Touhukas 20-viikkoispäivä

Eilen oli tosi puuhakas päivä, pientä koiraa vietiin koko päivä ympäri ämpäri. Aamulla Sara tuli hakemaan meillä viisi yötä kyläilleen Hamletin. Päätettiin siitä yksissä tuumin suunnata kauppakeskus Jumboon ikkunaostoksille ja sosiaalistamaan koirapoikia. Noppa ei ollut parkkihallista saati suuresta kauppakeskuksesta kuulutuksineen moksiskaan. Mukana kulki touhukkaasti!

Jumbossa.

  

Koska Jumbon Faunattaressa ei ollut vaakaa, ja päivän yhtenä teemana oli jälleen dokumentoida Nopan kasvua, oli vaaka etsittävä muualta. Pienen mutkan kautta löysimme lopulta Tammiston Mustiin&Mirriin. Automatka Jumbo- Musti&Mirri olikin sitten hyvin legendaarinen. Kuuma auto ja mutkaiset tiet ==> Noppa oksensi autoon elämänsä ensimmäistä kertaa. Samoin teki myös Hamlet, sillä tosin ei ollut kyse ekasta kerrasta. Perille kuitenkin päästiin ja punnituksen (5,5 kg) lisäksi ostin Nopalle uuden hihnan. Mukaan lähti turkoosin värinen, heijastava Pro Dog -talutin sekä herkkuja.

Tammistosta ajeltiin takaisin meille pakkaamaan tavarat (ja sitä tavaraa olikin paljon!) ja suunnattiin Saralle ja Juholle syömään. Sieltä lähdimme yksissä tuumin Munkkiniemeen Koneen kentälle, Suomen Ranskanbulldoggien järjestämään mätsäriin suorittamaan molempien koirien mätsäridebyytti. Muutama muukin oli saanut saman ajatuksen ja suunnannut ko.mätsäriin.

 

Ryhmä Rämä (miinus Jaakko) ilmoittautumisjonossa.

Noppa ilmoitettiin pieniin pentuihin ja Hamppu pieniin aikuisiin, ja kohta saimmekin huomata näiden kahden luokan olevan ne kaikista suurimmat. Jos en ihan väärin sano, niin pieniä aikuisia oli viisi-kuusikymmentä ja pieniä pentujakin päälle neljäkymmentä. Odottelua siis piisasi.

 

Noppa kaunistautui. Kuva: Sara.

Meillä oli Nopan kanssa tavoitteena käyttäytyä hienosti suuren koiramäärän keskellä, antaa tuomarin tutkia ja kopeloida sekä harjoitella kehäkäyttäytymistä. Kovinkaan paljon emme etukäteen harjoitelleet esim. liikkumista, ja seisomistakin vain hiukan. 

 

Ensimmäisenä tulikokeeseen joutui Hamlet. Tuloksena punainen nauha!

Noppa (ja myös Hamlet ;)) yllätti meidät (minut) ihan totaalisesti. Todella tomeraa ja komeaa esiintymistä! Ihan mahtavaa, hyvä pikkumies!

 

Kuten olin etukäteen arvellutkin, pöydällä seisominen ja tuomarin kopelointi tuotti hankaluuksia. Kuitenkin melko vähän, kuten kuvasta näkyy :) Noppa sai tomeran suorituksensa jälkeen sinisen nauhan sekä rouhetikun, joka jaettiin kaikille nauhojen mukana. Tosi hauska idea!

 

Palkintotikun kimpussa.

Oman vuoron jälkeen ei onneksi tarvinnut odotella kovin kauaa, kun jo päästiin sinisten ryhmäkehään. Koiria oli ja paljon, ja pitkän päivän tuoma väsymys näkyi Nopassa jo aika selvästi. Ihan hyvin se seisoa napotti, mutta liikkuminen muiden koirien kanssa olikin sitten yhtä vetämistä ja pomppimista. Muutama kaunis raviaskel ja katsekontaktin hetkikin tosin nähtiin. Meidät käteltiin kehästä ulos, kuten olin etukäteen arvellutkin, mutta palkinnotta jäämisestä huolimatta Nopalta ihan mahtava suoritus! Oltiin ja ollaan tosi ylpeitä pikkutyypistä <3

Pitkä oli päivä ja vielä pidemmäksi se muodostui, kun lähdettiin vielä intialaiselle iltapalalle Saralle ja Juholle. Kotimatkalla junassa Noppa nuokkui, vaihtoyhteyttä Pasilassa odotellessamme se nukkui ja nukahti jälleen kotona hississä. Pieni ja urhea harrastuskoira <3

Vielä muutama sananen terveydestä: Sunnuntaina tosiaan poistettiin Nopan tassusta side. Siitä lähtien se on koikkelehtinut enemmän ja vähemmän kolmella jalalla. Usein se liikkuu täysin normaalisti, toisinaan ontuu tuskin havaittavasti, mutta heti vauhdin kiihtyessä reippaaseen raviin se alkaa skippailla askelia sillä kipeänä olleella tassulla. Emminkin siis mätsäriin lähtöä pitkään, mutta siellä Noppa ei koikkinut kummallisesti. Outoa on se, että heti kulkiessaan "käskyn alla", kuten esim. mätsärikehässä "tuu Noppa mennään", se ravasi tosi ryhdikkäästi ja kaikilla neljällä jalalla ilman ontumisen häivääkään. Lisäksi asvaltti ja heinikko alustoina vähentävät koikkelehtimista, soratiellä sitä puolestaan tapahtuu ihan jatkuvasti. Ollaan siis hivenen verran ymmällämme. Tassu ei arista sitä koskiessa ja väännellessä, Noppa liikkuu mielellään. Aluksi ajattelin, että tämä koikkiminen johtuu siitä, että tassu on ollut jonkin aikaa "käyttämättömänä" ja että siteen poiston jälkeen maa-alusta tuntuu ikävältä. Huomenna kuitenkin ajattelin soittaa konsultointipuhelun eläinlääkärille, jos touhu vielä jatkuu.