitten se mekasti pyyhkeellä peitetyssä häkissäkin.

Viikon takaiset tokoepikset oli siinäkin mielessä loistava kokemus, että en jännittänyt Nopan käyttäytymistä sekuntiakaan. Luotto sitä kohtaan on kasvanut hurjan paljon.


Paitsi treeneissä, Noppa on nykyään myös vapaalla hurjan kiva kaveri. Ei mua enää jännitä olla tai mennä sen kanssa, olen oppinut sen, miten tämä koira toimii missäkin tilanteessa.

Oma super-Noppa, maailman paras karvakaveri! <3

Postauksen kuvat nuuksioretkeltä: Sara

Kommentit

  1. Sirpa Arminen26. syyskuuta 2016 klo 6.05

    Huikeeta työtä oot tehnyt "ei-niin-helpon" Nopan kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saimi27. syyskuuta 2016 klo 19.58

      <3 Ehkä se just siksi onkin niin rakas?

      Kiitos Sirpa!! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Kuva
Tänään meillä vieraili eläintenkouluttaja Liisa Tikka koirakoulu Masseterista . Aiheena oli nimenomaan tuo Nopan kummallinen pelkokäyttäytyminen Jaakkoa kohtaan joissakin tilanteissa. Tästä olen blogiinkin kirjoitellut mm. täällä ja täällä . Metsänhenki Aluksi istuimme alas ja pohdimme erilaisia syitä Nopan käytökselle. Kertauksen vuoksi: Noppa ei pelkää Jaakkoa tosiaankaan aina. Aamuisin se loikkaa intoa puhkuen herättämään Jaakon. Myöskin silloin, kun minä olen kotona, elämä on varsin auvoisaa. Välillä Noppa ei kuitenkaan halua lähteä Jaakon kanssa lenkille tai ottaa Jaakolta ruokaa vastaan. Syksyllä pojat kokeilivat temppujen harjoittelua yhteisenä puuhanaan, ja tällöin edettiin pikkuhiljaa siihen, että Noppa ei enää uskaltanut leikkiä Jaakon kanssa palkkaleikkejä. Namit kyllä kelpasivat. Liisan veikkaus Nopan käytökseen oli sama, mitä olimme jo itsekin pohtineet. Että Noppa olisi jossakin tilanteessa joskus päässyt säikähtämääm jotakin hiuksenhienoa pikkujuttua. Liisan muk...
Lue lisää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kuva
Viime postauksessa mainitsinkin Nopan silmien rähmimisestä. No, apteekista ostetun silmähuuhteen avulla oireet hävisivät -palatakseen takaisin alkuviikosta. Tänään varasin sitten vihdoin ja viimein ell-ajan. "Pitää silmiä auki normaalisti. Pupillit symmetriset, valorefleksit normaalit. Luomien asennot normaalit, ei ylimääräisiä ripsiä tms mikä aiheuttaisi ärsytystä. Kyynelkanavat toimivat. Sidekalvot ärtyneet, etenkin oikeassa silmässä. Vilkkuluomien alapinnoilla imukudosrakkulaa. Sarveiskalvot siistit, ei haavoja, oikeassa silmässä lievää ahavoitumista mahdollisesti hankaamisen seurauksena." Diagnoosina siis rakkulainen sidekalvontulehdus molemmissa silmissä. Eläinlääkärin mukaan ko. tulehdus on nuorille koirille tyypillinen, ja liittyy koiran immuunijärjestelmän kehittymiseen. Ikävä juttu on se, että oireilu voi jatkua aikuisikään saakka. Lieväoireisena toistuva tulehdus ei onneksi vaadi lääkehoitoa, vaan hoidoksi riittää esim. silmien huuhtelu. Toivotaan nyt kuitenk...
Lue lisää

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia

Kuva
Tänään Noppa täyttää 11 viikkoa. Viikon kuluttua vuorossa on kolmikuispäivän kunniaksi rokotusreissu eläinlääkäriin. Tänään juhlistettiin taas uutta viikkoa leikkitreffien ja Musti&Mirri -reissun merkeissä. Asemalla tuuli ja korvat lepattivat. Matka Mustiin&Mirriin taittui taas junassa, eivätkä Malmin asema tai kauppakeskus aiheuttaneet minkäänlaista hämmennystä. Kerranhan täällä on jo oltu, joten mitäpä sitä enää hötkyilemään. Mustissa&Mirrissä suoritimme 11-viikkoispunnituksen, vaaka näytti 3,1 kg. Ostimme mukaan myös aktivointipallon, joka voidaan aina välillä jättää Nopan yksin jäädessä sille pyöriteltäväksi. Aluksi piilotin herkkuja wc-paperirullan hylsyihin tai kananmunakennoihin, mutta Noppa silppusi ne n. miljoonaan osaan. Ehkäpä pallon kanssa samanlaista tuhoa ei synny ;) Testattiin palloa samantien, kun annoin Nopan päivänappulat siinä.                    ...
Lue lisää