Tokokärpäsen puremaa

Tokokärpänen on vihdoin herännyt talviuniltaan ja tullut meille pörräilemään.

Hämmästyksekseni oon huomannut, että mullahan alkaa olla koevalmis koira. Ollaan treenattu itseksemme ja mahdollisuuksien mukaan myös erilaisissa koirahäiriöissä, ja esimerkiksi paikkamakuussa alan jo luottaa tuohon pikkupiskiin. Että kyllä se siellä pysyy.

Toki kaikkea pikkusälää on aina hiottavana: seuraaminen meinaa välillä lähteä keulimaan, luoksetulon perusasento ei aina ole suora, ja kapulanpidossa tekee mieli mukeltaa kapulaa. Mutta noinniinkuin periaatteessa kaikki alkaa olla kunnossa. Nopalla on hyvä draivi hommien tekemiseen, ja meillä molemmilla on hauskaa. Ja vieraiden kopeloitavana oleminenkin on yhtäkkiä alkanut sujua. Ei se vieläkään kivaa ole, mutta sitä ei myöskään tarvitse väistää kilometrien päähän.

Hiukan olen jo kesän koekalenteria kuikuillut, mutta vielä on yksi mutta. Nimittäin se, että ihan kamalasti haluaisin käydä vielä yhdessä möllitokossa tsekkaamassa koko paletin. Lähinnä on luottamuspulaa omaa itseä kohtaan: osaanko olla Nopalle kiva ja reilu, vaikka itseä kuinka jännittäisi. Ja tottakai kiinnostaa myös se, pysyykö Nopalla pakka kasassa koko kokeen ajan. Möllitokoja järjestetään nyt vaan ihan todella vähän, mikä on tosi harmillista. Ihan hyvin voisin lähteä vähän pidempäänkin matkaan, mutta kun missään ei tunnuta järjestävän niitä. Vinkkejä siis otetaan vastaan! :)