Eräs Opiskelija ja muita arjen asioita

Perheen pääluku on taas täysi. Sairaslomalainen on siis palannut kotiin viettämään toipilaselämää, huraa! Onneksi täällä kotonakin on kuitenkin Eräs Sairaanhoitajaopiskelija, niin apu on tarvittaessa lähellä. Opiskelijalla on neljä nopeaa tassua, kaiken kuulevat korvat, pehmoinen kieli ja valtava into työhönsä. Läheisyys lämmittää, tuntuu olevan Erään Opiskelijan pääsääntöisesti käyttämä hoitometodi. Välillä hoitomuotona näkyy olevan myös hoidettavan kasvojen ja korvien tehokas peseminen, välillä taas potilaan mielialaa nostatetaan päättömän riehumisesityksen keinoin.

Opiskelija valvoo.

Opiskelijamme Noppa ei kuitenkaan ole vielä ihan varma, mikä siitä isona tulee. Lehmän, lampaan tai hevosen ura kiinnostaa myös kovasti, ainakin ruokapolitiikan osalta. Koska lehmä, lammas ja hevonen syövät heinää! Noppakin syö. Ja pitää siitä kovasti.

Onko tämä se LÄHIhoitaja?

Vielä toistaiseksi Noppa on kumminkin pitäytynyt hoitsu-urassaan. Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Muuten meille kuuluu aikamoista hiljaiseloa. Noppa elää ehkä hiukkasen verran hunningolla. Pääsee mun makuun liian lyhyille lenkeille, ei saa tarpeeksi aktivoivaa puuhaa. Tyytyväiseltä se kyllä vaikuttaa, ja nukkuu yöt läpeensä kunnolla. Mutta itsellä tekisi mieli tarjota pikkumiehelle enemmän aktiviteettia ja pitkiä metsäretkiä. Mieli palaisi myös kunnon tokotreenailuihin, kohti agikenttiä ja vaikka jäljestyspuuhiinkin, mutta aika ja jaksaminen ei tällä hetkellä ollenkaan tue näitä toiveita.

Jotain pientä mielenvirkistystä yritetään kuitenkin mahduttaa jokaiseen päivään. Ollaan käyty lenkkien lomassa tyhjissä koirapuistoissa juoksemassa kilpaa ja leikkimässä käpytunnaria. Ollaan harrastettu kaupunkiagilityä ja hypelty ties minkä kivien ja betoniporsaiden päälle poseeraamaan. Pari päivää sitten karattiin hoitsutehtävistä ja retkeiltiin Saran ja Hampun kanssa Kalkkikalliolle. Tänäänkin karattiin, lenkkeiltiin samalla kombinaatiolla Haltialassa ja käytiin Mustissa ja Mirrissä täydentämässä ruokavarastoja.

Huomenna alkaa meikäläisen viides (!!!!! laskinko edes oikein??) vuosi yliopistolla. Jos pari vuotta vielä pakertaisi ja olisi sitten joskus valmis KM. Mutta valitettavasti tämä opiskelujen aloitus tarkoittaa sitä, että aika, jaksaminen ja hermot ovat entistä enemmän kortilla. Jostakin ne täytyy kuitenkin repiä, koska on se Nopan kanssa puuhastelu kuitenkin niin mukavaa.

Syyskuu tuo joka tapauksessa tullessaan vaikka mitä mukavaa koiramaista puuhastelua! Tulevana lauantaina 6.9. mennään peukut pystyssä Tuomarinkartanoon hakemaan uusi näyttelyarvostelu pikkupiskistä. Seuraavan viikon perjantaina 12.9. on ensimmäinen erä HAU:n agilitykurssin testauksia. Ja heti perään lauantaina 13.9. mennään kannustamaan Hamppua cavalieryhdistyksen mätsäriin (ja varmaan osallistutaan itsekin, tottakai!). Perjantaina 19.9. on HAU:n testien toinen erä. Lauantaina 20.9. suunnataan vaihteeksi mummokoiran kanssa Mäntsälään Siirin kasvattajan kasvattitapahtumaan, Liehkutukseen. Siiri ei vielä tiedä, että ilmoitin sen "ulkomuotoarvostelun" lisäksi myös möllitokoon :D Viimeeksi mummon kanssa on tokoiltu useampi vuosi sitten, mutta ajattelin varustautua runsain namitaskuin ja anteliain käsin ja lähteä pitämään mummelin kanssa hauskaa myös tokon parissa.

Vaikka mitä hauskaakin on siis luvassa, joten niitä kohti vain! :)

Jos toinen löytää iltalenkin varrelta kävyn, kantaa sitä mukana ainakin kymmenen minuuttia ja poseeraa sen kanssa varsin odottavin ilmein (ks. seuraava kuva), niin eikö teistäkin ole ihan oikeutettua, että sitten sen kävyn kanssa myös kehitetään omistajan toimesta kaikkea kivaa puuhaa, kuten käpytunnaria ja kävyn hakemista?

Syksyn hankintalistalla on pari uutta juttua: nimittäin uusi heijastinliivi ja valjaat pitäis saada. Heijastinliivi siksi, että vanha on muuttunut pikkupojan kasvettua aikamoiseksi kompressioliiviksi. Ja valjaat siksi, että noiden nykyisten remmit alkavat pikkuhiljaa -etenkin kastuessaan- lärpättää aika löysinä. Ideoita, kokemuksia heijastinliiveistä ja valjaista? :)

Aamu-unilta herätetty pelästynyt pöllönpoikanen?

Rakkaat retkikamut <3