Mainio marraskuu
Tämä marraskuu on ollut varsin mainio. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan marraskuu on tuntunut kuluvan nopeasti: mukavaa puuhaa on riittänyt, ja yhtäkkiä kuukausi alkaakin vedellä jo viimeisiään! Olen ollut lähes koko marraskuun lomalla, sillä olen vaihtamassa työpaikkaa, ja onkin ollut ihan mahtavaa, kun on päässyt päivittäin valoisaan aikaan ulkoilemaan koirien kanssa!
Marraskuun aikana ollaan saatu Sanni ja Paavo yökyläilemään kaksi kertaa, yhteensä neljän yön verran. Nopasta on Nutun tulon jälkeen tullut selvästi hiukan tarkempi omista resursseistaan (ja Nutusta), mutta asioita ennakoimalla (esim. koirien ruokailut eri tiloissa ja tyhjien kuppien kerääminen pois heti ruokailun jälkeen) tällaisen isommankin koiralauman yhteiselo on sujunut varsin mallikkaasti. Ja kyllä Noppa ja PP edelleen toisistaan pitävät: niin iloiset juoksuleikit ne aloittivat joka kerta lenkillä irti päästessään.
Nuttu puolestaan on ollut tässä(kin) laumakombinaatiossa helpoista helpoin kaveri. Se ei riehu eikä lähentele, tyytyy vain katselemaan ihaillen vieraita. Erityisesti Paavoon se on kehittänyt yltiöpäisen kaukorakkauden.
Marraskuun aikana on vietetty myös pari viikonloppua kotikotona maalla ja tehty siellä metsäretkiä ja pidetty mökillä haravointitalkoita. Haravoimassa mukana oli myös päivähoidossa oleva Ainun bff Elli-corgi, jonka kanssa molemmat sheltit tulivat juttuun ihan mukavasti. Nopasta paljastui suorastaan herrasmiesmäisiä piirteitä, kun Elli selvästi yritti sitä ärsyttää, mutta se hienosti vain käänsi katsetta poispäin. Välillä toki hermo petti, ja Elli sai lentävän lähdön, mutta tuollaiselle junnukoiralle se taisi tehdä oikein hyvääkin ;)
Joka maanantai on käyty edelleen ahkerasti agilitytreeneissä Nutun kanssa, ja voi hitsin hitsit miten hauskaa sen kanssa aina on! Nutusta on kuoriutunut ihan toisenlainen koira: elokuussa treenien alkaessa se oli varovainen ja kohtelias ja halusi aina tehdä oikein; mieluummin jätti tekemättä kuin teki väärin. Nyt se on välillä varsinainen pikkupiru: huutaa muille, kun ei pääse itse tekemään, ja omalla vuorolla tekee asioita myös ilman lupaa ja tehostaa kiihdytyksiään pienillä räyh-äänillä. Ja se on ihan mahtavaa!! Tällä hetkellä Nuttu hakee putken melko hyvin suullisella vihjeellä, ja ollaan tehty parhaimmillaan kolmen putken "rataa". Lisäksi ollaan treenattu hiukan hyppytekniikkaa ja juoksaria. Seuraavissa juoksaritreeneissä päästään jo siirtämään mattotargetti puomin alastulolle!
Nutun treenikalenterikin täyttyy kevään osalta oikein kivasti, kun viikkotreenien lisäksi olen jo buukannut sen Vapun hyppytekniikkakurssille sekä pomminvarmat lähdöt -kurssille!
Nopalla oli marraskuun alkupuolella vielä pari kertaa rallykurssia. Kurssin antina meille oli oikean puolen seuraaminen, takapään käytön harjoitukset sekä erilaiset käännökset. Kiva kurssi kaikin puolin!
Uusi työpaikkani on automatkan päässä meiltä, joten perheemme on täydentynyt koiraharrastajan tärkeimmällä välineellä: autolla. Ja täytyy kyllä sanoa, että ensimmäisenä autollisena maanantaina, kun jäätävää vettä satoi vaakasuoraan ja piti lähteä Nutun kanssa treeneihin, olin autosta enemmän kuin kiitollinen! :D
Tänään, viimeisenä lomapäivänäni, ajeltiin koirien kanssa Luukkiin, jossa patikoitiin vajaat 9 km lähes omassa rauhassamme. Arkipäivänä vastaan tuli ihan muutama ihminen, joten saatiin nauttia hiljaisuudesta ja kuulaasta pakkaspäivästä ja ihmetellä niin jäätyneitä lampia kuin ylitsemme lentänyttä raakkuvaa korppia. Hyvä päätös tälle varsin hyvälle lomapätkälle! :)
Marraskuun aikana ollaan saatu Sanni ja Paavo yökyläilemään kaksi kertaa, yhteensä neljän yön verran. Nopasta on Nutun tulon jälkeen tullut selvästi hiukan tarkempi omista resursseistaan (ja Nutusta), mutta asioita ennakoimalla (esim. koirien ruokailut eri tiloissa ja tyhjien kuppien kerääminen pois heti ruokailun jälkeen) tällaisen isommankin koiralauman yhteiselo on sujunut varsin mallikkaasti. Ja kyllä Noppa ja PP edelleen toisistaan pitävät: niin iloiset juoksuleikit ne aloittivat joka kerta lenkillä irti päästessään.
Nuttu puolestaan on ollut tässä(kin) laumakombinaatiossa helpoista helpoin kaveri. Se ei riehu eikä lähentele, tyytyy vain katselemaan ihaillen vieraita. Erityisesti Paavoon se on kehittänyt yltiöpäisen kaukorakkauden.
Marraskuun aikana on vietetty myös pari viikonloppua kotikotona maalla ja tehty siellä metsäretkiä ja pidetty mökillä haravointitalkoita. Haravoimassa mukana oli myös päivähoidossa oleva Ainun bff Elli-corgi, jonka kanssa molemmat sheltit tulivat juttuun ihan mukavasti. Nopasta paljastui suorastaan herrasmiesmäisiä piirteitä, kun Elli selvästi yritti sitä ärsyttää, mutta se hienosti vain käänsi katsetta poispäin. Välillä toki hermo petti, ja Elli sai lentävän lähdön, mutta tuollaiselle junnukoiralle se taisi tehdä oikein hyvääkin ;)
Joka maanantai on käyty edelleen ahkerasti agilitytreeneissä Nutun kanssa, ja voi hitsin hitsit miten hauskaa sen kanssa aina on! Nutusta on kuoriutunut ihan toisenlainen koira: elokuussa treenien alkaessa se oli varovainen ja kohtelias ja halusi aina tehdä oikein; mieluummin jätti tekemättä kuin teki väärin. Nyt se on välillä varsinainen pikkupiru: huutaa muille, kun ei pääse itse tekemään, ja omalla vuorolla tekee asioita myös ilman lupaa ja tehostaa kiihdytyksiään pienillä räyh-äänillä. Ja se on ihan mahtavaa!! Tällä hetkellä Nuttu hakee putken melko hyvin suullisella vihjeellä, ja ollaan tehty parhaimmillaan kolmen putken "rataa". Lisäksi ollaan treenattu hiukan hyppytekniikkaa ja juoksaria. Seuraavissa juoksaritreeneissä päästään jo siirtämään mattotargetti puomin alastulolle!
Nutun treenikalenterikin täyttyy kevään osalta oikein kivasti, kun viikkotreenien lisäksi olen jo buukannut sen Vapun hyppytekniikkakurssille sekä pomminvarmat lähdöt -kurssille!
Nopalla oli marraskuun alkupuolella vielä pari kertaa rallykurssia. Kurssin antina meille oli oikean puolen seuraaminen, takapään käytön harjoitukset sekä erilaiset käännökset. Kiva kurssi kaikin puolin!
Uusi työpaikkani on automatkan päässä meiltä, joten perheemme on täydentynyt koiraharrastajan tärkeimmällä välineellä: autolla. Ja täytyy kyllä sanoa, että ensimmäisenä autollisena maanantaina, kun jäätävää vettä satoi vaakasuoraan ja piti lähteä Nutun kanssa treeneihin, olin autosta enemmän kuin kiitollinen! :D
Tänään, viimeisenä lomapäivänäni, ajeltiin koirien kanssa Luukkiin, jossa patikoitiin vajaat 9 km lähes omassa rauhassamme. Arkipäivänä vastaan tuli ihan muutama ihminen, joten saatiin nauttia hiljaisuudesta ja kuulaasta pakkaspäivästä ja ihmetellä niin jäätyneitä lampia kuin ylitsemme lentänyttä raakkuvaa korppia. Hyvä päätös tälle varsin hyvälle lomapätkälle! :)
Kommentit
Lähetä kommentti