Harrastuskesä

Kantapään kautta oppiminen on opettavaisinta oppimista, vaan ei aina ehkä kaikkein mukavinta. Kantapään kautta on kumminkin Nopan pienen elämän aikana tullut opittua vaikka ja mitä. Tärkein noista opeista on ollut se, että harrastetaan koiran ehdoilla. Ihan sama, vaikka haluaisin itse treenata tavoitteellisesti kuusi kertaa viikossa (not). Jos koira ei siihen pysty, niin sitten ei treenata. Treenataan sen verran, mihin rahkeet meillä molemmilla riittää, homma ei mene överiksi ja molemmilla on kivaa.
Koska meillä on kuitenkin siinä mielessä hyvä tilanne, että näistä käytöspulmista huolimatta pystytään myös lajitreenaamaan, olen viime päivinä pienimuotoisesti suunnitellut tulevaa harrastuskesää ja miettinyt niitä pienen pieniä edistymisen askeleita, joita voitaisiin yrittää ottaa.

Toko
Ilmoitin meidät Koirakoulu TOKO-luokan tokon jatkokurssille. Kurssi kestää viisi kertaa kesä-heinäkuussa. Tarkoituksena on perehtyä sääntömuutoksen mukanaan tuomiin uudistuksiin ja opetella uusien liikkeiden alkeita, mutta myös jatkaa eteenpäin niitä liikkeitä, jotka pysyvät samankaltaisina. 

Odotan innolla! Haluan päästä näkemään, millä tasolla me ihan oikeasti tätä nykyä ollaan. Uudet alokasluokan liikkeet vaikuttavat hirmu mukavilta, joten niitä on kiva päästä testaamaan käytännössäkin. Mulla on tavoitteena päästä korkkaamaan viralliset tokokokeet Nopan kanssa, toivottavasti vielä tänä vuonna, mutta tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii paitsi liikkeiden opiskelua, myös pikkumiehen pääkopan kehittymistä. Toko on siinä mielessä meille hyvä laji, että se ei nosta virettä liian korkeaksi, mutta kuitenkin sen verran ylös, että parhaimmillaan Noppa tekee aika näyttävän näköistä tokoa.

Jälki
Jäljestys tekee Nopalle tosi hyvää. Siinä se pääsee kuluttamaan aivonystyröitään ihan toden teolla ja käyttämään nenäänsä, mikä selkeästi rauhoittaa sitä. Miksikään tavoitteelliseksi jäljestämiseksi ei meidän höpöhöpöjälkiä voida kutsua, mutta aion joka tapauksessa ottaa jälkihommat kesän ohjelmaan aiempaa tiiviimmin!

Saralle kiitos kuvasta!

Agility
Mulla on itselleni jäänyt agilitystä vähän paha maku suuhun lukuisten Nopan käyttäytymisestä johtuvien ongelmien vuoksi. Muistan kuitenkin joskus alkuvuodesta vielä tykänneeni lajista ihan hirveästi ja odottaneeni perjantai-illan treenejä, joten into aksaa kohtaan on toivottavasti edelleen olemassa.

Lappalaiskoirapiireistä tutuksi tullut Tiina vihjasi kuukausi takaperin, että lappalaiskoirien omatoimi-aksaryhmässä olisi vielä kesän ajaksi vapaita paikkoja, ja mukaan kelpuutettaisiin myös ei-lapinkoirallisia, kunhan vain kyseessä olisi hyvä tyyppi. Muutama päivä piti ankarasti miettiä, uskallanko ottaa tarjotun paikan vastaan, mutta lopulta innostus voitti ahdistuksen ja epäluulon. Tulevan kesän (toukokuu-syyskuu) ajan treenailemme siis wannabe-lapinkoira-Noppiksen kanssa lauantaiaamuisin Koivukylässä! Tulevana lauantaina on ekat treenit, ja mua kyllä jännittää melkomoisen paljon. Mutta ehkäpä tämä tästä...

Kesäageille en ole asettanut minkäänsortin osaamistavoitteita. Mulle on ihan se ja sama, osataanko me syyskuun lopussa yhtään nykyistä enempää, kunhan molemmilla on ollut koko kesän kivaa. Jännä nähdä, millä tavalla eri treenipaikka, ulkokenttä (vs. HAUn halli) ja vähemmän samanaikaisesti treenaavia koiria vaikuttaa, vai vaikuttaako millään tavalla. Mielentila ja vireenhallinta olkoon ne tämän agikesän avainsanat.

Kesän aikana voisin myös uskaltautua HAUlle omatoimitreenaamaan ja katsomaan, vetääkö Noppa kierrokset tappiin saakka hallin liepeillä....